Kröhöm! "Super Mario Bros. Wonder - Nintendo Switch 2 Edition + Meetup in Bellabel Park" on "Super Mario Bros. Wonder" -pelin Nintendo Switch 2 -järjestelmälle ehostettu versio, joka lupaa uusien hahmojen, eli Rosalinan ja Luman, lisäksi ennennäkemättömän puistoalueen, seitsemään pikkupahikseen keskittyvän sivujuonen, seikkailussa auttavan helpotusmoodin (kenet tahansa saa taiottua kuolemattomaksi) sekä alkuperäisjulkaisua kauniimman ulkoasun. Siinä lienee yhtä paljon lupauksia kuin on tuoreella nimellä mittaa, vaan pelaamisen arvoisia uudistuksia tarjotaan vähän.
Bellabel Park vie mahtiosan uutuuksien määrästä. Peruspelin maailman kylkeen lätkäisty alue tarjoaa pelattavaksi sekä minipelejä että haasteita. Ja tuota... Siinä se. Puistoalueesta yksi sektori on varattu paikallispelaamiselle, toisesta löytyy nettimittelöiden tarjonta ja kolmannen kautta päästään tarkastelemaan haasteita. Laadullisesti homma menee kotikutoisesta Mario Partysta: parin minuutin koitoksissa leikitään hippaa, ollaan piilosilla, yritetään kahmia eniten kolikoita, syötetään Yoshille omenapuun antimia ja niin edelleen.
Haasteet kierrättävät peruspelin maisemia sekuntikellon kera. Yleensä tavoitteena on läpäistä tietty pätkä 60 sekunnissa tai muksia pienen alueen vihulaiset aikarajan sisällä. Menestyksen mukaan palkkioksi jaetaan lisäsisällön omaa rahayksikköä, vesitippoja. Todellisuudessa ne ovat lipukkeita, joilla osallistutaan kerta toisensa jälkeen arvontaan, kunhan kostutusta on tarpeeksi kasassa.
Toistuva kaava menee siis näin: Ensin kilpaillaan väkinäisissä mittelöissä siitä, ken on mahtavin. Sitten iloitaan, kun Nintendon hanasta tipahtaa muutama pipetillinen vettä, ja toivotaan sormet ristissä, että neste riittää kastelemaan arpajaiskukkia. Eikös tämä ollut se dystopiajuoni Teemestarin kirjasta? Vaihtoehtoisesti juomavarastoa voi hillota, sillä sattuman lisäksi pieni kauppa tarjoaa muutamaa vaihtoehtoa, joiden sisällön näkee ennen ostopäätöksen tekemistä. Tosin tietoiset ostopäätökset maksavat arvontaa enemmän ja kaupan valikoima vaihtuu joka päivä, joten lopulta tämäkin vaihtoehto on sattumasähellystä.
Vedenkulutuksen strategiasta riippumatta enimmät litrat lorisevat emoji-kukkiin. Niitä löytyy palkintolistalta kymmeniä ja lisää kymmeniä erilaisia vaihtoehtoja, mutta kaikissa on sama ennalta-arvattava idea: kukka kilahtaa kerättävien asioiden listalle ja samassa aukeaa uusi pelihahmon pään yläpuolella näkyvä reaktio, jolla viestiä muille pelaajille. Kaipa emojihamstraaminen on luonteva jatkumo monien Mario-pelien tarrakeräilylle, mutta homman mielekkyydestä en laittaisi vesipulloani pantiksi.
Muut kukat käytetään puistoalueen sisustukseen, muttei tietenkään vapaasti. Niillä vaihdetaan kaariporttien sekä suihkulähteiden värityksiä ennalta määrättyihin väreihin tai annetaan lisää soittimia taustamusaa jammailevalle bändille. Erityisesti värittämiseen käytetyt koristekukat hidastavat kasvion täyttämistä melkoisesti, koska kaikkien pigmenttien avaaminen edellyttää useita kappaleita samoja kukkia, minkä lisäksi arvonta saattaa sylkeä palkinnoksi vanhoja rehuja, joita ei enää tarvitse mihinkään.
