Afrikan eläinsairaala

Afrikan eläinsairaalassa tehdään nimensä mukaisesti eläinlääkäriasema jännittävään Afrikkaan. Pelinäkymä on yläviistosta The Sims-pelien tapaan, ja onpa peleillä yhtä ja toista muutakin yhteistä. Pelaaja ohjaa nuorta naiseläinlääkäriä, jonka arki on aherrusta täynnä. Vastaanottohuoneeseen voi kävellä koska tahansa auttamishaluinen kansalainen sairastuneen tai loukkaantuneen villieläimen kanssa. Vastaanotosta siirrytään suoraan tekemään diagnoosia. Pipin syy selviää hyvin yksinkertaisesti klikkailemalla eri instrumentteja, joiden perusteella selviävät löydökset kasvattavat tai supistavat eri diagnoosivaihtoehtojen todennäköisyyskuvaajia. Jos parikin oiretta viittaa samaan vaivaan, on tapaus selvä. Eläimiä vaivaavat sairaudet ja vammat ovat aivan todellisia moninaisista punkeista ja sieni-infektioista katkenneisiin hampaisiin ja nieltyihin roskiin. Samoin diagnosointivälineet ovat ihan oikeita suurennuslaseja, verikokeita, kuumemittareita ja röntgenlaitteita. Hoitotoimenpiteistä kerrotaan vain tekstillä, joten tohtorointi rajoittuu diagnoosin tekoon ja aitauksiin toipumaan siirrettyjen eläinten hoivaamiseen. Toipilaita pitää muistaa ruokkia, paijata ja leikittää, sekä tietenkin siivota aitaus säännöllisesti.

Suurin osa pelillisestä haasteesta muodostuu eläinsairaalan kehittämisestä. Hyvin hoidetuista eläimistä saa rahaa, jolla voi ja tulee ostaa uusia instrumentteja ja rakentaa aitauksia isommille eläimille aina norsuun asti. Rahaa kuluu myös eläinten rehuun. Pelaajan on myös huolehdittava omasta hyvinvoinnistaan syömällä, nukkumalla ja huvittelemalla riittävästi. Klinikan asuintilojen virittely onkin suorasukainen kopio The Simsistä, mutta siinähän ei ole mitään vikaa The Simsin suosion tuntien.

Pelillä on selvästi myös opetukselliset tavoitteensa. Eläimistä kerrotaan yhtä ja toista mielenkiintoista tohtorisertifikaattien ansaitsemiseksi pakkoluetettavissa kirjoissa. Tekstiä ei ole valtavasti, vaan juuri sen verran, mitä lapsen voi kuvitella jaksavan lukea.

Pelin toteutus on kohtalaista. Grafiikka on kaukana nykypäivän huipputasosta, mutta enemmän harmittaa selvä paneutumisen (eli riittävän tuotantobudjetin) puute. Esimerkiksi diagnosointianimaatioita on tasan yksi per instrumentti, joten pienen nelisormimangustin keuhkoja kuunnellessa stetoskooppi jää puolen metrin päähän pöydällä nököttävästä karvaturrista. Käyttöliittymää ei ole pelkistetty ihan niin pitkälle kuin olisi voinut olla syytä, ja silti käytettävyys on hieman sekavaa. Lapset ovat tunnetusti vikkeliä oppimaan, joten alkuun auttamisen jälkeen pelin parissa pärjännee lukuikäinen tenava. Pelissä on myös kolme eri vaikeustasoa, jotka vaikuttavat aika tasaisesti kaikkeen sallittujen virhediagnoosien määrästä alkaen.

Suomennos on yllättävän hyvä. Ainoat moitteet johtuvat melko yleisistä kirjoitusvirheistä ja muutamasta suomennosvirheestä, esimerkiksi käyttöliittymän mainemittari on käännetty ohjekirjassa ulkonäkömittariksi, joka on omiaan aiheuttamaan sekaannusta. Sen sijaan ääninäyttely on hyvinkin piirroselokuvien tasoa, siis varsin hyvää.

Kolmikymppisen pelikonkarin on vaikea asettua ensimmäisiä pelejään pelaavan naperon asemaan, mutta uskoisin Afrikan eläinsairaalan kelpaavan mainiosti yhdelle jos toisellekin eläimistä kiinnostuneelle lapselle. Itsenäiseen pelaamiseen vaadittaneen vähintään viiden vuoden ikä pelin suhteellisen monimutkaisuuden takia, mutta eipä perheen pienimpien kannata antaa yksin paljoa pelaillakaan.