Alan Wake

Remedyn päätös julkaista Alan Wake Xbox 360:n yksinoikeutena herätti jonkinasteista kuohuntaa, olihan studio keskittynyt aiemmin PC-kehitykseen ja kerännyt poikkeuksellista menestystä Max Payne -sarjallaan (jonka Rockstar käänsi konsoleille). Yksinoikeuksilla on kuitenkin tapana purkautua ajan kanssa, ja niin tässäkin tapauksessa. Vaikka käännös tulee myöhään, se osoittaa Remedyn edelleen vaalivan fanikuntansa syvimpiä rivejä; PC-Wake on kaikkea sitä, mitä Xbox-versio koskaan oli, ja vielä vähän enemmän. Elokuvatermein pelistä voisi puhua Director's Cutina tai vähintään remasterointina.

Alan Wake ei edelleenkään ole se alun perin teknologiademoissa vilahdellut hiekkalaatikko, mutta sen valtit kytkeytyvät kyllä tarinan pohjana toimivaan, sinänsä varsin mittavaan maailmaan. Tämä Yhdysvaltain pohjoista länsirannikkoa populaarikulttuurin kautta tulkitseva maailma luo erinomaisen tiivistunnelmaisen taustan psykologiselle toimintatrillerille, joka herättää harvinaislaatuista kutinaa aivokuorella. Bright Fallsin sisäänpäin sulkeutunut pikkukylä lukuisine mieleenpainuvine hahmoineen tuo tarkoituksella mieleen Twin Peaksin, eikä selkeitä viittauksia Stephen Kingiin, Lovecraftiin tai Shakespeariinkaan häikäillä. Onhan keskushahmo Alan Wakekin kynämiehiä.

Alan on saapunut Bright Fallsin rauhaan lepäämään ja avaamaan kirjoitusblokkinsa yhdessä vaimonsa Alicen kanssa. Menestyskirjailijalle kyvyttömyys kynänvarressa on tietysti pelottava ajatus, mutta pahempaa on luvassa, kun mies löytää itsensä auto-onnettomuudesta keskeltä metsää ainoana muistikuvanaan, että jotain pahaa on tapahtunut Alicelle. Kerronta on vertauskuvallista ja vihjailevaa, mitä käytetään tehokkaasti trillerin hyväksi. Pelaajaa johdatellaan milloin epäilemään Alanin mielenterveyttä, milloin muita hahmoja tämän yrittäessään saada tolkkua mysteeriin. Käänteitä tapahtuu käytännössä pelin jokaisessa kuudessa luvussa, jotka on erotettu toisistaan kuin televisiosarjan jaksoiksi.

Ratkaisu on pelissä erikoinen, mutta myös mielenkiintoa ylläpitävä, koska selkeä jaksotus ei anna tilaa järin suurille suvantovaiheille ja lukujen loppuratkaisut jättävät janoamaan lisää. Täysin aukottomaksi rytmitystä ei kuitenkaan voi sanoa. Vaikka verkkaisempiakin osioita on useita, leijonanosa luvuista kuluu yön selässä, mikä altistaa Alanin erilaisten pimeyden voimien hyökkäyksille. Paikka paikoin tällainen painostavuus kääntyy ennalta arvattavuudeksi: tuuli alkaa ujeltaa puissa ja pian puskista ilmestyykin jo uusi joukko yöhön hukkuneita metsureita. Tämä ei silti ole suuri ongelma pelille, koska tavanomaiseen räiskintään ei missään vaiheessa vajota.

Sanahan on tunnetusti miekkaa mahtavampi, ja tässäkin tapauksessa pimeyden voittamiseen tarvitaan jotain muuta kuin ruutia ja lyijyä - tarkemmin sanottuna valoa. Vain polttamalla valolla pimeyden pois vihollisten yltä nämä altistuvat tavanomaisille tuliaseille. Ja siinä missä aseeseen on ladattava lisää panoksia, on taskulamppuun ladattava aika ajoin lisää paristoja. Nämä resurssit yhdessä Alanin inhimillisen kestävyyden kanssa luovat sopivan riittämättömyyden tunteen etenkin suurempia vihollismääriä vastaan taistellessa, jättämättä pelaajaa kuitenkaan koskaan täysin vaille apuja keskellä kuusikkoa. Joskus on parempi ottaa jalat alle tai luoda hätäsoihduilla suojaa kuin yrittää surmata kaikkia vihollisia.

