Homefront: The Revolutionin kehitystaival on ollut erittäin repaleinen. Alun perin sitä työsti THQ, mutta kyseiselle puljulle kävi aika hassusti. Sen jälkeen pelin osti Crytek, joka antoi sen kehittämisen Crytek UK:n (aikaisemmin Free Radical Design) vastuulle. Sitten tämäkin pulju piti sulkea ja peli päätyi Deep Silverin huomaan. Tämän jälkeen perustettiin noin 50 henkilön kokoinen studio nimeltään Deep Silver Dambuster Studios viemään kehitysprosessi viimein loppuun.
Ensimmäinen Homefront oli omituinen sekoitus kunnianhimoisia suunnitelmia, valjua grafiikkaa, tylsiä taisteluja, mutta toisaalta kohtuullisen mielenkiintoisia moninpelimatseja. Se ei todellakaan ollut monien toivoma Battlefieldin tappaja. Se kurkotti tähtiin, mutta juuttui matkallaan jo ensimmäisiin puun oksiin. Jatko-osasta näyttää kuitenkin muotoutuvan jotain erilaista. Kapeat käytävät ovat poissa ja tilalle on luotu avoimen maailman vapaus. Tarkoituksena olisi tarjota pieni maistiainen siitä, miltä Yhdysvalloissa näyttäisi Pohjois-Korean ollessa ohjaksissa.
Dambuster sijaitsee Nottinghamissa Englannissa, jossa pääsin koettamaan peliä. Kyseinen demo on kokeiltavissa myös Kölnissä parhaillaan käynnissä olevilla Gamescom-messuilla. Se tarjoaa pienen vilauksen avoimeen maailmaan ja sen asukkaisiin. Demon kartta on rajattu pieneen ja vaaralliseen alueeseen, joka on täynnä räjähdysten aiheuttamia kraattereita. Partiot ja tarkka-ampujat niistävät pelaajan todella herkästi hengiltä, joten etenemistään joutuu suunnittelemaan tarkkaan.
Homefront: The Revolutionin kuvaama Philadelphia on todella synkkä mutta näyttävä paikka. Pelin moottorina hyrräävä CryEngine hoitaa päivän ja yön vaihtelut tyylikkäästi ja sadepisarat muodostavat lopulta lammikoita. Tunnelma on varjoineen painostava, ja yksityiskohtien luomiseen on selkeästi nähty runsaasti vaivaa.
Hahmoni kantaa käsissään täysautomaattista asetta. Katselen ympärilleni ja joka puolella tuntuu kävelevän tarkkasilmäisiä partioita. Yritän uskaliasta lähestymistapaa. Tarkoituksenani on ajaa moottoripyörällä päin saattuetta ja ampua kaikki seulaksi. Lyhyen tulitaistelun jälkeen se on kuitenkin hahmoni, joka makaa maassa täynnä reikiä. Tämän jälkeen päätän kokeilla hiippailua ja suolata partiot hieman turvallisimmista asemista.
"Kuten missä tahansa hiekkalaatikkopelissä, pelaajalla on aina vaihtoehtoja. Jos toiminta käy liian kuumaksi, kannattaa vaihtaa maisemaa", selittää Dambustersin johtaja Hasit Zala. Neuvo osoittautuu hyväksi, sillä uusi Homefront näyttää olevan todella haastava peli. Vaikeustaso on ollut tietoinen valinta, sillä nykyään pelaajat arvostavat haastavia pelejä. Tästä on todisteena esimerkiksi Dark Souls -sarjan suosio. Homefront: The Revolutionissa pelaajan halutaan tuntevan olonsa turvattomaksi, pieneksi ja haavoittuvaksi. Henki lähtee jo muutamasta luodista. Tämän takia suojapaikkoja on pakko hyödyntää ja aseet täytyy valita oikein joka tilanteeseen.
Tärkeimmäksi taidoksi nousee juuri sissitaktiikoiden sisäistäminen ja hyödyntäminen. Tähän lukeutuu esimerkiksi aseiden muokkaaminen Crysis-pelejä muistuttavalla tavalla. Zalan mukaan he halusivat aseiden olevan erittäin muuntautuvia. Hän esittelee kuinka tavallisesta konekivääristä saadaan muokattua panssaroidut autot palasiksi repivä tappokone. Eniten pidin kuitenkin haulikosta, etenkin pienten korjausten jälkeen. Haulit sytyttävät viholliset palamaan, mikä vetää kasvoni virneeseen. Aseiden paranteluun tarvittavia piirustuksia on siroteltu ympäri Philadelphiaa. Niitä saa myös palkinnoiksi tehtäviä suorittamalla.
Ammuskelu tuo hyvin vahvasti mieleeni Far Cry 3:n, ja tähän vaikuttavat selvästi pelimaailman suunnitteluratkaisut. Valtaan erilaisia tukikohtia ja radiotorneja, jotka avaavat uusia varusteita ja paljastavat enemmän ympäröivän maailman salaisuuksia. Pelaaja voi tietysti edetä hiippaillen tai aseet laulaen, mutta taistelut on syytä valita tarkoin, sillä vastaan asettuvat viholliset ovat aina kovia ja suurilukuisia. The Revolution onkin tunnelmaltaan synkempi ja vaikeampi kuin Ubisoftin pelisarja.
Philadelphiaa ei tarvitse tutkia pelkästään jalkaisin. Pelistä löytyy useita ajoneuvoja, mutta testiversiossa käytössä oli ainoastaan moottoripyörä. Valitettavasti sitä on todella vaikea ohjata ja vaarallisen maaston läpi pujotteleminen on tuskaisa kokemus. Ajettavuutta toivon mukaan parannetaan huomattavasti ennen pelin julkaisua. Motskarin keskeneräisyys pisti silmään ja sen esittelu tuntui oudolta ottaen huomioon kuinka hyvin peli muutoin toimi. Toki mukana on bugeja ja pökkelömäisiä animaatioita, mutta kyseessä on kuitenkin vasta varhainen versio. Kunnianhimoa yksityiskohtaisen maailman luomiseen näyttää riittävän, mutta se vaatii vielä paljon työtä.
Homefront: The Revolutionin pelaaminen sai kuitenkin unohtamaan ensimmäisen pelin jättämän karvaan maun. Pääsuunnittelija Fasahat Salimin mukaan peleillä ei olekaan mitään yhteistä pelattavuuden kannalta. Uskon henkilökohtaisesti, että synkällä tarinalla ja avoimella hiekkalaatikolla on runsaasti potentiaalia. Harmillisesti en päässyt kokeilemaan vielä yhteistyötä. Pääjuonessa tällaista ei ole, vaan sitä varten on täysin erillinen pelitila.
Näkemäni ja kokemani perusteella Homefront: The Revolution on lupaava peli. Toivottavasti lopullisessa versiossa pelaajan käteen ei lyödä samanlaista arsenaalia kuin demon alussa, sillä uusien aseiden löytäminen tuntuu tällöin huomattavasti palkitsevammalta. Ehkäpä seikkailun alussa aseistus voisi koostua pelkästään puukosta. Dambusterilla voi olla käsissään hitin ainekset, mutta lopullisen arvion voimme tehdä vasta ensi vuoden aikana, kun peli saapuu kauppoihin.
