Uusista tempuista mielenkiintoisin ja toimintaa monipuolistava on The Signalin tapa käyttää tekstiä emäpeliään tehokkaammin. Taskulampun valokeilalla aavemaista "bridge"-sanaa osoittamalla Alan voi loihtia reitilleen sillan. Tiettyjä sanoja sopivasti laukaisemalla vaikea taistelu voi päättyä huoneen tyhjentävään räjähdykseen tai liekkimereen. Sanaleikki ei kuitenkaan ole aina positiivista, sillä esimerkiksi "possessed" -tekstin valaisu synnyttää paikalle vaarallisen näkymättömän poltergeistin irtaimistoa viskomaan. Luetun ymmärtämiselle on tarvetta, sillä kohtaamisten vaikeustasoa on ruuvattu ylös etenkin vihollismäärän osalta.
Hieman harmittavasti tässä kohtaa paljastuvat myös Alan Waken heikkoudet mitä räiskintäpeleihin tulee. Jäykkä ja epämääräinen ohjaustuntuma ei palvele monikymmenpäisien laumojen kylmäämistä ja vie samalla pelin painopistettä pois sen onnistuneemmilta osa-alueilta. Pakenemisesta tuleekin erittäin varteenotettava vaihtoehto moniin taisteluihin. Joskus nopeat jalat kantavat pidemmälle kuin nopea liipaisinsormi.
The Signal loistaa edelleen emopelinsä tavoin hyvällä kerronnallaan, uniikilla ilmeellään, tiiviillä tunnelmallaan ja hyvillä henkilöhahmoilla. Tunnelman tiiviys tahtoo tosin välillä vuotaa pelin taantuessa ajoittain massaräiskinnäksi, eikä edes kovin erikoiseksi sellaiseksi. Alanin hahmo on yhä enenevissä määrin hieman kakaramainen kiukuttelija, oikeasti erilainen päähenkilö. Jos sen kestää, matka miehen mieleen on mielenkiintoinen mutta hieman lyhyt pohdinta ihmisen rajoista ja todellisuuden luonteesta.
The Signal on ilmainen alkuperäisen pelin uutena ostaneille. Muille se maksaa 560 MS-pistettä eli noin kuusi euroa.
Lisäarvosanat
- Grafiikka
- 8 / 10
- Ääni
- 9 / 10
- Pelattavuus
- 7 / 10
- Kesto
- 5 / 10