Vuoden 2019 Death Stranding oli todellinen voimannäyttö Hideo Kojimalta. Kojima kykeni osoittamaan, ettei hänen osaamisensa rajoitu Metal Gear Solid -sarjaan, vaan hänen omalaatuinen otteensa skaalautuu myös toisenlaisiin kertomuksiin.
Death Stranding oli loistava teos, joten paineet jatko-osan onnistumiselle ovat melkoiset. Voin paljastaa loppuhuipennuksen jo tässä kohtaa: kakkososa ei tuota pettymystä, ainakaan mikäli ensimmäinen osa maistui.
Ensimmäisen osan päätteeksi Yhdysvaltojen lippu liehuu uudelleenyhdistymisen kunniaksi, kun koko maa saatiin jälleen modernin kiraaliverkon piiriin. Nyt matka jatkuu eteenpäin Meksikoon ja Australiaan, jotka odottavat yhdistymistään.
Samalla tarina jatkaa kehittymistään. Mikä on Lou-vauvan historia ja miten erinäiset organisaatiot liittyvät hänen syntykohtaloonsa? Mukaan mahtuu niin vanhoja kuin uusia hahmoja, jotka ovat jokainen omalla tavallaan mielenkiintoisia persoonallisuuksia.
Varsinainen pelimekanismi ei ole muuttunut mihinkään, niin hyvässä kuin pahassa. Nimi on enne, sillä Sam Porter Bridges pääsee edelleen kantamaan tavaroita pitkin maita mantuja. Melko pian reppukyyti kehittyy rekkakyydiksi, kun käyttöön avautuu erilaisia rahdin massarajaa kasvattavia ajoneuvoja.
Vieraille maastoille kulkeminen voi olla hyvinkin työlästä, mutta apuna on kasakaupalla erilaisia työkaluja tikkaista eksoskeletoneihin. Ilman aseita pärjääminen voi olla haastavaa, sillä matkan varrelle asettuu asutuskeskusten ulkopuolella selviytyviä bandiitteja. Periaatteessa hiiviskelykin on vaihtoehto, mikäli pelaajalla riittää kärsivällisyyttä.
Kun alue saadaan onnistuneesti linkitettyä kiraaliverkkoon, helpottuu pelaaminen kummasti, sillä muiden pelaajien tarjoamat erilaiset maastoon asetetut apuvälineet, ajoneuvot ja muut helpotukset tulevat pelaajan käyttöön. Parhaimmillaan juuri sen vaikeimman joen kohdalta löytyykin valmiiksi asetetut tikkaat. Mikäs tämän mukavampaa!
Uutena mekanismina pelaaja kerryttää APAS-taitopisteitä, joiden avulla Sam saa käyttöönsä erilaisia parannuksia, milloin tasapainoon, milloin aseiden käyttöön. Kun uusia työkalujakin on kasapäin, on pelaajan mahdollista mukauttaa pelitapaansa entistä laajemmin.
Muutoin vastustajia, taistelutapoja ja jopa monorailin kaltaisia uusia liikkumismekanismeja on kehitetty. Ainakin vaimennettu tarkkuuskivääri on luultavasti käyttökelpoisin ase kokonaisten vihollisleirien tyhjentämiseen.
PC-porttaus on toteutettu esimerkillisesti, onhan kehittäjänä ollut vakioratsu Nixxes Software, joka on ollut vastuussa suurimmasta osasta PlayStationin yksinoikeuspelien porttaamisesta. Omalla hitaasti vanhenevalla RTX 3080 -näytönohjaimella ei ollut mitään ongelmia suorituskyvyn kanssa.
Tylynä, mutta positiivisena arviona tarjolla on siis lisää sitä samaa, mutta entistä laajempana ja monipuolisempana pakettina. Faneille tämä on ennemmin positiivinen piirre, mutta toisaalta jos reppureissailu vaikeassa maastossa ei maistunut ykkösosassa, ei jatko-osa tarjoa mitään sellaista, joka keikauttaisi mielipidevaakaa positiivisempaan suuntaan.
