Videopeli, jossa pelataan kissana? Millainen se voi olla? Ja vieläpä sellainen kissa, jolla ei ole saappaita, hauskoja aseita eikä osaa puhua? Nyt se selviää.
Pääosassa on kulkukissa, joka pysyttelee nimettömänä koko pelin ajan. Päätin kuitenkin antaa otukselle nimeksi Allan. Tarina alkaa sillan alta muiden kissojen seurassa. Alku tuntuu kestävän ikuisuuden, mutta lopulta on aika lähteä tutkimaan paikkoja kavereiden kanssa.
Alku on verkkainen, kun opetellaan ohjausta eikä muutenkaan kissa paineita ota. Sitten kiivettävä putki katkeaa, ja Allan putoaa pohjattomalta näyttävään kuiluun. Lopulta Allan tajuaa olevansa tyystin yksin. Sitä paitsi alamaailma on kokonaan uudenlainen paikka, josta kissa ei aiemmin tiennyt mitään. Pelin tarkoituksena onkin nousta takaisin sinne, mistä lähdettiin.
Kissan elämä on yllättävän vaikeaa, vaikka nukkuakin voi halutessaan. Käytin kokonaisen tunnin vain nukkumiseen, jotta sain avatuksi pokaalin "Productive Day". Kissa voi työntää kukkaruukkuja alas ikkunalaudalta, tai miten olisi maalipurkin pudottaminen alla olevan niskaan? Oikeita mattoja raavitaan rikki, ja kynsien teroitus hoidetaan siellä ja silloin kuin hyvältä tuntuu. Jonkin ajan kuluttua käy selväksi, että kissaan yritetään ottaa kontaktia TV-ruutujen välityksellä.
Joku on pulassa, ja ensimmäinen tehtävä on selvittää pulassa olijan sijainti. Moinen ei ole vaikeaa, sillä jokainen naukaisu saa katulamput syttymään ja turvakamerat aktivoitumaan. Lopulta selviää, että pelaajan seuraan lyöttäytyy drone B12. Sekin tarvitsee apua, sillä muistiyksikkö on kadonnut. Ei siis auta muu kuin lyöttäytyä yhteen. Peli kuljettaa kaikkiaan 12 eri paikkaan aina viemäreistä neonvaloilla valaistuun kaupunkiin. Toisin sanoen peli on jaettu 12 Chapteriin.
Vaativan tasoloikan vaaraa ei ole, sillä kissa hyppää aina sinne, mihin X-nappi osoittaa. Pelaamisen tempo vaihtelee rauhallisesta pulmailusta ja paikkojen tutkimisesta painostavaan pakenemiseen pahiksilta. Vihollisia on itse asiassa vain kaksi erilaista: zurkit ja sentinelit. Zurkit ovat hieman kuin Half-Lifen headcrab-olioita, ja pelin alussa ainoa taktiikka on juosta pakoon. Muutaman voi karistaa kissan turkilta painamalla ympyrää, mutta sitä useampi tekee pahaa.
B12-dronen avulla pelin edetessä käyttöön avautuu ase, ja se helpottaa elämää. Sentinelit puolestaan ovat sellaisia, että niitä voi jallittaa ainoastaan menestyksekkäästi hiiviskelemällä. Strayn hieno juttu onkin juuri eri teemojen kontrasti. Yhdessä hetkessä ratkotaan pulmaa neonvalaistun kaupungin katoilla, ja sitten paetaan pahiksia ja hiiviskellään ulos vankilasta. Matkan varrella kohdataan kaupungin asukkaita, jotka ovatkin unohdettuja robotteja. B12 toimii onneksi tulkkina kommunikaatiossa.
Stray koetaan kolmannesta persoonasta, ja pääsin loppuun noin 12 tunnissa. Peli on siis melko lyhyt. Käytin kyllä runsaasti aikaa kaikkien paikkojen tutkimiseen. Mukana on myös pokaalipalkinto siitä, että läpäisee pelin vain kahdessa tunnissa. Läpi voi siis suorastaan juosta, jos siltä tuntuu.
Stray loistaa tunnelmassa ja kauniissa grafiikassa. Nautinkin täysin ajastani sen aikaa kuin peli kestoa tarjosi. Tarjolla on paljon kaikenlaista ylimääräistä tutkittavaa kissan uteliaisuudella. Ranskalaisen BlueTwelve Studion teos on siis mitä positiivisin yllätys.
