Borderlands 2:n ensimmäinen tarinavetoinen lisäri sijoittuu täysin uudelle Oasiksen kaupungista alkavalle alueelle. Lääniä riittää paljon, ja se on emäpelinsä tavoin vaihtelevaa ja huolellisesti rakennettua. Uusi hiekan päällä leijuva neljän hengen purtilo on teeman mukainen ja hupaisa tapa taittaa matkaa. Se ei ole pelkkä auto uudella ulkoasulla, vaan oikeasti eri tavalla liikehtivä ajoneuvo. Harmittavasti sen tykki on kääntyvää mallia, eikä näin täyslaidallista pääse ampumaan vanhojen puulaivojen tavoin.
Luolastoja ja laaksoja ei ole kasattu valmiista palikoista. Kapteeni Scarlettin luotsaamana pelaajat rynnistävät mystisen merirosvoaarteen perässä, kuinkas muuten. Kliseitä löytyy yllin kyllin niin piraateista kuin populäärikulttuurista. Erikoispinnat Gearbox ansaitsee Oasiksen Shade-nimisestä hepusta. Kaverin jutut ovat sen verran levotonta settiä, että ne nousevat esiin jopa pelin muutenkin erinomaisesti kirjoitetusta dialogista. Hieman harmillisesti tittelin kapu jää sen sijaan muiden kajahtaneiden naishenkilöiden joukossa hieman valjuksi tapaukseksi loppupuoliskoa lukuun ottamatta.
Maisemien tavoin myös viholliset on laitettu uusiksi. Ensi silmäykseltä Borderlandsin rosvojen tapaisilla merkkareilla on tukku täysin uusia temppuja taskussaan. Niitä vastaan ei voi siis käydä pelkän lihasmuistin turvin emäpelin pohjalta. Kirotut piraatit imevät elinvoimaa ja luikkivat karkuun paranemaan. Ankkurimiehet viskovat nimensä mukaisia paatinhallinnointivälineitä kuuppaan ja raahaavat kuoloniskua varten viereensä. Pomosuunnittelu on myös kautta linjan pätevää ehkä hitusen tavanomaista viimeistä loppuvastustajaa lukuun ottamatta (jota tosin edeltää varsin hilpeä välivaihe).
<newpage>
Vaikeustaso on kautta linjan kunnossa, kunhan oma hahmo kamppeineen on lähellä 30-33 tasoa (True Vault Hunter -vaikeustasolla vaikeustaso skaalautuu.) Oheistehtävien kanssa pelattavaa riittää oikein mukavasti noin 10 tunnin verran. Lisähupia tasokaton saavuttaneille tarjoavat uudet, todella vaikeat erilliset pomoväännöt. Tiukan väännön palkaksi on luvassa tietenkin yhtä lailla tiukkaa haulikkoa, revolveria sun muuta torrakkoa.
Lisäosan yhteydessä tuli testattua myös ennakkotilaajille ilmaista Mechromancer -hahmoluokkaa. Tämä pirtsakka neiti ei luovi aavikoilla vain oman aseistuksensa turvin, vaan mukana kulkee Deathtrap -niminen lupsakka kuolonrobotti. Tämä hyvin itsenäinen rakettimoottorein avustettu metallinen tappomasiina pitää hienosti puolensa vaikka pomotaisteluissa, ja varustelun myötä kasvattaa joko kestävyyttään tai taistelutehokkuuttaan erilaisilla kyvyillä.
Naikkoselta löytyy myös suurpiirteisestä tähtäämisestä palkitsevia kykyjä, jossa esimerkiksi ohi menneet luodit kimpoilevat takaisin kohti vihulaisia. Mechromancerin kolmas kykypuu keskittyy aika erikoiseen, Anarkiaa ja kontrollia yhdistelevään temppuiluun. Tietyllä tavalla taistelemalla hahmo tekee lisävahinkoa lähietäisyydellä tarkkuuden kärsiessä. Systeemi ei ole äkkiseltään ihan selkeä, mutta suuntaa Mechromanceria kohti berserkkerityylistä toimintaa.
Borderlands 2:n molemmat lisärit ovat nykymarkkinoilla tarjonnan kärkeä. Scarlett tarjoaa lisää fiksua, vaihtelevaa ja mielekästä toimintaa pelisarjan faneille. Mechromancer taas tuo uuden, aloittelijaystävällisen viidennen hahmoluokan vääntöihin. Kiireisestä loppuvuoden pelijulkaisutahdista huolimatta seuraava paketti pyssyjä ja pelattavaa ei voi tulla liian pian.