Kauhupelisarja Resident Evil on jo vuosien ajan yrittänyt löytää uutta suuntaansa. Epäonnistuneen Resident Evil 6:n jälkeen Resident Evil: Revelations yritti paluuta sarjan juurille painottamalla varsin rajatun alueen tutkimista ja tavaroiden keräilyä. Jatko-osa luottaa enemmän toimintaan, johon mallia on haettu varsinkin loistavasta The Last of Usista. Revelations 2 tuodaan markkinoille neljässä osassa, jotka on määrä julkaista viikon välein. Jakelukikan on ehkä tarkoitus peittää varsin yksitoikkoista pelattavuutta. Parituntinen Episode 1: Penal Colony on perinteistä japanilaista kauhua niin hyvässä kuin pahassa.
Claire Redfield tapaa ensimmäisestä Resident Evilistä tutun Barry Burtonin tyttären Moiran juhlissa, jotka menevät pahasti pieleen. Automaattiaseilla varustautunut kommandojoukko tekee iskun pippaloihin vieden Clairen ja Moiran mennessään. Kaksikko herää ränsistyneessä vankilassa ryhtyen etsimään tietä ulos synkästä laitoksesta. Heidän liikkeitään seurataan jatkuvasti valvontakameroiden avulla, ja valvojaksi esittäytyy naisääninen Overseer. Noin tunnin pelaamisen jälkeen siirrytään välivideon voimin Barry Burtonin saappaisiin, joka haluaa luonnollisesti löytää jälkikasvunsa. Niinpä hän on seurannut siepatun tyttärensä jälkiä. Veneen kätköistä hän löytää pienen tytön Natalia Kordan, jonka Barry suostuu ottamaan mukaansa lyhyen vastustelun jälkeen.
Draaman kannalta Penal Colony on lähinnä prologi, jossa esitellään päähenkilöt ja potkaistaan tapahtumat käyntiin. Clairen ja Moiran selviytymistaistelu tuo vahvasti mieleen Saw-elokuvat, sillä he koettavat pysytellä hengissä jonkun ulkopuolisen masinoimassa pelissä. Barryn tarinalinja taas muistuttaa enemmän salapoliisikertomusta, jossa isä selvittää tyttärensä jälkiä seuraten jo tapahtuneita asioita. Pelillisesti tarinan tarkasteleminen kahdesta eri näkökulmasta tarkoittaa samojen paikkojen pelaamista kahteen kertaan. Eroja tietenkin on, koska Claire ja Moira ovat muuttaneet ympäristöä edetessään. Barryn reitti ei siis aivan orjallisesti noudata tyttären jälkiä, mutta yhtäläisyyksiä on kuitenkin häiritsevän paljon.
Pelattavuus on ehkä sujuvinta, mitä sarjassa on koskaan nähty. Kolmannen persoonan toiminta vuorottelee ongelmanratkaisun ja ammuskelun välillä. Selviytymiskauhulle ominaisesti patruunoita ei ole tuhlattavaksi asti, joten veistä tulee hyödynnettyä paljon. Episodin voi pelata kaverin kanssa jaetulla ruudulla, mutta se ei tuo kummoisesti lisäarvoa. Taisteluparit ovat keskenään niin epäsuhtaiset, että kakkospelaajan tehtäväksi jää lähinnä poissa jaloista pysyminen. Revelations 2 on suunniteltu pelattavaksi moneen kertaan, sillä kaikkien aseiden ja päivitysten avaaminen edellyttää useita läpipeluukertoja. Siitä huolimatta on ärsyttävää pakottaa pelaaja koluamaan samat käytävät kahteen kertaan, koska pelillisesti taisteluparien tarinoiden välillä ei ole riittävästi eroa.
Tarinatilan lisäksi tekemistä riittää Raid-muodossa. Täysin irrallinen pelimuoto koostuu sarjasta erilaisia tehtäviä, joiden kuluessa kerätään kokemuspisteitä ja päivitellään käytössä olevia aseita. Välillä avataan käyttöön myös kokonaan uusia tuliluikkuja. Tällä hetkellä kaverin kanssa voi pelata vain jaetulla ruudulla, mutta tulevaisuuden päivitys pitäisi avata linjat myös verkon yli pelattavaksi. Raidin pelaaminen on yllättävän viihdyttävää. Tehtävät ovat noin viiden minuutin mittaisia nopeita rykäisyjä, jotka antavat oivan mahdollisuuden hioa pelitaitoja yksinpeliä varten. Toisaalta samalla voi kerätä tukun saavutuspisteitä.
Graafisesti Resident Evil: Revelations 2 on hyvää tasoa. Maisemat etenevät tiukasti putkessa ja ovat varsin värikkäitä. Liikeanimaatiot ovat sulavia, mutta kummallisen näköisiä. Hahmot näyttävät ajoittain siltä kuin liikkuisivat ilmassa tai veden alla. Toisin sanoen animaatioissa on joko liikaa tai liian vähän massan tuntua. Tarkoituksena on ilmeisesti ollut säätää pelin tempoa sopivaksi, ja tässä on kyllä onnistuttu.
Kauhuelementtejä luodaan perinteisesti verivanoilla, ruosteisilla seinillä ja iljettävillä monstereilla. Musiikkia on tosin jopa liikaa. Tällaisessa pelissä pelottavampaa olisi juuri hiljaisuus, eikä suinkaan jatkuvasti kaiuttimista pumppaava poppi. Tarina etenee enimmäkseen dialogin keinoin, minkä vuoksi ääninäyttelyyn on selvästi panostettu. Kaiken kaikkiaan Episode 1: Penal Colony on enemmänkin toimintapeli ajoittaisilla kauhuelementeillä, eikä missään nimessä puhdasverinen kauhupeli. Sarjan pitkäaikaisten seuraajien ja japanilaisen kauhun faneille hankinta on varma valinta, mutta muiden kannattaa harkita koko paketin ostamista vielä kerran tai odottaa kaikkien episodien ilmestymistä ja kokonaisarviota.
