{Sir, You Are Being Hunted}in herrasmiesrobotit ovat armotonta sakkia. Ne metsästävät pelaajaa joukolla synkeän vaihtoehtoisen brittimaaseudun lävitse, punaiset silmät horisonttia vahtien. Antiikkiset tuliaseet, mekaaniset koirat ja leijuvat valonheittimet auttavat näitä loppumattomassa jahdissa.
Sir on proseduraalinen hiippailupeli, jonka viisi saarta luodaan satunnaisesti uusiksi jokaista peliä varten. Keskimmäisellä saarella on laite, jonka korjaamiseen vaadittavat osat on ripoteltu ympäröiville neljälle saarelle. Korjaa laite ja pakene, selvä homma.
Satunnaisten maisemien lisäksi myös pelaajan varusteet arvotaan pelin alussa. Koneen osat ovat aina samoissa koordinaateissa, mutta alueita partioiva robohienosto kulkee joka pelissä eri reittejä. Myös muun esineistön paikkoja vaihdellaan, joten ilmassa on aina pieni epävarmuuden tuntu.
Saaret kasataan erilaisista maastoista - vitikosta, linnoista, teollisuusmaisemista - mutta ankea sävy ja vaimea väripaletti hallitsee koko saaristoa. Ruskean mutainen estetiikka vangitsee eilispäivän Britannian tunnelman oivallisesti, ja musiikkipuoli tukee tätä. Välillä tuntuu kuin olisi jäänyt ansaan Pink Floydin konseptialbumiin. Big Robot on maalannut tarkoituksenmukaisen ja onnistuneen maiseman, joka voi tosin olla liiankin tumma joidenkin makuun.
Vakavasta tunnelmastaan huolimatta Sir osoittaa myös hienovaraista huumorintajua. Herrasmiesrobottien mumisemat repliikit ja pikkukylien kyltit nostattavat varmasti hymyn jos toisenkin. Samaten löydetyt esineet ovat hassunkurisia, ja pelin metallikieli on tukevasti sen metalliposkessa koko ajan.
Löydettävät esineet ovat yksi pelin ydinkomponenteista. Pelaaja penkoo tynnyreitä, tutkii taloja ja ryövää kaatuneilta roboteilta. Taloihin tosin ei pääse sisään, vaan ovella tarjotaan listaa sisällä olevista esineistä, mikä tuntuu hukatulta mahdollisuudelta. Valikoimassa on parantavia tarvikkeita, aseita ja luoteja, ansoja sekä työkaluja ja tietenkin paljon romua. Omaa reppua saa olla usein säätämässä, koska siinä on Resident Evilin tyyliin vain tietty määrä ruutuja täytettäväksi.
Sir, You Are Being Hunted tarjoaa omanlaisen systeeminsä eloonjäämiseen. Hahmo syö ruokaa, josta osa täytyy ensin kypsentää tulella. Tämä nostaa vitaliteettia, joka puolestaan saa kestopisteet hiipimään kohti maksimiaan. Ammutuksi tuleminen tai ansaan astuminen saa hahmon vuotamaan verta, mikä pitää hoidella sidetarpeilla. Systeemi on ainutlaatuinen, mutta lämpenin sille ajan kanssa. Verenvuotoon kuoleminen on silti todella turhauttavaa, etenkin kun peliä ei voi tallentaa kuin matkustamalla saarten välillä veneellä tai loikkaamalla keskussaarelle viemään osia koneelle.
Rajalliset tallennusmahdollisuudet ja nouseva haastetaso varmistavat, että samoja maisemia tulee nuohottua useaan kertaan. Satunnaiset partiot ja tavarat helpottavat hieman, mutta homma voi silti käydä loppupelissä turhauttavaksi, kun pelaajaa jahdataan isolla joukolla ja eteneminen hidastuu sen vuoksi huomattavasti.
Loppupeli vaatii tavaroiden luovempaa hyödyntämistä, mutta tekoäly tuntuu olevan liiankin kartalla pelaajan aivoituksista. Tyhjien pullojen heittely on yksi monista klassikkoliikkeistä, mutta mukana on myös nokkelampia ratkaisuja.
Mitä enemmän koneen osasia kerää sitä vaarallisemmaksi vastustajat käyvät, ja jaloittelevat roboherrat saavat väistyä hevosmiesten, pitkäjalkaisten jättiläisten ja raskaasti aseistettujen tynkätaavettien tieltä. Koko ei yleensä vaikuta taktiikkaan, ja piiloutuminen tai hiippailu ovat yleensä aina fiksuin valinta. Löydetyksi tuleminen johtaa usein kuolemaan, ja viholliset kannattaa kohdata vain omilla ehdoillaan. Sellainen ei tosin ole aina mahdollista, mikä johtaa jos jonkinlaiseen paniikki-improvisointiin. Nappiin mennessään se voi olla aivan mahtavaa.
Sir, You Are Being Hunted onnistuu suurimmaksi osaksi tavoitteissaan. Mekaniikat sulautuvat persoonalliseksi hiippailukokemukseksi ja pelin visuaalinen ilme ("tweedpunk") sekä musiikki antavat sille hyvin omalaatuisen sävyn. Huumori ei varmasti toimi kaikille, mutta se antaa kokemukselle absurdin fiiliksen, josta ainakin itse nautin. Kaikki nämä positiiviset puolet eivät silti riitä peittämään sitä kaikkea eestaas-hiihtämistä, mitä robottien täyttämiltä saarilta pakeneminen vaatii.
Puskin pelin vaikeammista kohdista lävitse, koska nautin sen tunnelmasta ja pidän yleensäkin hiippailupeleistä. Ne, jotka eivät jaa näitä mielipiteitä, eivät välttämättä jaksa Sir, You Are Being Huntedia loppuun saakka. Silti, jos kestää hieman jauhamista, tarjoaa tämä peli sangen sydäntäpuristavia hetkiä.