The Whispered World ilmaantui pöydälleni suurien kysymysmerkkien ympäröimänä. Pienen kehittäjäryhmän seikkailupelistä oli vuoden mittaan tihkunut tietoa vain todella vähän. Sen sijaan pelistä julkaistut ruutukaappaukset saivat kuolan valumaan välittömästi.
Taiteellisesti peli pitääkin sen minkä lupaa. Pelin tapahtumapaikkana toimiva syysmetsä on hahmoja myöten täysin käsinpiirretty ja jälki on aivan huikeaa. Teknisesti ulkoasu ei jää pätkääkään jälkeen parhaista animaatioelokuvista ja niin metsässä kuin siellä asustavissa hahmoissa on aimo annos persoonaa läsnä. Pelin audioraitana toimiva haikea pianomusiikki on kaunista kuultavaa ja asettaa pelille mukavan satumaisen, joskin melankolisen tunnelman.
Pelin käyttöliittymä on LucasArtsin 90-luvun lopun peleistä tuttu. Vasenta nappia pohjassa pitämällä ruudulle ilmaantuvat vaihtoehdot katsomista, käyttämistä ja puhumista varten, oikealla hiirennapilla puolestaan käytetään taskuun kertyneitä esineitä. Sadwickin mukana roikkuva Spot-toukka on myös täysin käytettävissä esimerkiksi esineiden noutamista varten. Ruudun oikeasta yläkulmasta pelaaja pystyy muuttamaan Spotin olomuotoa. Demossa Spot saattoi olla normaalin olomuotonsa lisäksi myös pallona. Nähtäväksi jää, miten olomuotokikkailua hyödynnetään lopullisessa pelissä.
Demo tyytyi lähinnä johdattelemaan pelaajaa tarinaan, joten varsinainen juoni jäi hieman epäselväksi. Toivottavasti juonen lisäksi myös hahmot kasvavat tarinan aikana, sillä varsinkin pääosaa esittävä Sadwick on vielä pelin alkupuolella todella rasittava valittaja. Mikään ei ole hyvin, kaikki masentaa ja huumorilla on sarkastiset silmälasit. Eipä sillä, huumori osuu paikoitellen todella hyvin maaliinsa jatkuvasta kitinästä huolimatta. Myös Sadwickin ääninäyttelijä tekee työnsä roolin mukaisesti ja kitisee todella rasittavalla äänellä tapahtumista huolimatta. Muut vastaantulleet hahmot on sen sijaan kirjoitettu hyvin, erityisesti jatkuvasti omat sanomisensa unohteleva isoisä.
Tulevan kevään aikana julkaistava peli on joka tapauksessa kiinnostava tuttavuus jokaiselle perinteisen seikkailun ystävälle. Demon perusteella peli kulkee latunsa niin perinpohjaisen perinteisellä hiihtotyylillä että pelillisesti ei uskalla ihmeitä odotella. Niin kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa on kuitenkin tiedossa, että toiveet lopullista versiota kohtaan ovat korkeat.