The Hip Hop Dance Experience

Hip hop tanssilajina lienee nykyään tutumpi salitreeninä kuin kaduilla pahvilaatikkojen päällä taituroituna. Rehellisesti sanoen vanhan koulukunnan battleja ja muita rujouksia odottavalle The Hip Hop Dance Experience tulee olemaan kaikkiaan pettymys, sillä pääpaino on vahvasti aerobisessa jumpassa eikä polvia runnovassa taituroinnissa. Pienemmän kohdeyleisönsä takia ratkaisun toki ymmärtää, mutta puristina kunnolliset old skool -sessiot Rock Steady Crew'n ja funk-henkisen Soul Trainin tribuuttien kera olisivat tehneet paketista paljon tasapainoisemman laajemmalle hip hop -yleisölle.

Jokaista Kinectin tanssipeliä verrataan tietysti Dance Centraliin, eikä The Hip Hop Dance Experience kohoa valtaistuimelle millään tasolla. Kinectin oltua jo pari vuotta markkinoilla tuntuvat tietyt asiat erityisesti tanssi- ja urheilupeleihin liittyen olevan jo ilmiselviä, eikä helppoja alkuaikojen virheitä enää odottaisi näkevän. Jostakin syystä The Hip Hop Dance Experience haluaa väkisin tuhota hyvät puolensa käsittämättömällä laiskuudella ja typeryydellä. Liikepelien tärkein funktio on liiketunnistus, joka tässä tapauksessa katsoo täysin kieroon. Todella monimutkaisista liikkeistä selviää huitomalla jotakuinkin sinne suuntaan, ja peli ylistää katu-uskottavasti suomeksi "mahtavia swag-liikkeitä" vaikka oma näkemys tuulimyllystä muistuttaisikin enemmän kyykkyvatkausta.

Kunnollinen tanssi vaatii jo oikeaa ja opittua taitoa, sillä pelin liikkeet iskevät nekkuun jo helpoimmalla vaikeustasolla. Joka kappaleessa tuntuu olevan myös täysin erilaiset liikkeet, joten vaivalla opittua vääntöä ei välttämättä tarvita kuin kerran koko pelin aikana. Opiskelua helpottaisi kunnollinen treeniohjelma, mutta pelin tarjoama opiskelumahdollisuus tuntuu siltä kuin tekisi läksyjä jälki-istunnossa. Kappaleiden liikkeet on pilkottu erilleen toisistaan, eikä mistään näe millä vaikeustasolla mitäkin liikettä tarvitaan. Sekava systeemi antaa sentään mahdollisuuden hidastaa liikkeitä opettelua varten, mutta huono liiketunnistus takaa myös huonon palautteen liikkeistä.

Pelimuodoista löytyy harjoittelun lisäksi vain soolo-, duo- ja maratoonitanssi. Minkäänlaista uratilaa ei ole pelattavissa eikä soittolistaa luotavissa. Pääpaino lankeaakin nousuissa heilumiselle ja vakavampi yksinpeli on jätetty täysin syrjään. Kinectillä kaveriporukalla huitominen on kuitenkin aina hauskaa seurattavaa, kunnes oma vuoro osuu kohdalle, joten siinä mielessä The Hip Hop Dance Experience yltää potentiaaliinsa kohtalaisesti.

<newpage>

Blingit on pyynätty ja pyykit pesty kunnolla pelin näyttäessä ja kuulostaessa varsin mainiolta. Onnistunut tanssisarja ahtaa ruutuun asiaan kuuluvat tehosteet ja lavalle on keksitty ripotella tanssivan peilikuvan lisäksi myös pelaajaa kohti selin seisova tanssija, jollaiseen en ole aiemmin tanssipeleissä törmännyt. Biisivalikoima käsittää 40 kappaletta ja mukana on tanssittavaa Sugarhill Gangin kaltaisista klassikoista Wiz Khalifaan asti. Rajatapauksena ja kaiketi myyntivalttina bileisiin on kutsuttu myös LMFAO:n Sexy And I Know It.

Suppeudesta ja sokeudesta kärsivä peli on vaihtoehto, jos Kinect-kemuissaan haluaa ihmisten tanssivan muutakin kuin Gangnam Stylea. Biisivalikoima on mielenkiintoinen ja tanssit vaihtelevia, mikä kuitenkin näissä puitteissa kääntyy samalla yhdeksi pelin rasittavimmista puolista. Laajemmilla pelimuodoilla, helpommalla lähestyttävyydellä ja paremmalla tekniikalla The Hip Hop Dance Experience olisi varmasti varteenotettava haastaja Harmonixin tanssiaiskuningattarelle - kuten kaikki muutkin tanssipelit, jotka haksahtavat liian helppoihin ja ilmeisiin virheisiin.