1990-luvun lopulla elokuvaohjaaja Steven Spielberg ja yhtiönsä Dreamworks loivat ensimmäisen Medal of Honor -pelin. Pelistä tuli menestys, ja 15 jatko-osaa tehtiin. Medal of Honor: Warfighter floppasi kuitenkin pahasti vuonna 2012, ja siihen näytti loppuvan koko pelisarja.
Medal of Honor on nyt palannut, ja Respawn Entertainment herättää sarjan henkiin VR-pelinä. On selvästi nähtävissä, että tekijät ovat halunneet tehdä pelistä mahdollisimman helposti lähestyttävän. Mukana on viisi päätehtävää, ja kaikkiaan 56 sivutehtävää. Varsinkin alussa nämä jaksot ovat hyvin lyhyitä, eikä niissä välttämättä tapahdu muuta kuin dialogia, tai hyvin lyhyt ja kiivas toimintajakso. VR-pelaamiseen usein liittyvän pahoinvoinnin ehkäisemiseksi Respawn Entertainment tutustuttaa pelaajat ajan kanssa pelimekaniikkaan. Bravo!
Medal of Honor: Above and Beyond esittelee VR-pelaamisen vahvuuksia heti alusta alkaen. Päävalikko on itse asiassa yksityiskohtainen huone tiedusteluorganisaatio OSS:n päämajassa. Eri esineitä voi poimia ja tarkastella, ja kirjoituskoneellakin kirjoittaa. Toiminnan alkaessa pelaaja tutustutetaan realistiseen ja intuitiiviseen aseiden käsittelyyn, jossa on otettava lukuisia asioita huomioon. Esimerkiksi ennen lataamista on vanhat hylsyt poistettava ennen uusien patruunoiden lisäämistä. Itse asiassa useat aseet vaativat varmistimen poiston ennen aseen käyttämistä. Moinen lisää vahvasti siellä olemisen tuntua taisteluiden aikana.
Immersio on läsnä myös siinä, miten kolmiulotteisissa ympäristöissä liikutaan. Päätä on käännettävä kulman taakse katsoessa. Jos pelaa seisten, voi fyysisen harjoituksen todella tuntea. Toisaalta pieni treeni ei ole pahasta, eikö?
Realistisia ja intuitiivisia elementtejä on pelissä enemmänkin. Esimerkiksi työntäessä ruiskua omaan rintaan, tai kiskoessa käsikranaatin sokkaa irti hampailla, täytyy ohjata ruiskua (tai kranaattia) kohti omaa suuta. Mukana on myös omia tehtäviä, jotka hyödyntävät VR-pelaamista. Esimerkiksi metallinpaljastimen käyttämistä miinojen etsinnässä tai kiikareita käyttäessä vihollisen asemia tiedusteltaessa. Mukana on myös raiteilla kulkevia pyssyttelyjaksoja. Nämä jaksot eivät ehkä ole realistisia, mutta sitäkin hauskempia. Samalla ne kuitenkin havainnollistavat yhtä ongelmaa. Above and Beyond ei käsittele teemaansa niin vakavasti kuin mihin olisi mahdollisuuksia. Koko komeus on kääräisty piirroselokuvamaiseen paperiin. Henkilöhahmot eivät ehkä näytä aidoilta ihan tarkoituksella, mutta Half-Life: Alyxia ja Star Wars Squadronsia pelanneelle moinen on pettymys. Dialogin ajoitus on niin ikään välillä pielessä, ja pahikset tiputtavat aseensa hieman samoin kuin ensimmäisessä Medal of Honorissa aikanaan. Varsinkin VR-pelissä tällainen rikkoo immersion poikkeuksellisen pahasti.
Harmin paikka, sillä peli sisältää dokumenttielokuvan piirteitä, joista välittyy kokonaan toisenlainen kuva. Oikeat veteraanit kertovat omista kokemuksistaan, ja niiden herättämät tunnekokemukset välittyvät pelaajalle asti. Harmillisesti sama tunnelma ja vakavuus eivät välity itse peliin. Toisaalta kehittäjät haluavat palvella myös niitä, jotka haluavat vain kokea toimintaa. Natseja ei edes ole pakko ottaa päiviltä ampumalla, vaan voi käyttää maastosta löytyviä esineitä, kuten talikkoa tai keittiöveistä. Verta näkyy pelin aikana paljon, mutta yli äyräiden ei tässä mennä.
Interaktiivisena ampumaratana Medal of Honor: Above and Beyond on hyvin viihdyttävä peli. Tehtävät saattavat loppua turhan äkisti, eikä esitystapa saavuta Call of Dutyn mahtavuutta. VR kuitenkin tuo mukaan jotain erityistä. Ilmoituksen mukaan pelin parissa on työskennellyt 1200 ihmistä, ja se myös näkyy pelimaailman yksityiskohtaisuudessa. On sanottava, että jotkut pelin ohjaukseen liittyvät asiat on hoidettu paremmin muissa VR-peleissä. Esimerkiksi kahden eri aseen laittaminen olalle eri puolille on tarpeettoman hankalaa. Niin ikään esineiden poimiminen ja valikoiden selaaminen aiheuttavat ajoittain ongelmia. Kaiken kaikkiaan pieni lisähiominen olisi ollut paikallaan. Poikkeuksen tekee loistava karttanäkymä.
Above and Beyondin moninpeli on perustyötä. Hauskaa se on, mutta pidemmän päälle se ei jaksa kiinnostaa. Mukana ei ole monipuolista hahmonkehitystä kuten monissa muissa pyssyttelypeleissä. Mukava verkkopelimuoto on nimeltään Mad Bomber. Toiset pelaajat haluavat piilottaa pommit, ja toiset taas haluavat löytää ne. Menestyksestä palkitaan isolla pistepotilla. Saapa nähdä, miten paljon Respawn Entertainment aikoo panostaa moninpeliin, tai ehkä lisätä uusia pelimuotoja. Yksinpelissä on mukana useita kerättäviä tavaroita, joiden avulla saa uusia henkilöhahmoja avatuksi moninpeliin. Yksinpelin tahkoamisen jälkeen kannattaa kokeilla myös survival-pelitilaa.
Medal Of Honor: Above and Beyond ansaitsee paikkansa. Se tarjoaa uusille VR-pelaajille paljon hienoja hetkiä, joskin kokeneet ketut saattavat valittaa kovista laitevaatimuksista ja ajoittain kummallisesta ohjauksesta. Piirroselokuvamainen tunnelma ei toimi kaikille, mutta ne dokumentaariset osuudet kannattaa katsoa aina. Tällä tavalla peli asettaa toimintansa historiallisiin puitteisiin.
