Nykyaikaisten tasohyppelyiden kentällä kaksi alalajityyppiä ovat ylitse muiden: metroidvaniat ja pelaajaa toden teolla haastamaan pyrkivät huippuvaikeat loikinnat. Aeterna Noctis pyrkii yhdistämään nämä kaksi yhdeksi valtavaksi seikkailuksi.
Maailmassa on pelin nimen mukaisesti ikuinen yö. Kierto toisensa jälkeen pimeyden ja valon valtiaat vaeltavat ihmisten joukossa pitäen maailman tasapainossa ylijumala Kaaokselta. Vaan niin kävi, että ihmiset kääntyivät Kaaosta vastaan ja luvassa oli eeppinen sota. Tämän vuoksi meneillään oleva ajan kierto on kovasti aiempia erilainen, ja sen saloja lähtee tutkimaan itse pimeyden herra.
Äärimmäisen juustoisen ja kliseisen tarinan alla on monesta suunnasta vaikutteita ottanut tasoloikkaseikkailu. Pimeyden loordin tehtävänä on kerätä kadonneet kykynsä takaisin ja voittaa Kaaoksen sotilaat tasapainon palauttamiseksi tai jotain. Kaava on tuttu: etene kartalla, voita pomohirviö, keksi uusi kyky ja palaa seikkailemaan.
Kahdesta vaikuttimesta ei pelatessaan pääse yli mitenkään. Aeterna Noctis pyrkii seuraamaan Hollow Knightin ja Celesten asettamia jalanjälkiä parhaansa mukaan ja mikäpä siinä, kyseiset askeleet otettiin aikoinaan oikeaan suuntaan. Aeterna Noctis vain seurailee polkuja vähän oman mielensä mukaan. Omien ideoiden puuttuminen ei sinänsä haittaa, kunhan seikkaillessa muuten viihtyy.
Yksi esimerkki kahden suositun genren yhdistelemisestä ovat kykyjä antavat haastehuoneet heti pelikartan alkupäässä. Huoneisiin päästäkseen maailmasta on löydettävä ensin avaimia, jotka virkistävästi saattavat tulla vastaan siellä täällä, eikä vain selkeästi merkatuista huoneista. Kyseiset haasteet pistävät kuitenkin varomattoman seikkailijan nopeasti polvilleen. Jo kolmas vastaan tulleista huoneista on todella vaikea ja vaatii huiman tarkkaa ajoitusta onnistuakseen. Ja tässä Aeterna Noctis kompuroi pelinä eniten.
Piiruntarkkaa etenemistä vaadittaessa myös ohjauksen tulisi olla veitsenterävää. Pimeyden ruhtinas kuitenkin esimerkiksi hyppää noin puolen sekunnin viiveellä, ensimmäisten kykyjen joukossa saatava nopea suihkaus eteenpäin on todella vaikea kontrolloida tarkasti ja niin päin pois. Vaikka suurimmaksi osaksi ohjaus ajaa asiansa eikä ole seikkailun tiellä, mitä enemmän tarkkuutta vaativia kohtia vastaan tulee, sitä enemmän tekee mieli viskata ohjain seinään.
Vaikeustaso on siis todella kiperä, mutta onneksi peli armahtaa pelaajaansa hieman. Tarkistuspisteitä on mukavan taajaan, eikä lopullista kuolemaa tunneta. Hankalia kohtia voi hinkata huoletta niin kauan, että ne menevät läpi, mikä toisaalta voi tarkoittaa kymmenien minuuttien kihnutusta pienellä alueella.
Tästä päästään puolestaan Aeterna Noctisin kirjaimellisesti suurimpaan ristiriitaan. Seikkailu on aivan tolkuttoman pitkä ja kartta suorastaan hulvattoman suuri. Läpipeluuseen saa varata aikaa noin 30-40 tuntia yhtään liioittelematta. Vaan kun peli pysähtyy hankalissa kohdissa, pelin koko alkaa nopeasti tuntua ylitsepääsemättömältä. Haluanko oikeasti nitkutella tämän kohdan eteenpäin, vain päästäkseni nihkeilemään seuraavaan haasteeseen, samalla kun karttaruutu ei tunnu loppuvan ikinä? En oikeastaan.
Toisaalta mikäli ohjauksen ja vaikeustason pystyy selättämään, löydettävää ja kerättävää on sitten todella pitkäksi aikaa. Alueet eroavat toisistaan visuaalisesti ja moni alueista on jopa tietyssä surullisuudessaan erittäin kaunista katsottavaa. Samaa ei tosin voi sanoa päähahmosta ja monista sivuhahmoista. Suurimmat pomotaistelut ja muutama vaikuttava sivuhahmo ovat upeaa katsottavaa, mutta varsinkin päähahmo tuntuu olevan kuin eri pelistä. Lisärikkana rokkaan ruudulle on ängetty usein aivan liikaa kaikkea. Esineet ja tasot peittyvät graafisesti monipuolisemmilla alueilla helposti etualan tehosteiden taakse.
En kuitenkaan halua olla Aeterna Noctista kohtaan liian negatiivinen, sillä projektia on selkeästi työstetty pitkään ja rakkaudella. Studion visio on selkeä ja suurimmaksi osaksi Kaaoksen maailmassa eteneminen on oikeinkin viihdyttävää. Harmi vain, että pelin heikkoudet nousevat muuten sujuvassa paketissa esille kuin tikku peukalossa.
Aeterna Noctis on suuri ja kunnianhimoinen seikkailu, joka kompastelee omaan suuruuteensa. Jos ohjausta viriteltäisiin vielä hieman sujuvammaksi, peliin tarttumista voisi jopa suositella, mutta tällaisenaan siihen kannattaa tarttua vain, jos Hollow Knightista ei saa tarpeekseen eikä haaste pelota. Suunta on Aeternum Game Studiosilla kuitenkin ehdottomasti oikea.