Agents of Mayhem

Volition-pelitalo on ensisijaisesti tunnettu Saints Row -sarjastaan, jota on pidetty kovimpana kilpailijana Rockstarin Grand Theft Autolle. Vastustajaansa nähden Saints Row on huomattavasti enemmän kieli poskessa toteutettu, jossa otetaan vapauksia fysiikasta ja yleisestä järjenjuoksustakin. Neljän Saints Row'n jälkeen Volition iskee pöytään täysin uuden pelin. Tai ei oikeastaan, sillä Agents of Mayhem on Saints Row'n sivutuote, joka sijoittuu samaan maailmaan sisältäen useampia tuttuja hahmoja ja tapahtumia. Myös räväkkä meno näyttäisi olevan tallella.

80-luvun animaatioista vauhtia ammentava Agents of Mayhem heittää pelaajan lähitulevaisuuden Souliin. Persephone Brimstonen luotsaama iskujoukko M.A.Y.H.E.M. pyrkii pitämään kaupungin siistinä pahiksista ja erityisesti pahisten liittoutuman L.E.G.I.O.N.:in ilkeistä juonista koko maailmaa vastaan. Toinen toistaan värikkäämmistä persoonista koostuva toimintasankaripoppoo juoksee ympäri kaupunkia tehtävästä toiseen, jolloin samalla avautuu hiljalleen taustalla kytevää suurempi juonikuvio.

Pelimekaanisesti Mayhem heittää realistiset fysiikan lait pitkälti romukoppaan, ja antaa pelaajalle todelliset toimintasankarin manööverit. Hahmon takaa kuvattuna päästään juoksentelemaan ja kaahailemaan ajoneuvoilla vapaasti avoimessa Soulin teknokaupungissa. Kuulaa voi suoltaa hahmojen perusmutkista loputtomiin, toki piippujen ylikuumenemisen varjolla. Muutama erikoisasekin on vihollisia rei'ittämään ja miksei myös siviilejä. Toisin kuin voisi luulla, peli ei rankaise siviilien niputtamisesta, vaan itseasiassa palkitsee toimintaa pisteillä. Vähemmän tarvittavaan väistelyyn on erillinen väistö- tai piiloutumisominaisuus, ja hyppyäkin voi käyttää jopa kahdesti ilmassa jatkettavan lisähypyn voimin. Korkealta putoaminen vaikuttaa ainoastaan sijainnin muuttumisella alemmas, jonka voi korjata esimerkiksi seiniä kiipeilemällä.

Lennokkaasta pelitavastaan huolimatta ohjaus toimii varsin napakasti. Hahmo tottelee hyvin nappien painelua, ja vihulaisten kukistaminen on varsin tyydyttävää. Muutamia kertoja aseen lataus tai erikoisaseen laukaisu jumitti kesken toiminnan, mutta yleisesti meno oli virtaviivaista. Ajomallinnus on varsin kevyttä, mutta se sopii futurististen autojen ulkonäköön. Enemmän leijailulta kuin ajamiselta tuntuva kaahailu sopii pelin kevyeen menoon eikä olemattomasta fysiikkamallinnuksesta vauhdin hurmassa juuri välitä.

Käänteentekevänä erona muihin markkinoilla oleviin avoimen maailman kolmannen persoonan rymistelyihin Agents of Mayhemissa pelaaja voi vaihtaa hahmonsa lennosta toiseen. Tehtävään lähtiessä pelaaja ottaa mukaansa kolme eri heppua, joita voi sitten kierrättää tarpeiden mukaisesti. Hahmon vaihto tulee tarpeeseen, jos energiat ovat vähissä tai jos kyseessä oleva tilanne vaatii jotain tiettyä erityisominaisuutta. Jokainen hahmo on fyysisiltä ominaisuuksiltaan erilainen, hallitsee erilaisia erityistaitoja ja kantaa erikoisaseita, jotka voivat tietyissä tilanteissa olla huomattavasti kätevämpiä kuin toiset. Peli alkaa kolmen eri hahmon turvin, mutta tarinan edetessä erilaisia agentteja kertyy aikamoinen liuta. Tämä monipuolistaa peliantia mukavasti, ja luo strategista ajattelua tehtävien suorittamiseen.

