Guardians of the Galaxy on Telltale Gamesille hyvä sarja monellakin tavalla. Lukuisat värikkäät hahmot, joka paikassa viljeltävä huumori, jännitystä ja mahtava ääniraita. Kaikki on siis kohdallaan mahtavalle jaksoittain julkaistavalle seikkailulle. Silti ensimmäinen osuus jää sanalla sanoen valjuksi. Ennakkopuheista huolimatta Telltale tuntuu vain käyttäneen hyväksi havaittua vanhaa kaavaa ilman sen kummempaa pohdintaa tai intohimoa aihetta kohtaan.
Ensimmäisessä jaksossa Tangled Up in Blue on toki paljon hyvääkin. Mukana ovat tyypilliset dialogivalinnat ja oikea-aikaista nappien painelua vaativat quick time eventit. Tangled Up in Bluessa on myös totuttuun verrattuna suurempi alue tutkittavaksi ja sitä seuraava kohtaus, jossa kuljetaan The Milanossa keskustellen miehistön jäsenten kanssa. Telltalelle ominaiseen tyyliin ratkottavat pulmat eivät ole erityisen vaativia, mutta ainakin niissä pääsee käyttämään Star-Lordin hilavitkuttimia. The Milanon kyydissä käytävät keskustelut valottavat tapahtumien taustoja, joskin dialogi tuntuu ajoittain hyvin jäykältä.
Tarinan aluksi pelin sankarit jäljittävät Thanosia Kree-temppeliin, tai ainakin se on summittainen toiminta-ajatus. Hyvin pian Thanos on kuollut, ja joukkio on jäänyt "hoo moilasena" vailla tarkoitusta. Nopeasti käy kuitenkin ilmi, että Thanosin tavoittelema esine on oleva keskeinen osa tarinaa. Sen avulla Peter näkee näyn äidistään, jonka jälkeen esine varastetaan joukkiolta.
Lähtökohdat ovat kiinnostavat, mutta samalla se jättää ensimmäisen jakson jälkitunnelmat vajaaksi. Toivottavasti lopussa tehdyt valinnat vaikuttavat jollakin merkityksellisellä tavalla tulevaisuuden jaksojen kulkuun. Mielenkiintoista tulee olemaan sekin, kuinka pelaajan valinnat vaikuttavat joukkion keskinäisiin suhteisiin. Näistä syistä tulevia jaksoja on syytä odottaa mielenkiinnolla.
Ulkonaisesti Telltale on valinnut tyylin, joka on jossain perinteisen piirrosmaisen grafiikan ja realismin välimaastossa. Lopputuloksena osa hahmoista näyttää yksityiskohtaisemmilta ja "oikeammilta" kuin toiset. Olen sitä mieltä, että parhaiten olisi toiminut reilusti piirrosmainen tyyli Tales from the Borderlandsin malliin. PS4-versio ei tökkinyt yhtä pahasti kuin Batmanin seikkailut, mutta ajoittain ruudunpäivitys selvästi notkahti.
Kuultava ääniraita on loistava, mutta viidelle jaksolle venytettynä kahden tunnin elokuvan sijaan ei musiikkia voi käyttää yhtä paljon kuin leffassa. Joka tapauksessa sävelmät tekevät hyvän työn asettaessaan pelaajan oikeaan tunnelmaan. Kuitenkin tässä samassa tavoitteessa epäonnistutaan dialogin kanssa. Puhe ei ole odotetun nasevaa, ja osa Star-Lordin kommenteista ei istu hänen hahmoonsa lainkaan. Läpänheitolla on hetkensä, mutta lopulta dialogi ei kuitenkaan saavuta tavoitettaan.
Ensimmäinen jakso on hämmentävän heikko aloitus tällaiselle pelille. Potentiaalia kuitenkin on, joten katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
