Kaksi vuotta sitten E3-messuilla nähtiin Hazelight-studion peli Brothers: A Tale of Two Sons. Ohjaaja Josef Fares oli paikalla kertoen työstävänsä peliä A Way Out. Kyseessä on alusta asti kaverin kanssa jaetulla ruudulla pelattava kokemus.
Lehdistötilaisuus esitteli kansalle parivaljakon Vincent ja Leo. He ovat vankilassa, ja tekevät yhteistyötä päästäkseen pakenemaan. Toisin kuin monessa muussa pelissä, vankilapako on vasta heidän yhteisen matkansa alku. Parivaljakon motivaatio yhdessä pysymiselle on toistaiseksi epäselvä, eikä Josef Fares halunnut kertoa tarinasta oikeastaan mitään liiallisten paljastusten pelossa. Se kuitenkin tiedetään, että Vincentin ja Leon taustat ovat erilaiset, mikä luo heidän suhteeseensa omanlaisensa dynamiikan.
Saman sohvan jaetun ruudun pelaamiseen keskittymisen ohella kaverin kanssa pääsee pelaamaan myös verkon välityksellä. Valitusta tyylistä huolimatta oman ruutunsa näkee aina jaettuna, koska tekijöiden mukaan on tärkeää nähdä tarina kaiken aikaa kummankin näkökulmasta. Näin ollen A Way Outin itselleen asettamat rajoitukset saavat pelin erottumaan muusta E3-massasta. Peli tietää mitä haluaa tehdä, eikä se koetakaan vedota mahdollisimman suureen kohderyhmään.
Joissakin tapauksissa mukana on kolmaskin näkökulma, joskaan ei kuitenkaan kolmatta henkilöhahmoa. Esitellyssä pätkässä kaksikko pakenee poliiseja sairaalassa, ja näkymä on yhtenäinen: jaettu ruutu loistaa poissaolollaan. Jokainen kohtaus näyttää tarjoavan ainutlaatuisen pelattavan osuuden, eikä ylimääräistä toistoa ole. Sairaalakohtaus päättyy Leon sivusta kuvattuun tappelukohtaukseen, jollaisia koko pelissä on vain tämä yksi ja ainoa. Mielenkiintoista on sekin, että toinen pelaaja saattaa katsella välivideota, kun samalla toinen jo pääsee liikkumaan ja tutkimaan ympäristöä niin halutessaan.
EA Play'n suljettujen ovien takana oli pelattavana demo, joka sijoittuu huoltoasemalle. Paikka on tarkoitus ryöstää Vincentinä, ja Leo tarvitsee rahaa. Aseita on vain yksi, joten kaksikon on päätettävä, kumpi käsittelee tuliluikkua. Tämä toki vaikuttaa siihen, millaiseksi kohtaus muodostuu. Leo ehdottaa suoraan asiaan menemistä, kun taas Vincent haluaa tehdä harkitumman toteutuksen. Demossa valitsin pelata harkitusti ja antaa Vincentille aseen. Tehtävät valinnat eivät kuitenkaan johda radikaalisti erilaisiin lopputuloksiin. Kyse on enemmänkin siitä, että peli antaa kokea tarinan erilaisilla mausteilla omien mieltymysten mukaan.
Vincent ja Leo astuvat sisään huoltoasemalle ja keskustelevat muiden asiakkaiden kanssa kehottaen näitä lähtemään kaikessa rauhassa muualle. Ideana on vähentää sitä vaaraa, että joku soittaa poliiseja paikalle. Puhelimen voi tehdä toimintakyvyttömäksi. Olutta voi juoda, ja purkkaa jauhaa. Tällaiset näennäisesti merkityksettömät yksityiskohdat tutustuttavat pelaajat henkilöhahmoihin onnistuneella tavalla. Lopulta ryöstö alkaa myyjää uhkaamalla. Nytkin tarjolla on kaksi vaihtoehtoa. Rahat ovat piilossa takahuoneessa, ja sinne mennessään Leo joutuu piilossa olleen työntekijän väijyttämäksi. Vincentin on juostava apuun, joka puolestaan antaa myyjälle tilaisuuden kurottaa kohti tiskin alla olevaa asetta. Leo kuitenkin nappaa nopeasti aseen itselleen. Pelin ideana ei ole syyttömien ampuminen, ja aseen laukaiseminen saa luodin menemään aina ohi. Myös silloin, kun tähtää kohdettaan suoraan otsaan. Tietoinen rajoitus alleviivaa sitä, ettei parivaljakossa ole murhaajan ainesta.
Leon ulkonäkö ja ääni on lainattu ohjaajan omalta veljeltä Fares Faresilta. Syyksi ratkaisulle ohjaaja ilmoittaa lyhyesti, että budjetti on rajallinen ja oma veli oli saatavilla ilmaiseksi. Kuitenkin ohjaaja Josef Fares on tehnyt itse Leon liikkeiden taltioinnin eli motion capture -työn.
Ohjaajan mukaan huoltoasemakohtaus tulee vastaan noin kolmen pelitunnin jälkeen, ja sairaalakohtaus noin viiden tunnin paikkeilla. Pelin kokonaiskestoa hän ei halunnut arvioida, koska mittaa tulee niin paljon (tai vähän) kuin on tarpeellista tarinan kertomiseksi.
A Way outin kaltaista peliä ei olisi osannut odottaa Electronic Artsin tallista tulevaksi vielä muutama vuosi sitten. Hazelightin tilanne on mitä parhain, sillä heillä on täydellinen vapaus tehdä pelistä juuri sellainen kuin he itse haluavat. Lisäksi tiimin koko on kasvanut alkuperäisestä 12 tekijästä nykyiseen 40 ihmiseen. Brothers: A Tale of Two Sons osoitti homman olevan niin sanotusti hallussa Josef Faresilla, joten A Way Outilta on lupa odottaa hyvää.