Pelivuosi on alkanut lupaavasti niin masteroiduilla klassikoilla kuin uusilla vr-peleillä. Indieosastolla Demagog-niminen pulju tunnelmoi retrosti onnistuneella tasoloikallaan The Cub, joka hakee innoitusta 1990-luvun seikkailupeleistä.
Ekologisen katastrofin jälkeen maapallosta tulee myrkyllinen asua. Rikkaimmat ihmiset onnistuvat pakenemaan Marsiin jättäen köyhemmät ihmiset kuolemaan maapallolle. Marsissa asuvat ihmiset palaavat tutkimaan oletetusti kuollutta Maata, mutta yllättyvätkin nähdessään elämää. Erityisesti susien kasvattama ihmispoika saa huomiota, sillä tämän tutkiminen voisi olla avain maapallolle paluuseen. Pojan kiinni saaminen onkin sitten oletettua hankalampaa.
The Cub on ydintoiminnoiltaan klassista tasoloikkaa. Pelaaja ohjaa villiintynyttä poikaa sivusuunnassa lisäten lähinnä hyppimistä, ryömimistä ja kiipeilyä osana eteenpäin pääsemistä esteillä monipuolistetuilla alueilla. Tarinaa käsitellään nokkelasti pojan löytämän avaruuskypärän kautta, joka toitottaa marsilaisen radiokanavan musiikkia ja erilaisia puheohjelmia. Idea on hyvä, sillä tarinaa voi kuunnella tai olla kuuntelematta, eikä se pakota pysäyttämään vauhdikasta menoa missään vaiheessa.
Tavoite pysyy selkeänä kautta pelin ja haasteet selätetään yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä oikeastaan menee työstä ainoastaan muutamassa loppupuolen tilanteessa. Menoa monipuolistetaan maailmaan piilotetuilla keräilytavaroilla, jotka kertovat tarinan taustoja ja raottavat pelimaailman saloja. Nämä keräilykohteet antavat pelille myös pientä uudelleenpeluuarvoa, jos pelaaja sattuu haluamaan kaiken tehdä.
Yksinkertaiset pelimekaniikat toimivat hyvin tehden pelaamisesta sujuvaa. Pojan ohjailu ei tule missään vaiheessa etenemisen tielle ja komentojen pysyessä vähäisinä kentissä eteneminen sujuu mutkitta.
Kiehtovan tarinan ohella The Cub kiinnittää huomiota myös graafisen ilmeensä ansiosta. Pelistä huokuu klassinen käsin piirretty animetunnelma. Yksityiskohtainen maailma ja omaperäinen hahmosuunnittelu saavat lisänostetta tyylikkäästä animoinnista, joka saa pelin elämään. Tehosteita on käytetty hillitysti - mutta monikerroksisella parallaksisommittelulla - ja siksi peli näyttää erittäin miellyttävältä. Playstation 5 pyörittää peliä ongelmitta eikä latauksissakaan ennätä näkemään kuin tyylikkään ja lyhyen piirrosanimaation hahmon kuolintavasta.
Äänitehosteet The Cubissa ovat varsin vähäiset. Vain kaikista oleellisimmat toiminnallisuudet pitävät ääntä ja nekin hieman epätasaisesti miksattuna varsinkin alkupuolella peliä. Peli hyödyntää oivasti monipuolisia taustaääniä herättämään maailman henkiin ja luomaan uskottavaa tunnelmaa. Äänipuolella kuitenkin huomion varastaa kypärän kautta kuultava marsilainen radio, minkä eloisat keskustelut mutta ennen kaikkea energiset ja mukaansa tempaavat musiikit antavat pelille hyvää tempoa ja yleistä ryhtiä.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan The Cub on hyvä peli. Yksinkertaiset pelimekaniikat ja selkeä kenttäsuunnittelu pitävät vauhtia yllä ja näyttävä graafinen ilme sekä mainio ääniraita huolehtivat laadukkaasta tunnelmasta. Pelin läpäisee vain muutamassa tunnissa ja vaikka sen parissa olisi viihtynyt pidempäänkin niin on hyvä, että tekijät ovat osanneet lopettaa ennen mahdollista kierrätyksen tai venytyksen tunnetta. Puuttuvia salaisuuksia keräämällä pelille kuitenkin saa pientä uudelleenpeluuarvoa, ja vihjailee tarina jopa mahdollisesta jatkostakin. The Cub on hyvä avaus tämän vuoden indiepeleille.
