Mad Riders

Kehittäjä Techland ei ole ajopelipuolella täysin ummikko, sillä vaikka se tunnetaan tällä hetkellä Dead Island -zombiepelin luojana, löytyy aikaisemmista töistä myös mönkijäpeli Nail'd. Monella tapaa Mad Riders onkin tämän pelin riisuttu versio. Sivuhaarojen karsimisessa ei sinällään ole mitään vikaa halvemman hinnan takaamiseksi, mutta perus hyvää Nail'dia ja sitä parempaa Pure-peliä saa alelaarista pennillä kolme.

Laajuutta pelissä on kohtalaisesti. Yhteensä 45 rataa on jaettu usealle eri tapahtumapaikalle viidakosta rantahietikolle ja niin edelleen. Eri pelimuodot eivät tosin poikkea toisistaan juurikaan stunttikisoja lukuun ottamatta. Kaikissa muissa pistetään vain kaasu pohjaan ja painellaan maaliin mahdollisimman nopeasti. Areenaformaatissa ajolinjoja saa tosin hieman oikoa, muuten mennään tutusti putkessa. Pienenä erikoisuutena kentistä löytyy kolikoita, joilla voi avata oikoteitä tietyissä kohdissa.

<newpage>

Tältä kaikelta pohjaa järsii kuitenkin täysin kädetetty ratasuunnittelu ja ajotuntuma. Kisojen aikana törmää toistuvasti siihen ongelmaan, että isot hypyt päätyvät tolppaan, radan ulkopuolelle tai esteeseen, koska näkyvyys eteenpäin on lähes nolla. Yritä siinä sitten tehdä temppu tai pari, kun hypyn takaa ponnahtaa esille palmu tai kivitorni ilman varoitusta. Lisäksi monet osuudet on ripoteltu täyteen keskellä ajoväylää olevia kiviä tai palmuja. Suttuinen yleisilme ei myöskään helpota ratojen hahmottamista. Musiikkiraidat koostuvat yhdentekevistä jenkkikevytmetallibiiseistä, jotka preferensseistä riippuen joko ärsyttävät tai menevät toisesta korvasta ulos. Erityismaininta tulee vielä jokaisen sivuluisun jälkeen kajahtavasta "SIDEWINDER!" -kommentista. Mutkaisilla radoilla tämän ihanuuden kuulee noin 30 kertaa.

Mönkijöiden ajotuntuma on suurin piirtein sama kuin rakettikäyttöisellä pulkalla. Neljästä pyörästä tai tietuntumasta ei ole tietoakaan, kun nitro pohjassa paahdetaan tolkutonta vauhtia kentän reunaa laahaten. Kevyissä ajopeleissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta nekin toimivat parhaimmillaan edes joitakin fysiikan lakeja kevyesti mukaillen. Vauhdintuntu on sinänsä hyvä asia, mutta satasen ja nollan välille olisi kiva saada edes illuusio kiihtyvyydestä. Sivuluisutkin tuntuvat kovin mekaanisilta, eikä niissä ole tuntumaa tai fiilistä. Fysiikkamallinnuksessa on oiottu myös törmäystarkistuksen puolella. Jos peli saa edes vähän vihiä radan ulkopuolelle joutumisesta ja näyttävästä kolarista, ruudulle ilmestyy tökerösti "Mad Riders" -logo ja mönkijä palautetaan radalle.

Kun sinänsä rajallisilta mönkijäpelimarkkinoilta löytyy Puren kaltaisia, ihan päteviä pelejä pikkurahalla, en näe Mad Ridersin hankinnalle oikein mitään perusteita. Jopa saman studion vanhempi Nail'd on kannattavampi hankinta. Umpiperinteisesti toteutettu moninpeli lienee joillekin muutaman kerran viihdettä, jos pitää saada äkkiä jotain pelattavaa illanviettoon. Kunhan peliporukka ei välitä ajotuntumasta tai tökeröstä kenttäsuunnittelusta.