"Ja minusta se on jotenkin hauskaa, minusta se on jotenkin surullista, unet, joissa kuolen, ovat parhaita, joita olen koskaan nähnyt."
Gary Julesin ja Michael Andrewsin erittäin tunnelmallinen ja hieman aavemainen tulkinta vanhasta Tears for Fears -biisistä kaikuu päässäni, kun käynnistän Gears of War: Reloadedin. Gears of War täyttää ensi vuonna 20 vuotta, mikä tuntuu täysin absurdilta, tuntuu kuin olisi ollut eilen, kun näin trailerin ensimmäistä kertaa ja toivoin vilpittömästi, että minulla olisi ollut varaa Xbox 360:een lennossa. Gearsilla ja minulla on keskeneräisiä asioita, ja nyt vihdoinkin tuli tilaisuus saattaa loppuun se, mitä en onnistunut tekemään ensimmäisellä kerralla 17-18 vuotta sitten. Pääsin silloin pitkälle, aina viidennen näytöksen loppuvaiheeseen asti, mutta luovutin lopulta jostain syystä. Jokin kohta varmaan teki minut hulluksi, joten en yksinkertaisesti koskaan enää ottanut sitä ohjainta käteeni, vaikka vuosien mittaan ajattelin varmasti, että tekisin sen jossain vaiheessa. Mutta niin kuin John Lennon aikoinaan lauloi "elämä on sitä, mitä sinulle tapahtuu, kun olet kiireinen tekemään muita suunnitelmia".
Tämä on Gears of Warin debyytti PlayStationilla kaikkien näiden vuosien jälkeen yksinoikeusnimikkeenä, ja olen heittäytynyt taisteluun Locust-laumaa ja heidän armotonta Queen Myrrahiaan vastaan välittömästi, enkä voi olla hymyilemättä ottaessani ensimmäisiä kompasteluaskeleitani. Se on varmasti vähän kuin olisin heittäytynyt ajassa taaksepäin, jossa istuin vanhassa poikahuoneessani ja pelasin paksulla ja hyvin yksinkertaisella 14-tuumaisella näytöllä. Sen jälkeen on kieltämättä tapahtunut paljon, se on varmaa, ja minun on myönnettävä, että Gearsin pelaaminen PlayStationilla tuntuu hieman oudolta, vaikka olenkin ehdottomasti tyytyväinen siihen.
Kenraali Raam on palannut, ja hän on edelleen aika pahalla tuulella.
Perusmekaniikassa ei ole suuria eroja alkuperäiseen verrattuna, paitsi että se tuntuu hieman sulavammalta, nopeammalta ja nykyaikaisemmalta, mutta on silti tunnistettava. Myös pelin kontrollit tuntuvat olevan periaatteessa samat, ainakin alusta alkaen, ellei niitä halua muuttaa omien mieltymystensä mukaisiksi. Joka tapauksessa tunnistan itseni nopeasti, ja onneksi lihasmuisti sormissa on yhä tallella, vaikka siitä on niin kauan aikaa. Virkistystaajuus on yleensä melko hyvä, vakaa 60 kuvaa sekunnissa, mutta kun peli muuttuu sotkuiseksi ja intensiiviseksi, se laskee hieman, mikä on harmillista, mutta ei katastrofaalista.
Oli erittäin mukava nähdä Marcus Fenix ja Dom Santiago jälleen kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Meidän on tietenkin puhuttava DualSensen monien hienojen ominaisuuksien integroinnista, sillä se on erittäin onnistunut ja tekee Gears of Warista vuonna 2025 itse asiassa paremman pelin PlayStationilla kuin Xboxilla. Ei ole epäilystäkään siitä, että se tekee uskomattoman paljon pelikokemukselle, aseiden ampuminen tuntuu haptisen palautteen ansiosta vakaalta, Marcus Fenixin askeleet tuntuvat yhtä raskailta kuin miltä näyttävätkin, ja Locustin halkaiseminen moottorisahalla ei ole koskaan tuntunut aidommalta. Ohjaimen kaiutin on myös integroitu hyvällä tavalla, kaikki radioviestinnän kautta saadut vastaukset kulkevat ohjaimen kautta ja se antaa koko kokemukselle uuden ulottuvuuden. Mutta myös jotkut aseiden äänet tulevat täältä, ja se on erityisen hyödyllistä uudelleenlatauksen aikana. Aivan kuten alkuperäisessäkin, voit ladata aseen salamannopeasti, jos ajoitat uudelleenlatauksen oikein ja kun lippaassa on jäljellä 2-3 luotia, kuuluu kaiuttimista selvä naksahdus pienenä varoituksena. Kun lipas loppuu kokonaan ja uudelleenlataus alkaa, kuuluu ohjaimesta taas naksahdus ja tämän perusteella oppii sitten aika nopeasti ajoittamaan nopean uudelleenlatauksen pelkästään äänen perusteella. Yleensä joudun vilkaisemaan nurkkaan ja silloin on vaarana, että menetän hieman keskittymistäni meneillään olevaan taisteluun, ja se voi muuttua aika intensiiviseksi, kun inhottavat Locustit hyökkäävät täydellä voimalla. Mutta nyt minun tarvitsee vain kuunnella, ja sitten tiedän tarkalleen, milloin painaa R1:tä täydellisen pikalatauksen suorittamiseksi. Kestää vähän aikaa päästä jyvälle, mutta kun sen hallitsee, siitä on paljon hyötyä.
