Costume Quest

Costume Quest on vuoropohjainen seikkailuroolipeli, jossa konnamaiset peikot yrittävät ryöstää kokonaisen kaupungin karkkivarastot suoraan Halloween-fiiliksissä pukuihinsa sonnustautuneiden kersojen nenien edestä. Ihan kuin tämä jo itsessään ei olisi vakavaakin vakavampi rikos, kaappaavat makeannälkäiset möröt pelaajan makeiseksi sonnustautuneen sisaruksen. Koska sisaruksen hukkaamisesta saisi taatusti kotiarestia, pitää poloinen pelastaa peikkojen pihdeistä.

Hiukan genrelleen epätavallisesti Costume Quest ei painota varusteiden keräämisen ja jatkuvan kokemustasolta toiselle kipuamisen merkitystä, vaan kaiken keskiössä on erilaisten Halloween-asujen suomat supervoimat. Roistomaisen peikon syöksyessä kimppuun vaihtuu tyypillinen jenkkilähiö synkkäsävyiseksi taistelutantereeksi, pahvista ja foliosta kasattu robottipuku muuntuu täysmittaiseksi taistelumechaksi, ja avaruusritariksi sonnustautunut kaveri kiskoo kaukaisuudesta asteroidin päin peikon pläsiä. Toisin sanoen, pelin taistelut on kuvattu lasten silmin - mielikuvituksekkaina, värikkäinä ja tuhovoimaisina.

Costume Quest on muutenkin hyvin lapsenomainen, ja se onnistuu kanavoimaan kymmenvuotiaiden sielunelämää sangen mainiosti, dialogia ja ajatusketjuja myöten. Kaikessa kukkii omaleimainen ja vääräleukainen huumori, mikä ei sinällään ole ihme, onhan pelin takana kehittäjälegenda Tim Schaferin luotsaama Double Fine -pelistudio. Pelottavat teemat ovat huumorin ansiosta vähemmän pelottavia, ja viimeistään mörköjen tapa räjähtää kuollessaan karkkisateeksi takaa, että teos on täysin lapsille(kin) sopiva.

Vaikka pelin tyyli onkin sangen mainio, tietyt puutteet pätkivät kyllä ahkerasti kanteen. Äänimaailman köyhyys harmittaa eniten, Costume Questissa kun on kovin niukasti minkäänlaisia ääniä. Kyse on enemmänkin äänien puutteesta kuin niiden tasosta - äänet ovat juuri riittävän hyviä, ettei tee mieli pistää omaa taustamusiikkia pyörimään, mutta koska niitä on niin vähän, audiopuolen köyhyys särisee korvaan jatkuvasti. Toinen isompi harminaihe on tallennuspisteiden harvinaisuus. Peli itsessään on todella helppo, eli taisteluissa on vaikea päästä päiviltä, mutta pelisession katketessa syystä tai toisesta voi edessä olla puolenkin tunnin uudelleenpeluu.

Itse pelimekaniikka ei myöskään anna syytä juhlaan - taisteluissa on yksi perusisku sekä yksi hiljalleen aktivoituva erikoisliike, ja naamiaisasuja voi kustomoida kokonaista yhdellä ominaisuuksia tuovalla tarralla. Taisteluista tuleekin pelin puolessa välissä pahasti itseään toistavaa pakkopullaa, jonka kuviot on nähty turhankin monta kertaa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että Costume Quest olisi tylsä peli, päinvastoin. Lukuisat sivuseikkailut, piilosta-leikit ja nurkkien nuohoamisen addiktiivisuus, erilaisten asujen kokoamisen tuoma riemu ja pelin yleinen tyyli varmistavat, että kokonaisuus pysyy tukevasti plussan puolella. Jälleenpeluuarvo on minimaalinen, mutta 15 euron peliksi hinta/laatusuhde on sangen passeli.