Kukkavalikoimasta löytyy vielä yksi kategoria, joka on viimein se kauan odotettu ruusu tulppaanien keskellä. Hyvällä tuurilla kukasta ilmestyy haalarimerkkejä, jotka toimivat samaten kuin peruspelissä, eli valikosta lätkä hattuun ja efekti aktivoituu. Systeemin ongelma jo aikoinaan oli se, että lukuisista vaihtoehdoista huolimatta aktivoiduksi sai vain yhden kerrallaan. Se teki pelaamisesta sikäli rajoittunutta, että yleishyödylliseen ratkaisuun jäi helposti jumiin. Nyt asiat ovat paremmin, koska kukkien kautta saadut haalarimerkit ovat tuplia. Ne antavat kahden vanhan merkin vaikutukset yhdessä paketissa. Jippii! Korkeampi hyppy + liito tuo sen verran kontrollia ilmalentoihin, että putkimies pärjäisi sirkuksessa.
Tuplasysteemi muuttaa peruspeliä aidosti paremmaksi, kuitenkaan poistamatta mahdollisuutta käyttää perinteisiä yhden kyvyn vaihtoehtoja. Silti tätä pantataan kuin viimeistä tippaa elämän eliksiiriä, vaikka systeemi on Bellabel Parkin suurin pelaamiseen vaikuttava uudistus. Koska tuplamerkit ovat osa kukka-arpajaisia, on täysin tuurista kiinni, milloin niillä pääsee leikkimään. Itse seikkailin jo puolen välin tuolla puolen ennen kuin arpaonni suosi. Nautintopotentiaalia voi pohtia sen pohjalta, kuinka usein tykkää laittaa lottoa vetämään.
Ilman lottoamista ainoa tuore pelimekaniikka löytyy power up -kukkaruukusta, joka muuttaa Marion ja kumppanit hääkateutta herättäviksi kukkatytöiksi. Hyökkäyksenä toimii massiivinen kukinto, jonka pyyhkäisy hävittää kaiken pystysuorassa linjassa. Tavallinen hyppy taas vaihtuu hieman leijailevaan jättiloikkaan, mikä riittää pitkälti välttämään kaikki vaarat. Muodon avulla pääsee etenemään mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman pienellä vaivalla, mikä selittänee, että uutta muotoa tarjotaan lähinnä nopeushaasteiden yhteydessä. Tasapainotuksen kannalta se meneekin reilusti ylivoimaisen puolelle, joten kukkamuodosta tuskin tulee uusi Mario-pelistä toiseen toistuva erikoismuoto.
Wonderia itsessään en haukkuisi huonoksi, mutta uusiojulkaisua rankkaan sen tuoman lisäarvon perusteella. Markkinoinnin mukaan kaikkea visuaalista on hiottu tarkemmaksi, joten nappasin hyllystä alkuperäisen pelin ja ensimmäisen Switchin vertailukappaleiksi. En epäile, etteikö kuvakaappauksia zoomaamalla saataisi osoitettua, että Marion klyyvarin kaaresta tehtiin uuden konsolin voimalla vähemmän rosoinen, mutta pelaamisen aikana näkyvä hyöty on kyseenalainen. Tasoloikassa kun tupataan olemaan koko ajan liikkeessä sen sijaan, että ruutua analysoitaisiin mikroskoopilla.
Edes seitsemään pikkupahikseen keskittyvä sivujuoni ei paljoa vaikuta seikkailun tuiskeessa. Käytännössä jokaiseen maailmaan vain sijoitettiin yksi valinnainen Koopaling-bossi lisää. Niinpä vanhoille pelaajille ei ole tarpeeksi uutta mielekästä tekemistä, jotta ihmemaailmaan kannattaisi palata. Ensikertalaisille uusiojulkaisu saattaa olla paras versio Wonderista, jos onnetar suosii arpajaisissa ja päästää mahdollisimman pian nauttimaan tuplamerkkien antimista. Huonolla tuurilla hyödylliset tuplat isketään kouraan vasta sitten, kun loppusuora häämöttää, eikä niitä enää tarvitse mihinkään. Silloin jäljelle jää pelkkä puistollinen minipelejä, jotka eivät tee Wonderista parempaa.