Nintendo Switchille ei ole muutamasta mainiosta pelistä huolimatta ollut julkaisun jälkeen riittävästi tarjontaa. Suurin osa peleistä on ollut uudelleenjulkaisuja ja kokonaan uusille yrittäjille on ollut huutava pula. Nintendo on onneksi hereillä ja aloittaa kesän taistelupelien edustajalla. Firmalle tyypilliseen tapaan pelin ote on raikkaan omintakeinen.
Aivan perusidealtaan Arms on silti tyypillinen taistelupeli. Kaksi kamppailijaa hyppää areenalle ja tavoitteena on tyrmätä toinen ennen ajan päättymistä, kun taas lopullinen voitto ratkeaa paras kolmesta periaatteella. Vaikka taistelupeleissä ollaan eletty viime vuosina 2D-näkökulman renesanssia, on Nintendo ottanut rohkeasti käyttöön täydet kolme ulottuvuutta. Jännästi hyökkäykset on puhtaasti lyöntejä ja ne suoritetaan hulvattomien näköisten vieterimäisten liehuvien käsivarsien avulla. Pitkiä lyöntejä voi kuitenkin ohjata lentomatkan aikana, jonka ansiosta osumat ovat mahdollisia suojauksen ohi tai jopa esteiden taakse.
Tavalliset nyrkkeilyhanskat eivät ole ainoita aseita. Taisteluun voi aina ottaa mukaan kolme erilaista Arms-asetta ja molempiin käsiin valitaan tietysti yksi. Osa aseista on hahmokohtaisia ja osa sopivia kaikille. Erilaisten aseiden välillä pelityyliä voi muokata mieleisekseen keskittymällä esimerkiksi puolustukseen ja kaukoetäisyyksille, kun taas toisen yhdistelmän tavoite voi olla lamauttaa vastustajan suojaus ja tehdä valtavaa vahinkoa lähelta. Armseissa on lisäksi mukana elementtityypit, jotka lisäävät soppaan vielä monitasoisen kivi-paper-sakset-mekaniikan.
Kokonaisuudesssaan Armsin taistelumekaniikka vaikuttaa aluksi lapsellisen yksinkertaiselta. Lyöntien ohessa pitää kuitenkin ottaa huomioon vielä väistöt, hypyt, heitot, lyöntien lataamiset sekä Arms-aseiden yksilölliset vaikutukset toisiinsa. Pintapuolisesti helpolta näyttävä peli pudottaa kuitenkin maanpinnalle nopeasti. Arms tarjoaa 10 vaikeustasoa, ja jo muutaman pykälä nosto helpoimmasta tarjoaa aloittelijalle kunnolla kyytiä. Pelin Ranked-nettipelit aukeaa vasta kun on päihittänyt nelostason Grand Prix -moodin, ja sitä varten on pakko treenata peliä ihan kunnolla. Syvyyttä Arms tarjoaa siis yllättävän paljon ja taitoskaala on laaja. Nettipeleissä vastaan tuli ennen pelin julkaisua värikästä vastustajaa. Osan pieksi ilman mitään ongelmia, mutta heti kun vastaan asettui taistelupeleihin perehtynyt ja treenannut pelaaja, niin turpasauna oli armoton.
Armsin pelimoodit ovat genrelle tuttu kokoelma. Yksinpelin päämoodi Grad Prix on normaali 10 matsin lineaarinen turnaus, mutta ohesta löytyy myös minipeliä koripallon, lentopallon, selvitymismoodin ja sen sellaisen muodossa. Mukavasti moodit ovat lähes poikkeuksetta tarjolla myös nelinpeliin, ja kaverit saa kivasti mukaan myös nettirientoihin. Silti pelimuotoja olisi mahtunut mukaan enemmänkin. Yksinäiselle pelaajalle GP käy parin illan jälkeen tylsäksi, sillä siinä käydään kamppailuun aina samojen 10 hahmon kesken. Hahmot ovat toki mukavan erilaisia ja opeteltavaa riittää, mutta jonkinmoinen tarinamoodi olisi ollut tervetullut lisä.
Ulkoasultaan Arms tekee vaikutuksen. Hahmot ovat todella sympaattisia ja värikkäitä, ja koko esillepanoa katselee mielellään. Jokaisella taistelijalla on myös oma kenttänsä, joten kamppailuiden puitteissa on tarpeeksi vaihtelua. Äänimaailma ei aivan ole samalla tasolla kuvapuolen kanssa. Sama musiikki on luuppaa menuissa koko ajan ja hahmoilla on vain muutama repliikki. GP:ssä selostajana hommia tekevän keltainen palleron ärsyttävät jokellukset käyvät samoin riipimään melkein heti. Onneksi staattiset introt taisteluiden välillä voi sentään ohittaa.
Armsia ei ole kovin paljon hypetetty ennen julkaisua, joten se oli monelta osa-alueelta positiivinen tuttavuus. Sen vahvuuksia ovat iloisen positiivinen ja hyväntuulinen ulkoasu, mutta siinä paistaa jossain määrin myös pieni kiire. Ominaisuuksia ja pelimuotoja saisi yksinkertaisesti olla enenmmän ja tutoriaaleissa olisi ehdottomasti parantamisen varaa. Ohjausvalikoima on Switchin peleille tutun laaja. Armsia voi mätkiä joy-coneilla liikkeen tunnistusta käyttäen tai perinteisillä tavoilla, mutta on aivan selvää, ettei ensin mainittu ole sopiva kuin kasuaaliin peli-illan hauskanpitoon. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa harmittaa toisaalta kustomoinnin puute. Nappeja ei voi säätää mieleisekseen ja omaan makuun ennaltamäärätyt olivat epäintuitiivisia. Niiden kanssa on kuitenkin pakko elää, jos haluaa pärjätä kilpailullisemmissa puitteissa.
Vaikka Arms teki minuun koko lailla hyvän vaikutuksen, niin ihan varauksettomasti sitä ei voi suositella. Perussisällön on pelannut läpi jo muutamassa illassa, jonka jälkeen kiinnostukseni alkoi auttamatta lipsua poispäin. Tässä vaiheessa pitäisi tietysti olla kunnianhimoa nettipeleihin, mutta omalla kohdalla se ei onnistunut koukuttamaan. Arms on silti julkaisu, jota ei kannata sivuuttaa olan kohtautuksella. Taistelupelien ystäville se on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen freesin ideansa ja syvyytensä ansiosta, ja sopii hyvin myös perheen nuoremmalle osastolle siksi ensimmäiseksi tuttavuudeksi lajityyppiin.