Anno 117: Pax Romana, rakensin Rooman päivässä, ja rahat siinä menivät

Kun muistelee Rooman imperiumia - ja ilmeisesti monet meistä tekevät niin aika ajoin - tulevat usein mieleen Caesarin murha, gladiaattorien taistelut tai sadanpäämies pukeutuneena sotaan. Samalla tavalla monet tähän aikaan sijoittuvat pelit, kuten Ryse: Son of Rome ja Rome: Total War, keskittyvät usein konflikteihin ja dramaattisiin tapahtumiin imperiumin sydämessä.

Tuleva strategiapeli Anno 117: Pax Romana tekee asiat toisin. Kuten nimi vihjaa, ovat kehittäjät Ubisoft Mainzissa valinneet keskittyä rauhallisempaan ja hiljaisempaan aikakauteen. Pax Romana kuvaa aikaa 27 eKr. ja 180 jKr. ja tätä kutsutaan Rooman kultaiseksi ajaksi. Mahtava imperiumi kattoi koko Välimeren alueen, ja kaupungeissa nautittiin yltäkylläisyydestä ja poliittisesta vakaudesta. Anno-sarjan perinteiden mukaisesti tuleva peli on enemmän rakentamista ja oman kaupungin kehittämistä kuin naapureiden tuhoamista.

Ennakossa aloitetaan idylliseltä ja kaukaiselta saarelta fiktiivisessä Latiumin provinssissa kaukana Rooman kaupungin keskushallinnosta. Onneksi nyt ei olla joku köyhä haaksirikkoutunut Robinson Crusoe, jonka on rakennettava kaikki alusta asti. Ei, sillä nyt ollaan nuori ja kunnianhimoinen kuvernööri kassi täynnä denaareja, ja laivat täynnä työntekijöitä. Tavoite on yksinkertainen. Kauan hylättynä ollut saari on muutettava moderniksi roomalaiseksi kaupungiksi - millä tahansa hinnalla.

Ensimmäisenä tehtävänä on asettaa paikoilleen mahtava kuvernöörin huvila. Neuvonantaja ehdottaa, että rakennetaan huvila kauaksi rannikosta, sillä jopa Pax Romanan aikaan sotaa on silti paljon, eikä ole tavatonta, että vihollisen alukset eräänä päivänä rantautuvat rannoille, kunhan harjoittelutehtävät on suoritettu. Valitsin siis piilottaa huvilan keskelle suurta metsää, jossa suuri vuori tarjoaa vakuuttavaa suojaa. Kuitenkin suojaavat puut hakataan pian maahan, sillä saan välittömästi ohjeet rakentaa puunhakkaamon ja sahan. Edistys on tulossa.

Opin nopeasti, että tehokkaat tuotantoketjut ovat avain yksityiskohtaiselle kaupunkirakennukselle. Luonnon raaka-aineiden hyväksikäytön laitokset, kuten kaivokset, kalastusleirit ja pellot, on sijaittava lähellä ei ainoastaan raaka-aineen vaan myös tuotantolaitoksien osalta, kuten tehtaat, suolapuljut ja leipomot. Kaikkien laitoksien on oltava yhteydessä toisiinsa pienien sorateiden voimin, jotta niin tuotetut tuotteet kuin raaka-aineetkin saadaan kuljetettua varastoihin ja kauppa-asemille.

Aluksi kaikki on helppoa, mutta kun tuotanto kasvaa, kasvaa monimutkaisuuskin. Kokemattomana pelaajana - niin Anno-sarjassa kuin lajityypissä muutenkin - arvostan todella hyvin suunniteltua käyttöliittymää, joka jakaa rakennukset sen mukaan, mitä ne tuottavat. Jos haluaa valmistaa tunikan, klikkaan esinettä ja sitten uudessa pompahdusvalikossa voin luoda niin hamppupellon raaka-aineille, ja kehräämön jatkokäsittelylle. Varsinkin ennakon lopussa, kun tuotin alati monimutkaisempia tavaroita ja rakennusmateriaaleja, kuten saippuaa, sandaaleita ja sementtiä, oli mahtavaa, miten jako on käyttöliittymässä toteutettu.

Toistaiseksi en ole käsitellyt lainkaan sitä kaupunkirakentamisen tärkeintä osaa eli työntekijöitä itseään. Ilman vahvoja käsiä ja älykkäitä mieliä ei paljoakaan tapahdu pelaajan Rooman provinssissa. Valitettavasti tämä laiminlyönti ei koske vain ennakkoa, vaan myös ennakkotestaamista. Aluksi rakensin liian vähän taloja, ja näin oli edessä nopea ja mittava työvoimapula. Näin rakensin nopeasti paljon yksinkertaisia asumuksia, ja rakensin myös majataloja ja markkinapaikkoja hieman elämänlaadun parantamiseksi.

Elämänlaatu on keskeinen asia. Se paitsi pitää kansalaiset tyytyväisinä ja tuottavina (eikä kapinaan nousevina), on myös mahdollista päivittää yksittäisiä asumuksia liberti-tasosta (vapautetut orjat ja alemmat yhteiskuntaluokat) plebeiaan (keskiluokkaan), kun kaikki tarvittavat tarpeet on hoidettu. Toisen luokan kansalaiset mahdollistavat tuotannon monimutkaistumisen, kuten leivän, vaasit ja sandaalit puhumattakaan temppeleiden, kirjastojen ja laivojen rakentamisesta ja kaupankäynnistä.