Sekä toiminta että tunnelma tukeutuvat pelin edistykselliseen valaistus- ja tehostetekniikkaan. Öiset usvaiset metsämaisemat ovat parhaimmillaan kuin suoraan taitelijan siveltimestä, ja valokiilat halkovat ilmaa elävän näköisesti. Piirtoetäisyydet ovat myös pitkiä, joten pelaajalle suodaan selkeitä kiintopisteitä, joita kohti Bright Fallsin liepeillä taivaltaa. Todellista eksymisen riskiä ei silti ole, sillä reitti on aina ennalta määrätty. Taustojen avoimuuden ja vaihtelevuuden ansiosta putkimaisuus ei useinkaan tule erityisen häiritsevästi esiin, mutta joskus esimerkiksi aidan yli avittava trukkilavakasa on vähän turhan ilmeinen kenttäsuunnitteluelementti. Mielenkiintoisempaa voisi olla antaa pelaajan itse keksiä, miten aidasta pääsee läpi.

Pelissä riittää onneksi ajateltavaa juonen muodossa, eikä selviytyminenkään ole ihan läpihuutojuttu. Monitasoista kerrontaa täydentävät myös pelimaailmasta löydettävät sivut käsikirjoituksesta, joka näyttää käyvän toteen. Kaikkien sivujen löytäminen vaatii pelin pelaamista kaikkein korkeimmalla Nightmare-vaikeustasolla, joten haastetta ja kannustimia uusintakierrokselle tarjotaan sen verran, että mainion pelin pariin palaa mieluusti toistamiseenkin, jos vähääkään keräilyviettiä löytyy. Ei sillä, että Alan Wake olisi kaikkein lyhimpiä pelejä kertaläpäisylläkään, mutta nautin siitä itse asiassa nyt toisella kierroksella enemmän kuin pari vuotta sitten Xbox 360:lla.

Teknisenä käännöksenä PC-versio on kaikin puolin tyylipuhdas. Se ei kärsi samoista kömpelyyksistä kuin monet muut konsolikäännökset nykyään. Esimerkiksi hiiriohjaus toimii viiveettömästi, grafiikkasäätöjä löytyy runsaasti, latausajat ovat lähes huomaamattomat ja pelin tarkkuutta on yleisesti parannettu. Lisäksi PC-versioon sisältyvät vakiona molemmat lisäepisodit - Signal ja Writer -, ja Collector's Edition tarjoaa jopa kehittäjien kommenttiraidan, jossa tekijät puhuvat tapahtumista ja ympäristöistä pelin edetessä. Oikeastaan ainoana selkeänä kauneusvirheenä voidaan pitää sitä, että hahmoanimaatiot ovat Xbox-version tavoin jokseenkin jäykkiä, joten näyttelijätyö ei pääse eroon tietystä pelimäisyydestä.

Pienistä säröistä huolimatta tunnelma ja tarina kantavat mainiosti loppuun asti. Pelin intertekstuaalisuudessa on paljon sellaista, mikä on peleissä harvinaista. On hämmästyttävää huomata, kuinka lisensoidut kappaleetkin tuntuvat kuin Alan Wakea varten kirjoitetuilta. Peli on enemmän kuin osiensa summa, kokonaisuus isolla koolla, ja rikas viitekehys ankkuroi pelin johonkin konkreettiseen ja saa yliluonnollisen tapahtumaketjun tuntumaan uskottavammalta ja koskettavammalta. Max Paynen veroiseen klassikkostatukseen Alan Wake tuskin nousee, mutta ei sen tarvitsekaan. Se on joka tapauksessa valtavirrasta erottuva laatuteos, jolla on sydän paikallaan.