Joskus pelistä näkee, että sitä tekevä porukka osaa hommansa. Pitkäikäinen kerättäviä leluja ja digitaalista peliä yhdistävä Skylanders on inhottavan hyvä myymään kyyniselle peliarvioijallekin uusia muovisia lisähahmoja.
Tarinapuolella ei mitään uutta auringon alla. Kaos väsää uutta juonta (tällä kertaa Doomlandersien ja Ison Pahan Kirjan avulla) ja Skylander-poppoo pistää hanttiin. Ääninäyttely ainakin englanninkielisellä puolella hoitaa hommansa ihan pätevästi lauantaiaamun piirrettyjen malliin. Juonenkuljetusta on varsin paljon ja sen saa onneksi suurimmalta osalta ohitettua napinpainalluksella, jos höttö ei erityisemmin kiinnosta. Peli on joka tapauksessa suunniteltu "hieman" itseäni nuoremmille niin käsikirjoituksen kuin pelimekaniikkojen osalta.
Testatussa pakkauksessa tuli kahden ns. Sensei -hahmon lisäksi vanha tutut Crash Bandicoot ja Dr. Neo Cortex. Senseit ovat vanhojen hahmojen tapaan (jotka muuten toimivat pelin tämänkin pelin kanssa) sidottu yksinkertaiseen hahmonkehitykseen, eikä heitä voi varustaa. Erityisiin (maksullisille) lelukristalleihin tallennettavat Imaginatorit käyttävät sitten hyväkseen uuden pelin ominaisuuksia. Senseitä tosin tarvitaan avaamaan heidän edustamiensa elementtien (esim. tuli, luonto tai pimeys) mukaiset maailmat.
Imaginatorsin suurin uudistus on omien hahmojen rakentaminen pala kerrallaan. Tämä sisältää "hahmoluokan" ja nimen lisäksi myös tyylin, varustuksen ja jopa äänen. Alussa eri palasia on käytössä hieman rajallisempi määrä, mutta lisää tienaa lähes kaikesta palkittavilla arkuilla. Tehtävän suorittamisesta tai haasteen läpäisemisestä saa siis lisää rakennuspalikoita niin kosmeettisella kuin funktionaalisemmallakin vivahteella. Ruumiinosat vaikuttavat vain ulkonäköön, mutta varusteet antavat Imaginator-Skylanderille parempaa kestävyyttä ja niin edelleen. Harmillisesti näitä varusteita ei voi piilottaa. Tästä syystä pelaaja joutuu joskus tekemään kompromisseja taistelutehon ja tyylin kanssa. Juuri ansaittu terävä noidan hattu saattaa olla kokoelmasi paras pipo, muttei todellakaan näytä hyvältä jokaisen hahmon päässä.
<newpage>
Jos tekemäsi ritarihahmo ei miellytä, luokkaa voi vaihtaa vaikkapa ninjaan vain pyyhkimällä vanha ukko kokonaan pois. Tämä selkeästi myyntimielessä tehty temppu oli selkein esimerkki rahan nyhtämisestä pelaajalta. Pienellä sensei-valikoimalla tulee jo toimeen, mutta uusien hahmojen rajoittaminen myyntipakkauksen mukaiseen kahteen kappaleeseen tuntuu kiskonnalta.
Itse pelaaminen on tuttua huttua kaikille sarjan faneille. Skylanderin hyppivät yksinkertaisissa tasoloikkaosuuksissa, ratkaisevat simppeleitä pulmia ja mätkivät Kaoksen otuksia sen minkä ehtivät. Tasoloikissa selkeän varjon puuttuminen aiheuttaa välillä tarpeettomia putoamisia. Erilaiset pulmat eräänlaisesta ristinollavariantista laatikoiden työntelyyn ratkeavat nopeasti viimeistään parin yrityksen jälkeen.
Mätkintä toimii hyvin ja ohjattavuus on kunnossa. Eri sankareilla on selkeästi toisistaan poikkeavia kykyjä ja taistelutapoja. Jos kykyvalikoima ei miellytä, Imaginatorseilla sitä voi vaihtaa lennosta valikon kautta. Esimerkiksi luomani tiki-naamioinen Molaram-vesivelho voi vaihdella erilaisten sähkö- ja vesiloitsujen välillä tarpeen mukaan. Monet erilaisista loitsuista tai erikoisiskuista ovat varsin hauskasti keksittyjä jaa teemoitettuja, kuten vastustajia seuraava piraijaparvi tai valtavan jääkuution liu'uttaminen pitkin kenttää. Mukana on lisäksi edellisistä osista tuttu Mario Kart -tyylinen kisa maalla, merellä ja ilmassa. Kenttävalikoimaakin on kymmenkunta ja vanhat ajoneuvot sun muut toimivat kisamuodossa suoraan.
Skylanders-sarjaa on helppo väheksyä sitä ulkopuolelta katsoessa. Muovisen (eikä erityisen näyttävän) krääsän ostaminen tuntuu rahastukselta ja tarpeettomalta, mitä se kyllä osittain onkin. Ja pelkkä aloituspakettikin on varsin kallis hankinta. Sarjan pelejä pelanneena on kuitenkin todettava, että vaikka olen hieman kohderyhmän ulkopuolella, on minun arvostettava sen toteuttaneet studion ammattitaitoa. Erilaista toimintaa täyteen ahdettu maailma on värikäs ja vaihteleva. Taistelu on yksinkertaista, mutta hyvin toteutettua. Imaginators antaa viimein mahdollisuuden luoda oma Skylander-sankarinsa lähes rajattomasta palikkamäärästä, mikä tuo hahmoille entistä enemmän merkityksellisyyttä. Juoni ja pulmat ovat hieman lapsekkaita, mutta niitäkin sietää, kunhan ei annan pipon kiristää liian tiukalla.
Kiitos eri suunnitteluratkaisuiden ja sisällön jaottelun, kallis peli se on joka tapauksessa, vaikka kykenisikin välttämään lisälelujen ostonhimoa. Kertoo joko pelistä tai minusta paljon, että pelitunteja Skylanders: Imaginatorsin parissa on kertynyt paljon enemmän, kuin tämän arvion tekemiseen olisi ollut tarpeellista. Ennemmin minä tämän ostaisin muksulle vanhempiensa kanssa pelattavaksi kuin jonkun toimintalelun joulun jälkeen nurkkaan pölyttymään. Legoa Skylanders ei silti voita.
