Huhtikuussa Switchille paluun tehnyt New Pokémon Snap -valokuvauspeli muistutti pelaajia paparazzipuuhien hauskuudesta, vaikka ysärillä debytoineen pelisarjan uusin osa piti jalat juurevasti maassa raiteilla kulkevilla kentillään, joita tahkotessaan pelaaja ei voinut poistua ennalta määritellyltä kuvausreitiltä. Huomattavasti vapaampaa valokuvaamista tarjoava Alba: A Wildlife Adventure saapuu parahiksi New Pokémon Snapin vanavedessä viemään pelaajan avarammille luontomiljöille.
Taannoin Apple Arcade -pelinä aloittanut ja nyt kesäkuussa konsoleille ilmestyvä Alba: A Wildlife Adventure alkaa, kun lippispäinen sankaritar saapuu tarinan välimerelliselle näyttämölle seikkailemaan isovanhempiensa ja Ines-kaverin kanssa. Idyllinen saaristo monipuolisine eläimistöineen kärsii saasteista ja ihmisten tuottamista sotkuista, kun faunan fanittamalle jättömaalle ollaan rakentamassa lähialueen taloutta toivon mukaan elvyttävää loistohotellia. Lähinurkilla on tehty myös havaintoja legendaarisesta iberialaisesta ilveksestä, ja pitäähän kissapedosta saada valokuvakin.
Älylaitteille alun perin kehitetty Alba: A Wildlife Adventure on visuaalisesti varsin kivaa katseltavaa Switchilläkin, vaikka piirtoetäisyys onkin auttamattoman lyhyt: varjot ilmestyvät vähän hassusti paikoilleen vasta silloin, kun Alba juoksee aivan puiden tai muiden kohteiden viereen. Latausajat ovat kuitenkin miellyttävän lyhyet, ja monipuolisen avoimen maailman miljöön tarjoava kotisaari on kertakaikkisen kivaa katseltavaa virkeän värimaailman ja yksityiskohtaisen maisemasuunnittelun myötä.
Pelimaailman kanssa pääsee myös vuorovaikuttamaan muutenkin kuin pelkästään valokuvaamisen keinoin. Saaren nurkat ja niemennotkot ovat täynnä maassa lojuvia roskia, jotka voi viskellä roskikseen A-nappia painelemalla. Ympäristö kiittää ekoteoista niin, että putsatulle alueelle ilmestyy lisää kuvattavia luontokappaleita. Juonitehtävät taas kierrättävät pelaajaa vähän tekosyynomaisesti pitkin pelimaailmaa tutkimassa ja kuvaamassa jos jonkinlaisia kohteita, mutta edellä mainitun luonnonsuojelualueen kunnostaminen ja kohdentuminen toimivat hyvänä pelin juonta ja ylipäätään kokonaisuutta kannattelevana elementtinä. Tarina pohdiskelee vähän turhan alleviivaavasti luonnon vaalimisen ja talouden kohentamisen kaltaisia ja kovin vastakkaisiksi aseteltuja teemoja. Juonessa ja tarinaniskennässä olisi paljon enemmän potentiaalia, jonka hyödyntäminen olisi tuonut muuten niin kivasti pelittävään ja hauskannäköiseen kokonaisuuteen syvyyttä ja sielua.
Ihmishahmot eivät varsinaisesti tee hahmomalleillaan vaikutusta, mutta ilmeikkäitä ja värikkäitä elikoita vaanii ja tutkii mielellään kännykkäkameran näytön läpi. Äänimaailma saa myös kiitosta, sillä lintujen sirkutuksella höystetyssä metsässä kulkeminen kuulostaa todella aidolta. Pari kertaa television puolella pelatessani ehdin jo ihmettelemään, kuuluuko liverrys Albasta vai parvekkeelta. Noin viiden tunnin mittainen Alba-peli tarjoaa kaiken kaikkiaan kuvattavaa yli 60 elikon ja siipiveikon edestä.
Valitettavasti itse se tärkein toiminto eli valokuvaus on vallannut ainakin Switch-versiossa paikkansa ohjaimesta vähän epäloogisesti - Alban kännykkäkamera napsahtaa auki ristiohjaimen oikeanpuolimmaisesta nuolesta. Tämän jälkeen tarkentamisen ja kuvan ottamisen kaltaiset toiminnot onnistuvat olkanäppäimistä, mutta erikoiseen paikkaan sijoitettu kamera ja hidas kännykkäkameran aukeaminen johtavat siihen, että vikkelimmät kuvattavat kohteet ehtivät luikkia pakoon sillä välin, kun pelaaja säheltää ohjaimen kanssa. Harmi ei tosin ole tässä kohtaa kauhean suuri, sillä määrättyjä reittejä tallaavat ja lentelevät elikot ovat ikuistettavissa välittömästi uudestaan, kunhan saapuvat pelaajan eteen liikeradallaan. Vauhdikkaammin taivaalla liitelevät linnutkin saa kyllä kuvattua suhteellisen vaivattomasti muutaman yrityksen jälkeen.
Valokuvaamisen suurin ongelma tai haaste Alba: A Wildlife Adventuressa on kuitenkin se, että kuvien räpsiminen tuntuu jatkuvasti vähän etsivän osaansa kokonaisuudesta. Aiemmin otettuja valokuvia ei pääse selailemaan missään pelivalikossa, vaan ikuistetut luontokappaleet avaavat pelkästään uusia sivuja Alban luontokirjassa. Kyseisen opuksen sivuilla voi tarkastella eläimen omaa tietoiskua ja kuunnella ääninäytteitä, mutta esimerkiksi pelaajan ottama kuva eläimestä ei pääse kyseiselle sivulle. Kyseinen pikkujättiläinen on toteutukseltaan muutenkin vähän sekavasti toteutettu opus, jonka aluekohtaisesti jaetuissa alaluvuissa en ole vieläkään oppinut liikkumaan, kun käyttöliittymä ei anna pelaajan selata kirjaa vapaasti ja esimerkiksi tarkistaa, mitkä eläimet tämä on ikuistanut vaikkapa metsävyöhykkeellä. Kirjan plärääminen tuntuu etenevän parhaiten ainakin minulla niin, että suljen lukuja poistuessani kirjasta, mikä voi kiireessä johtaa siihen, että lennähdän kirjasta ulos saamatta haluamiani tietoja. Sitä vastoin ristiohjaimen ylänapista aukeava tehtävävalikko on onneksi sangen selkeä listaus aluekohtaisine listauksineen siitä, missä viimeisin juonitehtävä odottaa ja mitä puuhaa Alballe olisi tarjolla pelialueen eri nurkilla.
Toisaalta Alba: A Wildlife Adventure toimii parhaiten nimenomaan kiireettömänä haahuiluna, jonka kauniiseen maailmaan voi perehtyä rauhassa. Sympaattista ja tiivistä kesälomaseikkailua etsivien pelaajien kannattaa lähteä Alban matkaan pahimman reissukuumeen lievittämiseksi.