Brütal Legend

Vain Tim Schaferin pelissä voi olla hetki, jossa pelaaja hyppää naurettavan tyylitellyn chopperin selkään, paahtaa urku auki kohti metallilampaita, paimentaa hevipässit rokkaritypsyjen suuntaan ja katsoo, kuinka plikat lahtaavat elikot ja takovat niistä aseita. Mötley Crüen Kickstart My Heartin raivotessa kaiuttimista kamera kääntyy kuvaamaan jylhää graniittimaisemaa, joka kohoaa levynkanneksi kelpaavaa purppuraa taivasta kohti. Minä, Eddie Riggs, olen aloittanut vallankumouksen, jonka voimallisin ase on heavy metal.

Jack Blackin ulkonäköä ja ääntä lainaava Eddie Riggs on ketjussa tupakoiva, alati kiroileva roudari. Metallille elämänsä omistanut äijä on kyllästynyt toimimaan ala-arvoisten rokkibändien vasallina. Kun Eddie loukkaa kätensä ja valuttaa vahingossa vertaan vyönsoljelleen, kaikki muuttuu. Hurmeen kutsumana muinainen hevijumala herää ja siirtää Eddien muinaiseen heavy metal -maailmaan, jossa kunnon kansalaiset on alistettu demonikuningas Doviculuksen vallan alle. Orjina kaivoksissa raatavat headbangerit halkovat paksuilla kalloillaan kalleuksia kätkeviä kiviä ja rokkitytöt on vangittu vastentahtoiseksi haaremiksi. Doviculuksen hirmuvaltaa vastustaa vain pieni joukko hevareita, joka kaipaa... No, ei ehkä johtajaa, mutta organisoijan. Kuten vaikkapa roudarin.

Seikkailun potkaistessa itsensä käyntiin Eddie rakentaa itselleen tyylikkään hot rodin metallijumalten lahjoittamista osasista. Ennen kuin roudarimme edes käynnistää rassiaan ja astuu laajaan maailmaan jalallakaan, Eddie alkaa välittömästi flirttailla uuden tuttavuuden, mystisen menneisyyden omaavan rokkityttö Ophelian kanssa. Oivallista priorisointia.

Auton avulla voi matkata tapahtumiin, jotka kuljettavat juonta eteenpäin, tai sitten voi kaahailla maastossa huvikseen. Ympäristöstä löytyy runsaasti sivutehtäviä, kuten kilpa-ajoja ja paksuilla S&M-kahleilla ja pallogageilla nöyryytettyjen rocklohikäärmeiden vapauttamista. Vapauden hurma on huumaavaa, ja pelkkä kaahailu hard rockin soidessa radiosta on viihdyttävintä sitten GTA IV:n.

Mystiset hevijumalat ovat sirotelleet metalliriimuja pitkin maaseutua. Näitä riimuja löytämällä Eddie oppii uusia sooloja, mikä tekee Eddien kitarasta, Clementinestä, entistä tehokkaamman. Lyhyet, oikeaa ajoitusta vaativat napinpaineluminipelit paitsi kuulostavat hyvältä, myös tehostavat Eddien autoa, tasoittavat maastoa tai kannustavat omia joukkoja parempaan taistelutahtoon. Oikein soittaminen, etenkin kesken kiivaan moninpelimittelön ei ole aina niin helppoa kuin luulisi.

Graafisesti Brütal Legend on selvästi tämän vuoden kekseliäimpiä nimiä, mikä heijastelee pelin omaa, sisäistä ja ihastuttavalla tavalla absurdia logiikkaa. Raskas rock on muokannut ikivanhan metallimaailman todellisuutta hevimpään suuntaan - kalja kasvaa puissa, faneja syntyy vihreistä geysireistä, kaiken jakava muuri on tehty valtavista vahvareista ja hevilegenda Lemmyn esittämän Kill Masterin bassossa on jättihämähäkkien punomat kielet. Jo pelkästään pelin alkuvalikko, pyörivä vinyylilevy sormenjälkineen, kertoo haetusta tunnelmasta paljon. Siinä onnistutaan niin hyvin, että tekee väkisinkin mieli kaivaa omat hevivinyylit kaapin kätköistä ja pistää kunnon rokki soimaan.

Ikään kuin yksinpelaamisessa ei olisi riittävästi riemun aihetta, mukaan on nakattu myös moninpeli. Battle Stage -RTS-tilassa valitaan yksi kolmesta osapuolesta: Ironheaden ihmiset, Drowning Doomin gootit tai Tainted Coilin demonit. Joukkueet kisaavat siitä, kuka saa pystytettyä isoimman ja mahtavimman rockfestarin, mikä käytännössä tarkoittaa murhaavan tehokkaiden rokkilaitteiden valmistamista ja oman skenen suojelemista. Yksiköt ovat asiaankuuluvan kummallisia, kuten ihan liikaa nahkaa käyttävät motoristit. Tapahtumiin voi ohjailla maan pinnalta käsin tai lintuperspektiivistä.

Musafaneille Brütal Legend on kuin toinen joulu. Suuri osa kiitoksista kuuluu yli sadan kappaleen soundtrackille, josta löytyy niin raskaampaa kuin klassisempaakin mätkettä, mutta mukana olevien, oikeiden hevilegendojen merkitystä pelin yleiseen fiilikseen ei sovi vähätellä. Ozzy Osbourne on mainio käytetyn sälän kauppias, jolta löytyy jos jonkinsorttista tyylikikkaa kaaraan, kirveeseen tai skittaan pultattavaksi. Lemmyn Kill Master on upean mystinen shamaani ja Rob Halford pahiksen oikeana kätenä, glam rock -kenraali LionWhytenä on hulvaton. Tässä seurassa Jack Black voisi tuntea olonsa pieneksi, ellei miehen omistautuminen rockille ja koko projektille olisi näin käsinkosketeltavaa.

Vaikka peli onkin imenyt runsaasti vaikutteita itseensä, värvää rockjulkkiksia taakseen ja soittaa hyväksihavaittuja heviklassikoita, Brütal Legend seisoo tukevasti omilla jaloillaan. Tarina sotivista musafanaatikoista, ihmiskunnan kohtalosta ja Eddien, Ophelian ja Litan välisestä kolmiodraamasta onnistuu olemaan yhtä valloittava ja kiehtova kuin aiemmatkin Schaferin pelit, eikä mutkikas juoni hellitä tahtia ennen viimeisiä säkeitä. Pelistä löytyy myös yksi charmanteimmista pelisuudelmista koskaan.

Ei voi kuin ottaa hattu päästä ja tehdä Tim Schaferille kunniaa. Miehen ainutlaatuinen karisma ja näkemys kaikuvat Brütal Legendin jokaisesta hahmosta ja hetkestä. Toimivan huumorin saaminen peliin voisi olla heikommalle miehelle hankala pala. Schafer on suunnitellut peliä jo vuosia ja se näkyy: joka paikka on täynnä rikkaita yksityiskohtia ja kekseliäitä jippoja, jotka tekevät höyryjyrän lailla eteenpäin kulkevasta seikkailusta poikkeuksellisen upean kokemuksen.