Pandora's Tower

Pandora's Towerissa päähenkilöillä Aeronilla ja Elenalla on pieni pulma: Elenaa riivaa kirous, joka uhkaa muuttaa hänet pysyvästi hirviöksi. Onneksi hirviötä selkäänsä sidotussa ruukussa raahaava muorinkäppyrä Mavda tietää, mikä neidon voi pelastaa. Vastaus löytyy valtavan rotkon yllä roikkuvista, maailmaa ylläpitävistä kolmestatoista tornista. Sinne teljettyjen valtavien olentojen liha on ainoa asia, joka voi murtaa Elenan kirouksen. Aeronin ei auta kuin tarttua Belmontin suvun vesojen tavoin ruoskamaiseen ketjuun ja suunnistaa kukistamaan kolossaaliset jätit.

Pandora's Tower on runsaaseen toimintaan nojaava seikkailupeli, jonka pääpaino on lukuisissa taisteluissa sekä kevyiden pulmien ratkomisissa. Aeron koluaa torneja yksitellen tavoitteenaan päästä jokaisen huipulla lymyävän päävihollisen luokse. Valitettavasti hirviöt on teljetty suuriin saleihinsa valtavilla ketjuilla, jotka täytyy ensin raivata tieltä. Näiden heikoimmat lenkit löytyvät kivojen pikkupulmien taakse kätketyistä huoneista, joille päästäkseen tarvitsee vaeltelevista vihollisista johtuen enemmän hyvää miekkakättä kuin pulmapäätä. Toki jokaisessa tornissa on myös muutamia salaisuuksia, joiden löytämisestä palkitaan esimerkiksi aseiden paranteluun tarvittavilla harvinaisilla materiaaleilla tai tornien historiaa valaisevilla harvinaisilla päiväkirjamerkinnöillä. Hirvittävän kauan torneissa ei kannata samoilla, sillä Elena vaatii ihmisyytensä säilyttääkseen tasaisin ajoin hirviönlihaa syödäkseen. Aikarajoitus ei tunnu onneksi kovinkaan rajoittavalta ja se onnistuukin tuomaan seikkailuun mukavasti kiireen tuntua.

Toiminta on pelissä oikein nautittavaa, kiitos sulavan toteutuksen ja monipuolisen viholliskavalkadin. Aeron hutkii mörököllejä kuonoon kunnioitettavalla ketteryydellä. Ruoskan virkaa toimittaa toisessa kädessä viuhuva ketju ja muita aseita löytyy miekoista viikatteisiin. Ketjulla on pelissä keskeinen rooli, sillä Indiana Jones -tyylisen kiipeilyn lisäksi sillä voi sitoa vihollisia, heitellä näitä seinille tai jopa repiä ne kappaleiksi. Osa suuremmista möröistä vaatiikin ruoskan ja toisten aseiden luovaa yhteiskäyttöä.

Peliin tuodaan kevyttä roolipelimäisyyttä voitetuista vihollisista ropisevilla kehityspisteillä sekä varusteiden kevyillä muokkausmahdollisuuksilla. Tornien lattioilla ja vihollisien sisuksissa majailee runsaasti erilaisia materiaaleja, joilla varusteitaan voi kehittää. Ketjun avulla vapautetulle hampaalle tai sääriluulle voi löytyä yllättävää käyttöä esimerkiksi aseiden parantelussa.

Tekninen toteutus saa lähes puhtaat paperit. Tornien arkkitehtuurista huokuu muinaisuus ja niitä asuttaa liuta mielikuvituksellisia otuksia. Torneissa saattaa kohdata esimerkiksi valtavia haarniskoituja ritareita, pieniä jaloilla käveleviä palleroita ja seinillä vipeltäviä myrkkyä sylkeviä liskoja. Oma lukunsa ovat tietenkin valtavat pomomonsterit. Nämä kolossaaliset otukset vaativat kukistuakseen niiden heikkouksien paikallistamista. Jokaisella on oma Akilleen kantapäänsä, jonka löytäminen vaatii hoksottimien lisäksi myös etevää ruoskakättä. Seikkailua ryydittää tunnelmallinen musiikki ja ääninäyttelijät hoitavat hommansa kunniakkaasti.

Pandora's Towerin ainoa nipottamisen aihe löytyy pelejä ikuisesti vaivaavasta ongelmasta eli ajoittain oikukkaista kuvakulmista. Suurimman osan ajasta ruudulla näkyy mitä pitääkin, mutta välillä kuvakulma saattaa jumittua kuvaamaan esimerkiksi seinää. Tämä ei tietenkään olisi niin kriittinen ongelma, ellei päälle sattuisi samalla vyörymään esimerkiksi kahta panssaroitua jättiä. Tämä ongelma olisi voitu välttää itse säädettävällä kuvakulmalla. Onkin outoa, ettei pelistä moista löydy.

Pandora's Tower on silti kokonaisuutena mainio seikkailupeli, joka ansaitsee paikkansa Wiin rinnalla. Vanhassa kumppanissa riittää vielä puhtia peleihin, jotka pesevät tunnelmallaan ja suunnittelullaan monet teräväpiirtosisarustensa tekeleet. Pandora's Tower on matka muinaiseen maailmaan, jossa mitään ei selitetä kädestä pitäen. Mikäli tällainen kiinnostaa, kannattaa peli ehdottomasti kaapata kokoelmiin.