The Undergarden

Peliä ei yksinkertaisesti voi pelata ilman jatkuvaa hymynkaretta kasvoilla - vaikka audiovisuaalisen söpöyden voima ei jaksakaan kantaa Alistarhaa loppuun asti, se on värikylläisyydessään ehdottomasti koettava.

Pelaaja ohjaa pientä lapsenomaista ja sarvipäistä otusta, joka sukeltaa kukasta kukkaan. Vesifaunin kosketus saa ummehtuneet ja umpeutuneet ulpukat puhkeamaan uuteen kukoistukseen, joka oikeastaan onkin koko pelin idea. Toki se perimmäinen tavoite on lehahtaa kentän toisessa päässä olevasta portaalista seuraavaan tasoon, mutta matkan tavoite unohtuu hyvin nopeasti, kun ruudulle vyörytetään jatkuvasti kirkkaita värejä ja tapahtumia.

Katsokaas, jokainen kukkiva kukka tuo ruudulle lisää värejä. Kukkia voi olla yhdellä ruudulla satoja, mikä tarkoittaa todellista kasvimerta, termin virallisessa merkityksessä. Kukasta toiseen liitelemisestä tulee nopeasti itseisarvoisen palkitsevaa, sillä pelihahmon kasvoilta paistava lapsenomainen riemu ja taustalla soiva unenomaisen onnellinen musiikki saa pelaajan unohtamaan täysin kaikki tavoitteet ja vain nauttimaan itse matkasta.

Tätä jatkuvaa satumaisuutta ja värivyöryä korostaa satunnaisesti matkan varrelta löytyvät, pikkuiset menninkäismusikantit, jotka soittavat omaa biittiään kaikessa rauhassa. Tällaisen kummajaisen mukaan raahaaminen saa kasvit kukkimaan eri tavoin, joten samoja käytäviä lentää ihan puhtaasti nättien näköalojen vuoksi.

Kaiken koreuden alla piilee pulmapelimekaniikka - räjäytä tien tukkivat murikat sivuun, raahaa pintaan nousevia kasveja katossa olevaa painekytkintä varten, pudota raskaat murikat lattianapin päälle - mutta ikävä kyllä itse pähkäily on niin yksinkertaista ja peruskauraa, että se ei viehätä erityisen tehokkaasti. Vasta pelin loppupuolella aletaan päästä pulmailussa asiaan. Sitä ennen on moni pelaaja jättänyt matkan kesken, sillä niin nättiä kuin se onkin, pelkkä ulkoasun anti ei jaksa pitää riittävän tiiviisti otteessaan.

The Undergarden on siis ennen kaikkea erilainen kokemus kuin mitään muuta. Sen vilpitön iloisuus ja viaton toteutus ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia, ja sen lapsekkuus on virkistävää vaihtelua ainaiselle tosikkoräiskimiselle tai toimintatuhoilulle. The Undergarden on söpöin ja ilahduttavin peli sitten haikeankauniin Flowerin, ja allekirjoittanut näkisi mielellään tämäntyylisiä pelejä paljon, paljon enemmän.