Blood Drive

Carmageddon oli aikanaan rautaa. Se ei ehkä pelkkänä pelinä ollut niin loistava, mutta hyvä ajettavuus ja seinähullu meininki antavat aikansa klassikolle ja kulttilegendalle vahvan kaiun. Muistan itse rällästäneeni Die Annan ja muiden hyväkkäiden kanssa kaverini koneella, ja silloin "rajoitettu peliaika" oli omiaan lisäämään kuumotusta. Blood Drive yrittää herätellä nostalgiahirmujen kiinnostusta iskemällä vajaan 15 vuoden takaiseen markkinarakoon, mutta tekijäpoppoo Sidhen ruuti on märkää.

Zombit ovat tämän hetken kuuma juttu, ainakin jos mitään on pääteltävissä pelijulkaisuista. Tämä kysynnän ymmärrys jaksoi kantaa vielä pelin kansikuvaan asti, mutta pintaa syvemmälle katsottaessa on meno hiljaista. Pelissä, jossa tarkoituksena on ajaa zombien päältä, pitäisi varmaankin olla niitä zombeja, joiden päältä ajaa. Ensimmäisen koeajoni otin checkpoint-pelimuodossa, jolloin tarkoitus oli körötellä tarkastuspisteiden läpi maaliin, ja tällöin epäkuolleiden harvalukuisuus ei vielä häirinnyt. Seuraavassa erässä piti kuitenkin voittaa lanaamalla kumoon eniten zombeja: Parhaimmillaan sain kymmenisen tappoa putkeen, konepeltiin pultattuja aseita käyttämällä kanssa ehkä tuplasti sen. Sidhen tiimissa ei taidettu tietää Dead Risingista...

Kun näinkin olennainen asia kuin zombien määrä on mokattu, tuntuu huonosta ajettavuudesta, pelimuotojen niukkuudesta ja kenttien vähyydestä (kuusi erilaista) nillittäminen sivuseikalta. Left 4 Deadista selvästikin lainatut superzombit piristävät mukavasti lahtaamista, mutta konsepti on auttamatta pielessä. Nettiräimekään ei innosta sattuneesta syystä, vaikka teoriassa kaikki yksinpelisisältö olisikin moninpelattavissa. Jos haluaa kolata zombeja kasaan autolla, on paras valita Dead Rising 2.

Vanhassa vara parempi pätee Blood Driven kohdalla, sillä uutta kuningasta splatter-autoiluun ei ainakaan marraskuussa kruunata. Carmageddon on yhä se yksi ja ainoa. Boxipuolella varteenotettavia haastajia ei heti tule mieleen, mutta PS3-ukot voivat sentään lohduttautua tiedolla siitä, että uutta Twisted Metalia paukutetaan pajassa kasaan. Me konsolistit joudumme nakkaamaan Blood Driven vaihtoon ja palaamaan mielikuvaharjoittelun - tai ehkä Death Race 2000 -leffan avulla - muistelemaan Stainless Gamesin esikoista lämmöllä.