Ei nimi peliä huononna, jos ei peli nimeä. Mutta täytyy myöntää, ettei Eriksholm oikeasti kuulosta mitenkään kiinnostusta herättävältä nimeltä pelille. River End Gamesin tekemän Eriksholm: The Stolen Dreamin videomainoksen sisältö on kuitenkin kaukana oletetusta pohjoismaalaisesta kartanodraamasta tai lähiösynkistelystä, joten päätin ottaa selvää tarkemmin, mistä on kyse.
Kun Herman-veli ei ole palannut uudesta työstään yön jälkeen ja poliisit ovat ovella epämääräisesti hakemassa Hannaa kuulusteluihin, asiat ovat pahasti pielessä. Hanna ei näe vaihtoehtoa kuin paeta virkavaltaa ja aloittaa selvittämään, mitä on tapahtunut ja missä hänen veljensä on. Eriksholm: The Stolen Dreamin suoraviivainen tarina sijoittuu 1900-luvun alun tunnelmiin ja saa ympärilleen teemoja muun muassa korruptiosta, tyranniaa vastaan taistelusta ja ystävyydestä. Aiheita käsitellään kuitenkin kevyesti ja sopivan lyhyesti, jotta pelin pääpaino pysyy selkeästi toiminnassa.
Peliä pelataan isometrisestä kuvakulmasta, jota voi käännellä vapaasti tai liikuttaa selkeämmän tilannekuvan saamiseksi. Hahmolla on tarkoitus hiiviskellä alueilla annettuihin määränpäihin tulematta vartijoiden huomaamaksi. Kiinnijäämisen välttämiseksi hahmoa liikutellaan erilaisesta näköesteestä toiseen ja piileskellään varjoissa. Ydintoiminnot ovat pelkästään hidas - mutta hiljainen - hiiviskely, kovaääninen - mutta nopea - juoksu ja tiettyihin paikkoihin sidotut kiipeämiset ja laskeutumiset. Näiden lisäksi päähahmolla on mahdollisuus nukuttaa vartijoita puhallusputken avulla, tosin pökertyneet kohteet pitää viedä piiloon muiden vartijoiden silmistä.
Yksinkertaista peliä monimutkaistetaan ympäristöllisillä esteillä, kuten kovaäänisillä pinnoilla tai liikkuvilla valonheittimillä antamaan haastetta etenemiseen. Peli muuttuukin pienimuotoisesti pulmapeliksi viimeistään siinä vaiheessa, kun päähahmon ohella pelaajalle tulee ohjattavaksi jopa kaksi eri hahmoa, joilla molemmilla on eri taidot ympäristössä liikkumiseen tai vihollisten käsittelyyn. Tähän kun lisätään vielä juuri oikeaa ajoitusta vaativat suoritukset, tarkkasilmäiset vartijat ja ympäristölliset vaikutteet, peli tarjoilee sopivissa määrin haastetta ja jännittäviä hetkiä.
Osa Eriksholmin kiehtovuutta on sen hyvä kenttäsuunnittelu. Alueet sisältävät useita reittejä määränpäähän ja nokkelia ympäristön tapahtumia ohikiitävistä junista arkoihin lintuparviin. Pelaaja pääsee liikkumaan miellyttävän monipuolisesti eri tasoissa ja elementeillä, mikä mahdollistaa vapauksia päästä tavoitteisiin omassa tahdissa ja järjestyksessä. Jokaiseen eri ympäristöön on myös jätetty keräilytavaraa, joiden löytäminen ei oikeastaan helpota matkantekoa, mutta avaa pelimaailman taustoja ja tarjoilee mahdollisuuksia kehuskeluun kenttien välisissä tulosruuduissa, jotka mainitsevat listan kerätyistä ja keräämättömistä esineistä kyseiseltä alueelta.
Pelin ilmeeseen on panostettu huolella, mikä tekee pelaamisesta erityisen miellyttävää. Pelin välidemot ovat ensiluokkaista animaatiota, antaen jo itsessään laadukkaan vaikutelman kokemuksesta. Pelattavat maailmat ovat todella yksityiskohtaisia ja eläväisen tuntuisia. Erityisesti valaisu on saatu todella näyttäväksi, mikä saa ympäristöt lähentelemään fotorealistisuutta, aivan kuin ohjailisi nukkeja kaupungin pienoismallissa. Erityisesti tämän takia jäin hieman kaipaamaan HDR-tehostetta antamaan lisää kirkkautta valolle ja nostamaan väripaletit seuraavalle tasolle. Vaikka hahmot ovat näyttäviä, näiden animaatio jää hieman jäykän oloiseksi. Samalla vihollisten rutiininomaiset liikkeet ja paikallaan seisomiset tekevät näistä elottomia ja konemaisia, mikä vie pois muuten niin eläväisestä ympäristöstä. Playstation 5:llä ei ole ongelmia pyörittää peliä eikä latauksetkaan kestä muodollisuutta pidempään.
Eriksholm: The Stolen Dreamin ääninäyttely on ammattimaista ja sujuvaa. Eri hahmot tulevat selkeästi esille ja keskustelussa on ihan tunnettakin mukana. Ääniefektit ovat enemmän tavanomaisia yleisefektejä, eivätkä juuri erotu edukseen mutta istuvat silti pelimaailmaan. Orkesterin soittamat orgaaniset sävelet jäävät täysin taustamusiikeiksi mutta tehostavat uskottavasti annettua ilmapiiriä ja luovat tunnelmaa sekä jännitteitä osuvasti pelin tilanteisiin.
Eriksholm: The Stolen Dream osoittaa, ettei peliä kannata tuomita peliä nimen perusteella. Positiivisesti yllättävä persoonallinen seikkailupeli poikkeaa kivasti peliteollisuuden valtavirrasta näyttävän visuaalisen ilmeensä ja näppärän pelimekaniikkansa avulla. Konemaiset viholliset ja jäykähköt animaatiot eivät paljoa haittaa viihdyttävässä kokonaisuudessa, jonka läpäisy vie kymmenisen tuntia.