Mr Fenixin PlayStation-debyytti on epäilemättä vahva.
Gears of War: Reloaded on varmasti hienon näköinen peli, se on varmaa, mutta... En ole ihan lamaantunut, täytyy myöntää. Muistan hyvin, miten vaikuttunut olin alkuperäisen pelin ilmestyessä, joka oli luultavasti luokkansa paras grafiikkapeli tuolloin. Reloaded ei aseta rimaa aivan yhtä korkealle, mutta tekstuurit, valaistus ja varjot näyttävät silti erittäin hyviltä, ja ympäristöt ja ympäristö yleisesti ottaen eivät ole koskaan näyttäneet paremmilta Gears-peleissä, väittäisin. Mutta tietyt elementit, kuten esimerkiksi tuli ja vesi, eivät ole paikoin yhtä vaikuttavia, erityisesti vesi, joka näyttää joissakin tapauksissa grafiikaltaan hyvin vanhentuneelta. Kun muistelen alkuperäistä, en myöskään voi olla ajattelematta, että kasvot tuntuivat silloin ja silloin persoonallisemmilta ja ilmeikkäämmiltä. Toki Marcus ja Dom näyttävät edelleen omilta itseltään, ensin mainitulla on tunnusomainen huivi, mutta jokin ei silti tunnu aivan oikealta. Ne ovat tässä tapauksessa hieman liian kiillotettuja ja ilmeettömiä. Alkuperäisessä Marcusilla oli melko arpiset ja kuluneet kasvot, joista näkyi selvästi, että hän oli kokenut paljon vuosien varrella. Minusta se puuttuu tästä melkein kokonaan, vähän kuin hän olisi saanut Botox-pistoksia. Myöhemmin se toki paranee hieman, kun neljäs näytös alkaa, alan myös tunnistaa Marcuksen sellaisena kuin hän näytti ennen, mutta sitä ennen se näyttää usein siltä, että hän on juuri hypännyt suihkusta ja meikannut arvet ja ryppyjä.
Synkissä maisemissa nähdään silloin tällöin hieman vihreyttä. Huomaa myös, että Dom on kuollut... Jälleen kerran.
On muitakin asioita, jotka ärsyttävät, vaikka ne ovatkin yleensä pieniä asioita muuten hyvässä pelissä. Mutta tekoäly jättää toivomisen varaa muutenkin. Tiimini ei ole varsinaisesti suuria älykköjä ja Dom on ennen kaikkea asiantuntija hankaluuksiin joutumisessa. Muistatteko Kryllit? Hengenvaaralliset, lentävät pienet lepakkomaiset otukset, jotka hyökkäsivät armottomasti ja tehokkaasti pimeyden turvin ja johtivat periaatteessa aina välittömään kuolemaan. Rakas Domimme eksyi jatkuvasti, loukkaantui ja jäi jumiin pimeään paikkaan, josta häntä oli vaikea pelastaa. Yritin, mutta kun pääsin sinne, sain Kryllin kaikkialle päälleni ja kuolin. Parin tällaisen onnettomuuden jälkeen aloin lopulta yksinkertaisesti jättää Domin kohtalonsa armoille, koska hän ja muut toverini ovat ärsyttävän tyhmiä suurimman osan ajasta. Mutta heidän puolustuksekseen sanottakoon, että he eivät itse asiassa ole lainkaan huonoja tulitaisteluissa, joten siinä mielessä tilanne on aika tasainen. Vihollisetkaan eivät ole paljon parempia ja ovat valitettavasti useimmissa tilanteissa tyhmempiä kuin kivi. Tekoäly ei näytä kehittyneen oikeastaan yhtään sitten vuoden 2006, tai ehkä vuodesta 2015 olisi reilumpaa, sillä tämä on itse asiassa Gears of War: Ultimate Editionin remaster, jota on hiukan hienosäädetty uusinta konsolisukupolvea varten.
Gears of War: Reloadedin mukana ovat kaikki moninpelikartat ja kaikki alkuperäiseen peliin julkaistut DLC:t.
En voi sanoa muuta kuin että Gears of War on vanhentunut arvokkaasti useimmissa suhteissa, eikä vähiten tehnyt erittäin kunniakkaan ja vahvan debyytin PlayStation 5:llä. Kyseessä on suurimmaksi osaksi erittäin hyvä remasterointi, sillä kampanja on yhtä hyvä kuin muistan sen olleen lähes 20 vuotta sitten, vaikkakin hieman lyhyt, ja DualSensen hieno integrointi saa pelin itse asiassa tuntumaan paremmalta pelata PlayStationilla kuin Xboxilla, ironista kyllä. Joistakin puutteista huolimatta on vaikea olla suosittelematta Gears of War: Reloadedia sekä vanhoille että uusille pelaajille, sillä se on edelleen uskomaton peli, eikä vähiten siksi, että nyt on korkea aika kaikkien vannoutuneiden PlayStation-pelaajien ottaa kiinni, mitä jäi näkemättä.