Hahmomäärän kartuttamisen lisäksi avoin maailma mahdollistaa pelaajalle kaikenlaisen rojun keräilyn pelaamisen ohella. Ammutut viholliset tiputtavat rahatukkuja ja energiaa, kaupungin rakennukset kätkevät tiloihinsa erilaisia valuuttana toimivia energiaharkkoja ja sitä rataa. Kaikella tällä keräyskamalla pelaaja voi ehostaa hahmojaan, tehostaa tykkejään ja ostaa lisätussareita ja muita apukeinoja alati kasvavien vihollismassojen edessä. Tekemisen puute ei ainakaan pääse ahdistamaan pelin parissa, sillä kerättävää roinaa ja niiden käyttötarkoituksia riittää pilvin pimein puhumattakaan lukuisista pää- ja sivutehtävistä.

Teknisesti Agents of Mayhem on lievässä epätasapainossa. Upeat alku- ja välivideot ovat toteutettu näyttävinä 2D-animaatioina. Ne vievät takaisin lapsuuteni 80-luvulle, jossa putkitelkkari suolsi lauantaiaamun piirrettyjä. Selkeät inspiraatiot G.I. Joesta ja muista sankaripiirretyistä nostavat hymyn suulle ja tunteet pintaan. Hauskana mausteena hahmot kiroilevat tarpeen tullen. Vaikka yleisesti v-sanan viljely peleissä tuntuu väkinäiseltä, osataan sitä tässä käsitellä uskottavasti, ja tilanteeseen sopivasti hyvällä maulla.

Itse peliosion 3D-grafiikka on tyylitelty sarjakuvamaiseksi. Se istuu kivasti yhteen välianimaatioiden kanssa, joiden sujuvuuden varmistavat tyylikkäät siirtymäanimaatiot. Erityisesti pelattavat hahmot on tehty huolella, ja niissä on paljon yksityiskohtia ja persoonallisuutta. Kentät ovat sitten enemmän steriilin oloisia. Tavaroiden määrä ja niiden sijoittelu tuntuvat vanhanaikaiselta ja mielikuvituksettomalta. Toisaalta ne tavarat, joita vastaan tulee, ovat pitkälti kaikki räjäytettävissä. Näin ollen lähes koko ajan tapahtuvien tulitaistelujen keskellä paukkuu ja pamahtelee varsin näyttävästi. Myös savutehosteet ovat miellyttävän tyylikkäitä.

Hurjaan menoon verrattuna äänitehosteet ovat yllättävän ponnettomat. Isoimmatkaan aseet eivät jytkähtele toimintaelokuvien tavoin, vaan hakevat linjaustaan enemmän animaatiosarjakuvien diskanttipohjaisista vaiheisista ja muista energia-aseista. Tämä toki istuu pelin ilmeen kanssa yhteen, mutta kieltämättä jättää tunnelman vähän latteaksi. Sentään musiikki on priimatavaraa. Orkesteripohjaisen musiikin luontiin on selkeästi käytetty resursseja yli yhden syntikan. Teemat maalailevat tunnelmaa elämää suuremmista sankareista ja kuolemaa uhkaavista seikkailuista, mitä pelillinen anti tarjoaakin.

Agents of Mayhem on kaikessa omaperäisyydessään tekijöidensä näköinen peli. Eteenpäin porskutetaan vähät välittämättä, onko jokin loogista tai järkeenkäypää. Kieli poskessa -asenne varmistaa, ettei tunnelma pääse edes vahingossa totiseksi, ja aseiden laulaessa jatkuvalla syötöllä tylsää ei tule. Erityisesti välivideot on työstetty täydestä sydämestä ja toimivatkin pelin mielenkiintoisimpana antina. Pelillinen osio on hetkellisesti hauskaa, mutta se ei osaa kuitenkaan uusiutua tarpeeksi pitkällä aikavälillä huolimatta lukuisista hahmoista ja niiden vapaasta vaihtelusta. Lopulta pieni tylsyyden kipinä alkaa väkisinkin kyteä, jota pitää hengissä pelin ajoittaiset bugahtelut. Ehkä juuri tyylipuhtaan suorituksensa ansiosta kokonaisuus tuntuu väkisinkin vanhentuneelta. Retroräiskinnästä, vapaasta maailmasta ja kasarianimaatioista tykkäävien kuitenkin kannattaa huomioida pelin tarjoama omaperäinen anti. Saints Row -faneille uskallan sanoa tämän olevan varma nakki.