Laajennettuani hitaasti kaupunkiani, ja saavutettuani hyvän kokonaisuuden eri alojen työntekijöitä, osuin jonkinlaiseen etenemisen esteeseen. Haluan houkutella kaikkein koulutetuimpia työntekijöitä: tieteellisiä asiantuntijoita ja taidokkaita mestareita tekemään sementtiä ja tuottamaan viiniä. Sen tehdäkseni on pidettävä keskiluokka tyytyväisenä luksustuotteilla, kuten oliiviöljyllä ja vaaseilla. Kuitenkaan saarellani ei ole sen enempää viljelysmaata oliivilehdoille kuin hartsiakaan edistyneelle keramiikalle.

Toistaiseksi olen hädin tuskin edes huomannut pientä minimappia vasemmassa alalaidassa, joka selvästi näyttää, että saareni on vain pieni osa isommassa saaristossa. On pakko lähteä vesille, ja suunnata naapurisaarille.

Kauppa ja diplomatia tulevat epäilemättä olemaan isossa osassa lopullista peliä, mutta pääsin vain vähän kokeilemaan asiaa. Useat kaupankäynnin ikonit johtavat vain vielä keskeneräisiin paikkoihin, ja neuvonantajani, joka on ohjastanut minua pelin parissa, on todella hiljainen tässä kohtaa. En kuitenkaan katsellut turhaan Wall Street 1 ja 2, joten lopulta onnistun vaihtamaan puun ylituotantoa sarjaan vaaseja.

Tuotetut luksustuotteet markkinoilla voin nyt houkutella korkeasti koulutettuja kansalaisia, joita tarvitsen seuraavaan vaiheeseen. Haluan istuttaa viinitarhoja, rakentaa sementtitehtaan ja palkita itseni hyvästä työstä uudella lisäyksellä kuvernöörin huvilaan, jossa voin palkata erikoisosaajia erityisiä etuja varten.

Huomaavainen lukija on ehkä jo huomannut, etten ole maininnut vielä mitään taloudesta. Siihen on syynsä. Ensi hetkestä alkaen kaupungissani on ollut vajausta rahasta, ja avokätiset lainat ystäviltäni Roomasta ja viereisen saaren kuvernööriltä ovat vain hidastaneet väistämätöntä katastrofia. Kyllä, olen rakentanut roomalaisen provinssin päivässä, mutta myös tuhonnut talouden. Huolimatta hyvästä opastusosiosta ja hyvin suunnitellusta käyttöliittymästä on Anno 117: Pax Romana edelleen hyvin vaikea peli, ja olen varma, että kokeneet pelaajat ovat iloisia kuullessaan, että haastetta on riittävästi.

Neljä tuntiani roomalaisena kuvernöörinä olivat melko stressaavia huolimatta hitaasta tahdista ja idyllisestä ympäristöstä. Tämä ei johtunut ainoastaan rahahuolista, vaan myös monista hyvistä ja huonoista puolista, joita on jatkuvasti punnittava päätöksenteossa. Esimerkiksi ahjojen ja tehtaiden sijoittaminen lähelle asuinalueita vaikutti aluksi hyvältä idealta, mutta osoittautui huonoksi paloturvallisuuden vuoksi.

Kun talot eivät palaneet, nousivat työntekijät (ymmärrettävästi) protestoimaan huonoa hallintoani. Se ei auttanut asiaa, että - johtuen edellä mainituista taloudellisista haasteista - olin kaiken aikaa asettanut etusijalle lyhyen aikavälin tuotot kansalaisten hyvinvoinnin sijasta, kun neuvonantajat laittoivat tekemään päätöksiä, mikä tapahtui varsin usein.

Tällaiset valinnat ovat yksi tapa, jolla peli koko ajan laittaa kapuloita rattaisiin, ja pitää pelaajan varpaillaan. Toinen tapa ovat tehtävät, joita löytää sieltä ja täältä kartalla. Pelastin nuoren miehen merirosvoilta lahjomalla heitä tavaroilla (hänestä tuli myöhemmin huvilani neuvonantaja), ja työskentelemällä lautturina ja postinkantajana muutamille korkea-arvoisille kansalaisille paransin diplomaattisia suhteita naapurisaarien kanssa.

Harvoin roomalaisena kuvernöörinä on hiljaista, mutta silti suosittelisin pelaajaa ihailemaan maisemia. Anno 117: Pax Romana on kaunis tavalla, jota Ubisoftin peleiltä on totuttu odottamaan. Henkilöhahmojen kuvat esimerkiksi ovat vaikuttavia, ja niissä on oikea tasapaino realismin ja sarjakuvamaisuuden kesken, joskin olisin halunnut enemmän vaihtelua. Ehkä tätä parannetaan lopulliseen julkaisuun.

Olin positiivisesti yllättynyt monista yksityiskohdista ja hienovaraisesta huumorista, kun poistui lintuperspektiivistä yksittäiseen taloon tai kansalaiseen. Esimerkiksi yksi työntekijä, jonka talo oli tulessa, huudahti "palan kuin olympiasoihtu", kun taas toinen totesi kuivasti: "Sanonnan mukaan kaikki tiet menevät Roomaan, mutta minä en mene mihinkään" (olin unohtanut yhdistää hänen talonsa muuhun tieverkostoon kaupungissa).

Jos todella haluaa olla kansan joukossa, voi jopa painaa nappia, ja nähdä kaupungin kuhisemassa elämää ensimmäisen persoonan katutason näkymässä. Mutta muista - pidä silmällä talouttasi!

Toivottavasti vältän samojen virheiden tekemisen uudelleen, kun Anno 117: Pax Romana julkaistaan Xbox Series S/X:lle, PS5:lle ja PC:lle myöhemmin tänä vuonna.