AA-tason pelin kehittäminen on vaikeaa. Rahaa ei ole niin paljon kuin AAA-pelillä, mutta silti on jossain määrin naamioiduttava siksi AAA-peliksi. Alone in the Dark ei valitettavasti täysin onnistu.
Alone in the Dark on kauhupeli, joka on kuin Resident Evil 2 sijoitettuna Yhdysvaltain syvään Etelään 1920-luvulla. Kahden päähenkilön voimin tutkitaan riipivää vanhaa rakennusta, ja pohditaan mysteereitä Metroidvanian malliin. Pientä keräilyä on havaittavissa, ja niin ikään yliluonnollisia pahiksia. Tarina pyrkii ottamaan pelaajan otteeseensa, ja sitten säikäyttämään oikein kunnolla. Pieces Interactive on erittäin vahvasti innoittunut jo mainitusta pelistä Resident Evil 2.
Testattu ja hyväksi havaittu kaava on siis hyödynnetty hyvin. Tarina on sekin hyvin kerrottu, ja mukana on aidosti hienoja hetkiä. Toisaalta yhteistä vuoden 1994 pelin kanssa ei ole juuri lainkaan. Kyseessä on käytännössä uusi peli uusine ideoineen. Siksi on harmillista, että pettymys onnistuu olemaan niin suuri.
Päähenkilöitä ei oikeastaan ole kahta. Emily Hartwoodin (Jodie Comer) ja Edward Carnbyn (David Habour) tarinat ovat samanlaiset. Suurimmaksi osaksi kuljetaan samat paikat ja ratkotaan samat pulmat. Jotkut keskustelut sivuhahmojen kanssa eroavat toisistaan, mukana on muutamia pienempiä erilaisia kenttiä ja joitakin kerättäviä tavaroita on erilaisia riippuen siitä, kummalla pelaa. Muuten iso tarina on kummallakin samanlainen. Se on sanottava, että Comer ja Harbour tekevät kohtuullista työtä.
Kenttäsuunnittelu on jokseenkin hyvin tehty. Pieces Interactive on luonut monimutkaisen ja -tasoisen rakennelman Derceto Mansionista. Salaisuuksia on kaikkialla, ja matka vie aina ullakolta kellariin tarinan kuljettamana. Suurimmaksi osaksi pelaaminen toimii. Ongelmia syntyy pulmien laadussa, jotka vaihtelevat tarpeettoman vaikeista järkyttävän helppoon. Lisäksi on mahdollista joutua pulaan sen vuoksi, että aikaisempi pulma on jäänyt vahingossa tekemättä, ja näin ongelmia tulee vastaan siinä seuraavassa. Pelissä ei ole selviä etenemishetkiä, jolloin pelaaja löytää vaikkapa uuden aseen. Tällaiset joko vain löydetään tarinan kuluessa tai ansaitaan keräämällä riittävästi roinaa muuten vain. Lisäksi Derceto Mansion tuntuu tyhjältä, mikä johtaa harhailuun autioilla käytävillä.
Ajoittain kohdataan pahiksia, mutta taistelumekaniikka on huono. Pahikset eivät tunnu koskaan uhkaavilta, sillä ne ovat hitaita ja kömpelöitä. Ammuksien riittävyys ja lyömäaseiden käyttö takaavat sen, että uhkan voi aina hoitaa helposti. Tarjolla on useita erilaisia lyömäaseita, jotka tekevät kaikki täsmälleen samaa asiaa. Pelin uhkaavin otus The Dark Man ei ole kummoinen. Toisin sanoen se pelkäämisen aste on hyvin alhainen. Enkä oikein ymmärrä, miksi mukana pitää olla lainkaan hiiviskelyä.
Ja sitten ne tekniset ongelmat. Ympäristöt on suunniteltu erittäin korkealla laadulla, ja ajoittain peli onnistuu tekemään vaikutuksen. Mutta hahmomallinnus on rumaa, eivätkä suun liikkeet käy yksiin puheen kanssa. Lisäksi tekstuuripinnat ilmestyvät tyhjästä, ja häipyvät samaa tietä, henkilöhahmot jäävät jumiin ympäristöön ja pisteenä iin päällä peli kaatuu ajoittain.
Alone in the Dark onnistuu yhdistämään todellisen ja surrealistisen melkein Alan Waken lailla, ja tarinassa on ainesta. Pelin parissa haluaisi nauttia olostaan, mutta ajan kuluessa se käy alati vaikeammaksi. Teknisiä ongelmia toki hiotaan pois julkaisun jälkeen, ja tasapainoa ammuksien ja lyömäaseiden kanssa korjataan. Mukana on kuitenkin sellaisia ongelmia, joita ei voi vain korjata pikaisella päivityksellä. Jos etsinnässä on selviytymiskauhua, suosittelen mieluummin pelejä Resident Evil 2 ja Alan Wake 2.