Sonic Chronicles: The Dark Brotherhood

4000 vuotta sitten Knuckles- ja Nocturnus -klaanien rajat kohtasivat, ja siitä seurasi avoin sota. Odottamaton luonnonmullistus tuhosi kuitenkin Knuckles-klaanin, ja se aiheutti myös Enkelisaaren irtoamisen planeetan pinnasta. Nocturnus-klaanille kävi vielä huonommin, sillä kaikki siihen liittyvä katosi jäljettömiin. Kauan on kulunut noista ajoista ja Eggmanin häviöstä. Sonicilla on vihdoinkin aikaa rentoutua, mutta valitettavasti loma jää lyhyeksi. Tails ilmoittaa Keskuskaupungista Sonicille, että Knuckles on kaapattu. Havaintoja on tehty myös salaperäisistä roboteista, jotka muistuttavat Eggmanin käyttämiä koneita. Onko Eggman palannut?

Sonic Chronicles: The Dark Brotherhood noudattaa hyvin perinteistä japanilaisen roolipelin kaavaa. Luvassa on kartalla vaeltelua, seikkailijaryhmän kartuttamista, tavaroiden hamstraamista, vihollisten lahtaamista kokemuspisteiden toivossa ja juoni, joka ei yllätä oikein missään vaiheessa. Kaikki toimii juuri niin kuin pitääkin, mutta kokonaisuus jää hyvin mitäänsanomattomaksi.

Peliä pelataan kosketuskynän ja olkanappien avulla. Kaikki mahdollinen liikkumisesta taisteluissa tehtäviin erikoisliikkeisiin onnistuu helposti tarkan ja yksinkertaisen ohjausmekaniikan ansiosta. Ryhmä juoksee juuri kosketuskynän osoittamaan suuntaan ja se tekee liikkumisesta vaivattoman sulavaa. Välillä ylitetään esteitä, hypitään tasanteilta toisille ja juostaan Sonic-peleistä tutuissa silmukoissa.

Maailmankartta on jaettu pienempiin alueisiin, jotka avautuvat yksitellen pelin edetessä. Monilla alueilla on myös hankalammin tavoitettavia paikkoja, joihin pääsemiseksi tarvitaan jonkin tietyn hahmon erikoiskykyä. Jos pelaaja tahtoo löytää kaikki pelin salaiset sopukat, kannattaa ryhmän ominaisuuksiin kiinnittää huomiota. Maailmalla vaeltelee myös erilaisia otuksia, joihin törmääminen tietää taistelua.

Taistelut on toteutettu japanilaiselle roolipelille tyypillisellä vuoropohjaisella järjestelmällä. Ensin pelaaja valitsee hahmoilleen toiminnot kyseiselle taistelukierrokselle, jonka jälkeen seuraa lyhyt nujakointi osapuolten kesken. Hahmot ja viholliset toimivat vuorotellen ja kaavaa toistetaan taistelun loppuun asti. Ainoa perinteistä kaavaa rikkova elementti on eri hahmojen erikoishyökkäykset. Jokainen erikoisliike vaatii oman kosketuskynällä tehtävän painallussarjan ja mitä vaikeampi sarja on kyseessä, sitä voimakkaampi on myös isku. Myös viholliset käyttävät erikoishyökkäyksiä, joita torjutaan aivan samalla tavalla kuin niitä tehdään. Kaiken kaikkiaan taistelu on tutun turvallisen oloinen, mutta yllätykset puuttuvat. Edes hahmojen erikoisliikkeet eivät ole kovin erikoisia ilmestyksiä.

Puitteiltaan peli on todella hieno. Grafiikka on sarjakuvamaista ja musiikki tuo mieleen vanhojen pelien muistot. Sonicin ja kumppaneiden etenemistä on ilo katsella, sillä he juoksevat, pomppivat, pyörivät ja lentävät sulavasti paikasta toiseen. Vastaavasti vastustajat vuorostaan mönkivät, liitelevät tai jyristävät kukin tyylinsä mukaan. Ainoastaan taisteluiden toteutukseen olisin kaivannut jotain lisää, sillä nykyisellään ne ovat kovin koruttomia. Jopa erikoisliikkeiden efektit ovat yksinkertaisesti mitäänsanomattomia.

Peli jää kokonaisuutena laimean makuiseksi. Kaikki keitoksen ainekset ovat hyvin kasassa, mutta mausteita olisi saanut käyttää reilummin. Kyllä tästä maha täyttyy, mutta soppaa ei voi suositella kuin kauheaan roolipelinälkään.