Alpha Polaris

Seikkailupelien genreä hellästi herättelevä Alpha Polaris vakuuttaa kauneudellaan ja mukaansatempaavalla tarinallaan. Tarinan keskiössä on norjalainen biologi Rune Knudsen, joka on tullut Grönlantiin Alpha Polarikselle keräämään aineistoa väitöskirjaansa. Puiseva, kroonisesta univelasta kärsivä ja puuduttavan eettinen Knudsen ei ole itsessään kovinkaan jännittävä, mutta toimii erinomaisena kontrastina tarinan muille hahmoille. Amerikkalainen öljy-yhtiö Knudsenin rahoittajana luo taustajännitettä ja mukaan mahtuu persoonien yhteentörmäyksiä, romantiikkaa, paljasta pintaa, verta, murhanhimoa ja arktista mystiikkaa. Jännite pysyy yllä ja pitää pelin ensimmäisen neljänneksen jälkeen hyvin otteessaan aina pelin loppuun asti.

Peli sopii hyvin kasualisoituneelle seikkailupelien harrastajalle, joka tietää konventiot, mutta hakee lyhyempiä pelisessioita. Vaikeustaso pistää satunnaispelaajan helposti turhautumaan ja sujuvan pelikokemuksen takaamiseksi onkin syytä valmistautua etsimään netistä apuja. Vaikkakin vinkkisysteemi on tyylikkäästi rakennettu osaksi peliä, vinkkien määrä on rajallinen ja kasuaalipeleille tyypillistä suoraa vinkkiä ei pelaaja saa. Päähahmoa klikkaamalla Rune Knudsenin ajatuksia pystyy lukemaan ja ympäristön esineistä saa tietoa klikkaamalla niitä niin oikealla kuin vasemmallakin hiiren näppäimellä. Lisäksi aktiiviset klikkauskohdat voi paljastaa varmistaakseen, että kaikki kyseisessä miljöössä on käyty läpi. Varovainen vinkkijärjestelmä on omalla tavallaan tyylikkään perinteistä.

Muutenkaan pelaajaa ei liikaa taluteta kädestä. Taustamateriaalista on itse ymmärrettävä löytää apuja pulmien ratkaisuun ja osaa kerätyistä esineistä pitää älytä yhdistellä. Kävely ruudun päästä toiseen voi turhauttaa, jos ei nopeuttavaa kaksoisklikkausta keksi riittävän ajoissa. Rauhallisesti etenevä peli luo kuitenkin taitavasti tunnelmaa. Dialogit ovat tasokkaita ja taustamusiikki sekä ääniympäristö tukevat tarinan jännitteitä.

Tyylillisesti peli ansaitsee korkean arvosanan. Erityisen kiinnostava stylistinen ratkaisu on muutoin kolmiulotteisten hahmojen ilmeiden ilmaiseminen piirroshahmoilla. Aluksi ratkaisu tuntuu kummalliselta, mutta oleellinen tulee esille ja tunteet välittyvät paremmin. Pelin kuluessa siitä tulee oleellinen osa pelikokemusta myös esteettisesti.

Alpha Polaris on kaunis peli - taustalla loimuavat revontulet ja silmiä hivelevät lumikinokset luovat arktista tunnelmaa tehokkaasti. Yksityiskohtaiset ja esteettisesti eheät ympäristöt toimivat - vaikka lopulta pelissä on harmillisen vähän pelattavaa. Tarina on rakennettu hienovaraisen vihjailevasti - kokonaiskuva muodostuu pelaajan päässä. Onnistunut seikkailupeli kaipaa seurakseen lisä- ja jatko-osia. Henkiin heränneelle Alpha Polarikselle on päästävä takaisin.