Ace Combat: Joint Assault

Ace Combat: Joint Assaultin juoni alkaa leppoisasti terroristiryhmän hyökkäyksellä. Valahia -nimeä kantava poppoo hyökkää Tokioon valtavalla lentävällä tuomionpäivälaitteella ja sehän täytyy luonnollisesti tiputtaa alas. Tämän jälkeen ryhmän perässä juostaan ympäri maailmaa ja siinä sivussa tuhotaan hirvittävä määrä sotakalustoa. Mukaan mahtuu myös selkään puukottavia pettureita ja sivutaanpas pelissä myös hieman sotataloutta ja sitä, kuinka rahanahneet hirviöt ovat valmiita ottamaan siitä kaiken hyödyn irti. Toiminnalla on siis ihan mukavat puitteet, mutta valitettavasti osa juonta kuljettavista keskusteluista käydään varsinaisten taisteluiden aikana, jolloin osa löpinöistä menee taistelun tiimellyksessä väkisinkin ohi.

Mutta eihän Ace Combat -pelejä niiden tarinoiden vuoksi pelatakaan. Kevyen viihdyttävä ilmasota on aina ollut pelisarjan valtti, eikä uusin tulokas häpeile yhtään isompia edeltäjiään. Tehtävissä on parhaimmillaan kunnon katastrofin pelkoa, kun lentäjärukan perässä ovat kaikki mahdolliset sotakoneet. Kyllä siinä sydän käy ylikierroksilla, kun väistelee ilmatorjuntaohjuksia ja samaan aikaan yrittää karistaa kannoiltaan vihollisen lentokoneita. Toki mukana on myös leppoisampia tehtäviä, mutta peli on ehdottomasti parhaimmillaan silloin kun takaraivossa jyskyttää koko ajan pieni epäonnistumisen pelko.

Teknisesti Ace Combat: Joint Assault on vankkaa tekoa. Grafiikka on yleisilmeeltään nättiä ja varsinkin lentokoneet ovat todella yksityiskohtaisia. Valitettavasti maasto on vuoristoa lukuun ottamatta suttuisen näköistä. Kaupunkien rakennukset ovat esimerkiksi vain maalattu maahan ja kauempaa katsoessa ne jopa näyttävät ihan hyvältä. Mukaan on kuitenkin ängetty pari kolmiulotteista rakennusta, joten kokonaiskuva jää ristiriitaiseksi. Vuoristot saavat sen sijaan täydet pisteet, sillä niissä on kunnolla näyttävyyttä ja korkeuseroja. Äänet ajavat myös asiansa, eikä niistä löydy mitään moitittavaa tai mieleenpainuvaa.

Jos jokin osa-alue pelistä täytyy nostaa ylitse muiden, on se ehdottomasti ohjaus. Lentäminen on erittäin luontevaa, eikä edes kiikkerä PSP:n tatti onnistu pilaamaan sitä. Ohjaus tottelee käskyjä todella tarkasti ja lentämiselle löytyy kaksi erilaista tapaa. Toinen näistä on suunnattu kevyemmille sunnuntailentäjille ja toinen taas enemmän lentopelejä pelanneille. Immelmannit ja muut kikat onnistuvat hyvin kummallakin tavalla, joten valinta on kiinni vain omasta mausta.

Ace Combat: Joint Assault on hyvä peli. Parhaimmillaan peli onnistuu nostattamaan otsalle kunnon hikikarpaloita ja voitonriemu on rajaton, kun se vaikea tehtävä lopulta menee läpi. Se ei ehkä tarjoa paljon uutta pelisarjaan aikaisemmin tutustuneille, mutta tylsää pelin parissa ei taatusti tule.