Yooka ja Laylee ovat liskon sekä lepakon muodostama voimakaksikko, joka loikki pelaajien tietoisuuteen vuonna 2017. Bajo-Kazooien henkinen jatko tarjosi hyvin perinteistä ja genrensä juuret tuntevaa menoa, eikä tuleva jatko-osa vaikuta tekevän poikkeusta. Yooka-Laylee and the Impossible Lair tuntuu kädenpuristukselta menneiden aikojen 2D-tasoloikinnoille, ja tällaista retroannostahan kaltaisemme naavaparrat eivät voineet E3-messuilla ohittaa.
Jatko-osa jättää debyytin 3D-maailmoille hyvästit, sillä uudessa seikkailussa edetään kaksiulotteisissa maisemissa. Kentät yhteen nivouttavat pääkartta tarjoaa toki omat pulmansa, haasteensa sekä kerättävät Pagies-sivut, mutta ennen kaikkea sen kautta siirrytään tasosta toiseen.
Suurin osa tasoista luottaa tasoloikinnan perusjuttuihin: juokse, hypi ja etene kentän päätyyn. Systeemi muistuttaa perin paljon debyyttiosaa, mutta tällä kertaa selkeimmät vaikutteet tuntuvat tulevan Sonicin, Yoshin sekä muiden tasoloikintojen maailmoista. Köysiä pitkin heilahdellaan ympäriinsä, vihollisia mätkitään sankarikaksikolla ja maailmaa tutkitaan salaisuuksien toivossa. Laylee puolestaan kertoo terveystilanteen, sillä osuman saadessaan lepakko liihottaa pois olkapäältä.
Kenttiä ei ole välttämättä pakko pelata läpi, sillä Capital B -konnan leiri on näppien ulottuvilla alusta alkaen. Seikkailu tosin kannattaa lisäelämien vuoksi, sillä tekijätkään eivät pääse puheidensa mukaan läpi ilman sankarikaksikon kehittämistä. Pomon luvataan olevan vaikeudestaan huolimatta silti reilu.
Kuten ykkösosan pelanneet varmaan olettavatkin, teoksen ulkoasu on jälleen värikäs ja iloinen. Monipuoliset viholliset ja esteet tekevät tyylistä hämäävän, sillä huomasimme pelin olevan huomattavasti haastavampi kuin mitä alkuun oletimme. Tekijätiimi Playtonic vannoo etenemisen olevan kiinni sutjakasta sulavuudesta. Parhaiden tulosten luvataan tulevan, kun liikkuminen tulee selkärangasta. Tämä lienee mukavaa kuultavaa erityisesti speedrun-yhteisölle.
Kun kentät on viimein kipittänyt läpi, tarjolla on yhä nähtävää. Kerättävät Pagies-sivut eivät enää ykkösosan tavoin laajenna maailmaa, vaan tällä kertaa niiden poimiminen muuttaa kenttää. Muutokset voivat näkyä pieninä yksityiskohtina tai vaihtoehtoisesti kartan ylösalaisin kääntymisenä.
Yooka-Layleen mahdottoman leirin luvataan rullaavan kaikilla alustoilla 60 ruudun sekuntitahdilla, mikä tekee teoksesta miellyttävän pelattavan. Tämän lisäksi Playtonic selvästi satsaa "helppo oppia, vaikea hallita" -ajattelutapaan, sillä kaiken kerääminen tuntuu todella haastavalta.
Impossible Lair ottaa selvän loikan uuteen suuntaan, mutta samalla se tuntuu tekevän saman asian 2D-loikinnoille kuin mitä ykkösosa 3D-hyppelyille. Teos sulattaa genrensä parhaita paloja yhteen sujuvaan kokonaosuuteen, mikä tuntuu virkistävältä kokonaisuudelta. Vaikka maistiainen oli lyhyt, jäimme janoamaan lisää. Se on hyvä merkki se.
