Aliens: Dark Descent onnistuu kohtuullisen hyvin

Aliens-elokuva on yksi henkilökohtaisista suosikeistani, joten aiheeseen liittyvät pelit ovat aina pakollista koettavaa. Tuloksia on saatu vuosien varrella mittarin molemmista päistä tyylilajin pysyessä pitkälti samana. Tindalos Interactive lähestyy uudella pelillään tätä legendaarista konseptia varsin kiehtovasta aspektista. Aliens: Dark Descentissä käydään strategiseen selviytymistaistoon avaruuden hirmuolioita vastaan.

Avaruusasemalle tuodaan mystinen lähetys kontteja, jotka avataan protokollan vastaisesti kaikessa hiljaisuudessa. Lähetyksen sisältä ilmestyvä avaruusolio alkaa kylvämään kuolemaa ympärilleen saaden tyypillisen työpäivän muuttumaan avaruusaseman henkilökunnalle painajaismaiseksi eloonjäämiskamppailuksi.

Aliens: Dark Descent lähestyy taistelua klassisia avaruusököjä vastaan varsin raikkaasta vinkkelistä. Pelaaja pääsee ohjaamaan avaruusjalkaväkiryhmää isometrisestä yläkulmaperspektiivistä. Tyypillisen strategiapelin vuoropohjaisuuden sijaan joukkoja liikutellaan kuitenkin reaaliajassa, eikä meno pysähdy edes karttaa tuijotellessa ja ainoastaan hidastuu erikoisasevalikossa. Tämä antaa menolle aiheen mukaista pelonsekaista jännitettä ja parhaimmillaan kaaosmaista panikointia.

Pelaaja käskyttää kaikkia hahmoja yhtäaikaisesti ryhmänä. Koska hahmot vastaavat uhkiin automaattisesti tulituksella, pelaajan vastuulle jää ohjata joukko haluttuun paikkaan ja hallinnoida tämän erikoiskäskyjä, eli pitää tilanne hallinnassa. Ohjattavat sotilaat saattavat stressaantua paineen alla, vahingoittua taistelussa tai vaikka vain väsähtää pitkällä komennuksella, jolloin esimerkiksi taisteluvalmius heikkenee. Tilanteiden lukemisesta ja kokonaisuuden tasapainoilusta tuleekin pelin strateginen puoli. Pelaaja voi käskytyksellä muun muassa piiloutua uhalta, paikkailla haavoittuneita ensiapupaketein, hitsata ovia kiinni luodakseen suojia lepoa varten ja antaa käskyjä hyökkäyksiin erityisasein. Kaikki päätökset syövät joko ryhmän kokemuspisteitä tai erikoistarvikkeita, joita toki voi löytää lisää tehtävien yhteydessä, mutta joiden rajallista määrää täytyy pitää silmällä eloonjäämisen varjolla.

Syndicate (Bullfrog, 1991) ja XCOM-sarjan (Firaxis, 2012) pelimekaniikoita persoonallisesti yhdistelevän Aliens: Dark Descentin tehtäväanti vie pelaajaa pitkin vihamielisiä olioita kuhisevia alueita. Tarinallisesti ideana on selvittää, mitä nämä oliot ovat, kuka ne päästi vapaaksi ja miksi. Ja tietysti yrittää selviytyä koettelemusten läpi. Toimeksiannot muodostuvat päätehtävien lisäksi valinnaisista sivutehtävistä, jotka tarjoilevat bonuspalkintoja ja avaavat tapahtumien taustoja. Tekemättömien sivutehtävien pariin voi palata myöhemmin, vaikka päätehtävä alueelta olisi jo hoidettu. Lähinnä pelissä pelastetaan siviilejä kuoleman kourista ja aktivoidaan laitteita erilaisissa ympäristöissä. Tehtävän päätteeksi avautuu mahdollisuus esimerkiksi optimoida tarvikkeita ja aseistusta, kehittää sotilaiden taitoja ja kehitellä parempia selviytymiskeinoja tukikohdassa seuraavaa tehtävää silmällä pitäen. Itseään toistavat toimeksiannot eivät kuitenkaan tunnu liian samanlaisilta sattumanvaraisesti ilmestyvien vihollisaaltojen ja erilaisten alueiden ansiosta. Pelaaja voi myös vaikuttaa tapahtumiin pelityylillään, sillä mitä kovempaa ääntä esimerkiksi aseiden kanssa pitää, sitä enemmän ksenomorfit kiinnostuvat tilanteesta ja mitä enemmän vihollisia lahtaa, sitä aggressiivisemmaksi loput muuttuvat. Tämän takia kuurupiilo kuoleman kanssa on kutkuttavaa mutta samalla myös varsin suotavaa paikassa, missä kukaan ei kuule huutoasi.

