The Incredible Hulk

Myönnän, että tuore Hulk-elokuva on vielä näkemättä. Siksipä peli oli aluksi todella tyly tuttavuus. Sinänsä kivan näköinen alkuanimaatio kertoo pelaajalle, kuinka Bruce Banner vaeltaa jäätiköllä ja etsii parannuskeinoa kiukkuisen alter egonsa nitistämiseksi. Tämän jälkeen toiminta alkaa ilman sen kummempia selittelyjä, ilman että pelaajalle edes kerrotaan keitä Hulk pistää matkoillaan matalaksi, tai mitä Bruce tarkalleen ottaen jäätiköllä edes tekee. Pilkkireissulleko mies oli lähtenyt?

Toiminta on yksioikoista. Vihreä kiukuttelija pomppii tasolta toiselle, mäiskii vastaantulevat viholliset seinään ja etsii piilotettuja salaisuuksia. Sen syvällisempää sisältöä The Incredible Hulk ei edes leiki tarjoavansa. Aluksi Hulkia pelaa mielellään. Kentät ovat hyvin suunniteltuja ja kontrollit toimivia. Päätä etenemiseen ei tarvitse käyttää, mutta Hulkin tapauksessa tämä voitaneen antaa anteeksi. Ympäristöä ei harmillisesti voi tuhota kuin niiltä kohdin, joita käytetään etenemiseen. Joitain tiettyjä esineitä tai tuhottuja viholliskoneita voi ottaa käsiinsä ja paiskoa eteenpäin, mikä on kevyesti hauskinta antia pelin aikana. Pitkään peliä ei tarvitse muutenkaan pelata, sillä Hulk sujahtaa kevyesti läpi parissa päivässä. Kaiken mahdollisen keräämällä peliaika kasvaa noin tunnilla.

Vaikeustaso on ensimmäisen kahden kolmanneksen ajan jopa helppo, mutta loppumetreillä pomppaa yllättäen kattoon. Samalla sekä kenttäsuunnittelu että peli-ilo tekevät melkoisen mahalaskun, kun alun fiksujen ja mielenkiintoisten tasojen jälkeen eteen lyödään suoraa putkea, jossa on superhirviötä superhirviön perään. Pomohirviöt ovat menneiden aikojen malliin helppoja tapauksia, joista selviää viimeistään toisella yrittämällä hyökkäyskaavan tullessa tutuksi.

Ulkoisesti peli on siedettävää tasoa. Ympäristöt ja Hulk itse ovat ihan nättejä, mutta viholliset poikkeuksetta käsittämättömiä suttuja. Erityisesti pomohirviöt ovat väärällä tavalla hirvittäviä ilmestyksiä. Yksinkertaisesta ilmeestään huolimatta peli hyytyy huomattavasti aina kun ruudulle ilmestyy kerralla useampi vihulainen. Koodaus on muutenkin lepsua, esimerkiksi osumantunnistus takkuaa ajoittain pahasti.

The Incredible Hulk on kuin mikäkin muinaismuisto 16-bittiseltä aikakaudelta, jolloin samasta puusta veistetyt lisenssiloikat eivät juuri alkuperäisteoksiaan muistuttaneet. Peli on kertakaikkisen kunnianhimoton ja tylsä eikä lopputulos edes muistuta Hulkia kuin osittain. Hahmot ja ympäristöt vaihtamalla Hulkista saisi itse asiassa täysverisen Asterix-pelin. Täysin vailla ansioita peli ei ole, mutta rahansa voi käyttää huomattavasti viisaamminkin.