Vaikka Aliens: Dark Descent on selvästikin suunniteltu hiiri ja näppis -ohjausta silmällä pitäen, taipuu pelin hallinta kohtuullisen hyvin ohjaimellakin. Lukuisten toimintojen takia nappeja on runsaasti käytössä ja hädän tullen osoittimen sihtaus ei ole se kaikkein optimaalisin tatilla. Tehtävistä kuitenkin selviää vaikeaksi mainitun pelin helpoimmalla vaikeustasolla ainakin uusintayrityksin turvin, kun tärkeimmät nappikomennot ovat iskostuneet osaksi joukon liikuttelua. Suurimmat ongelmat ohjattavuudessa koetaan pelin valikoissa. Monipuolisten valintojen teko tuntuu muuttuvan lähes jokaisella kerralla valikoihin palatessa. Välillä valikkoja selataan puskurinapeilla, toisinaan taas vapaasti osoittimella. Tämän tästä ristinapit ovat käytössä tai sitten peli on jo tehnyt valinnan puolestasi ja odottaa vain hyväksyntää ikoninapista, vaikka ohjeistus muuta väittääkin. Tuskailu valikoissa on paljon pahempaa kauhua kuin mitä tunnelmallisessa pelissä kohdattavat ököt koskaan voisivat tarjota.

Vaikka pelin ilme on hieman kliininen, onnistuu se vangitsemaan Aliens-elokuvassa nähdyn tunnelman varsin tehokkaasti. Maailmassa riittää yksityiskohtia ja erilaisia efektejä käytetään antaumuksella luomaan uskottava avaruusolioiden valtaama taistelutanner. Pelin Fog of War -variaatio luo tehokkaasti epävarmuutta ja jännitteitä pelaajan edetessä kapeita käytäviä ja hämyisiä huoneita pitkin. Kuitenkin hieman oudosti peli jättää osan alueista luonnottoman pimeiksi: lähes mustiksi hahmojen läsnä ollessakin. Tämä mikä tuntuu enemmän graafiselta virheeltä kuin ominaisuudelta. Hahmomallinnus on onnistunutta, vaikken välitäkään erilaisista erikois-ksenomorfeista välipomoina. Animointi on harmillisen jäykkää ja tuntuu ennemminkin vuoropohjaisen pelimallin perimältä. Xbox Series X pysyy hyvin pelin vauhdissa, vaikka tuulettimet pitävätkin kovaa ääntä. Lataustaukoihin ennättää kiinnittää huomiota, vaikkeivät ne pitkiä olekaan.

Ääniefektit eivät ole niin selvästi tunnistettavissa ikonisesta elokuvasta kuin mitä pelin visuaalinen ilme on. Ksenomorfit kuitenkin kirkuvat tutun trumpettimaisesti. Äänipuolen ongelmat tulevat halvasta ylinäyttelystä hahmojen välillä, mikä kulminoituu ärsyttävästi samojen fraasien kierrätykseen komennuksella. Sentään pelin musiikki onnistuu luomaan elokuvista tuttua jännitettä ja näin pitämään tunnelmaa vahvasti yllä.

Aliens: Dark Descent on mielenkiintoinen ja persoonallinen yhdistelmä klassisia strategianaksutteluja, jonka liittäminen ikoniseen toimintakauhuiluelokuvaan on oikeasti hyvä ja raikas idea. Lievät audiovisuaaliset kompastelut, sekava valikoiden käyttö ja pelin ankara vaikeustaso tekevät pientä lommoa onnistuneeseen peliin, mutteivät pilaa kokonaisuutta. Ei peli yllä täydellisen Aliens-elokuvan tasolle, mutta strategiset mittelöt ikonisia avaruusmonsuja vastaan saavat kyllä entistä tiukemman otteen pelaajasta jokaisella uudella tehtävällä.