On ollut harmillista huomata, että tarkkaa ja hauskaa ampumista tarjoava Aim-ohjain on ollut varsin vähäisellä käytöllä Playstationin VR-pelien parissa. Hetkellisen kuivan kauden jälkeen olikin ilo huomata, ettei ohjainta ole kokonaan unohdettu, vaan sillä pääsee sihtaamaan avaruusolioita Winking Entertainmentin Unearthing Mars 2:ssa.
Näyttävästä, mutta liian pitkästä, alkuintrosta huolimatta pelin tarina ei oikein avaudu. Osasyy tähän on varmaan se, etten tätä ennen ole edes kuullut koko Unearthing Mars -sarjasta eikä aasialainen korkealentoinen tarinankerronta ainakaan auta asiaa. Hahmojen väliset keskustelut kaikessa lapsellisuudessaan saavat oikein irvistämään. Pelaaja elää uudestaan muinaisen sodan tapahtumia jonkin suuren soturin muistelmien kautta. Mystisten kristallien ja avaruusteknologian takia muistelmat kuitenkin sekoittuvat jotenkin nykyhetkeen, ja pelaaja on ilmeisesti vaarassa. Joka tapauksessa avaruusolioita pääsee ampumaan näyttävissä maisemissa, ja sehän se on tärkeintä.
Silmistä kuvattu raideräiskintä rullaa eteenpäin ennalta määrättyjen pisteiden kautta teleporttaillen. Monipuolisissa tasoissa päälle rynnistäviä vihulaisia suolataan eri asein samalla väistellen heidän vastahyökkäyksiään. Väistelylle onkin laitettu pelissä miellyttävän paljon merkitystä. Kohti tulevia ammuksia ja päälle hyökyviä monsuja voi väistellä jumppaamalla eri suuntiin paikallaan, joten avaruussodassa tulee aidosti hiki. Pelaajalla on ajoittain mahdollisuus valita muutamien eri liikkumapisteiden välillä, jotka voivat tuoda strategista etua hyökkäyksissä. Pisteiden välillä liikkuminen myös hidastaa pelimaailmaa auttaen pelaajaa tuhoamaan useammankin vihollisen salamannopeasti. Unearthing Mars 2 sisältää yllättävän hauskaa ja monipuolista toimintaa tyylikkäässä sci-fi-ympäristössä.
Tuttuun tapaan Aim-ohjain on omiaan tällaisissa räiskintäpeleissä. Aseella tykittäminen on miellyttävän tarkkaa ja avaruusolioiden kukistaminen käy kuin luonnostaan. Ampumisen lisäksi pelaaja voi vaihtaa asettaan, käynnistää hetkittäisen ajan hidastumisen tai aktivoida suojan. Jokaisen toiminnan napit on sijoitettu loogisesti eikä niiden perään tarvitse kuikuilla enää selkeän tutoriaaliosuuden jälkeen. Loput toiminnat kuten tietokoneiden aktivointi toimii pelkästään asetta osoittamalla, mikä suoraviivaistaa menoa ja mahdollistaa keskittymisen olennaiseen eli ampumiseen. Eri aseita ei ole kovin montaa, mutta mukana ovat tutut sarjatuliaseet, kranaatinheitin ja haulikko. Jokainen aseista istuu hyvin Aim-ohjaimen hallinnoitavaksi, mutta varsinkin pelin erikoistykit kuten sähköjohdin tai laserkivääri ovat yllättävän tehottomia ja huonoja valintoja sotaan monipäistä vihollisjoukkoa vastaan harvinaisuudestaan huolimatta.
<newpage>
Grafiikka on Unearthing Mars 2:ssa kauttaaltaan näyttävää. Aasialaistavaikutteinen ilme käy selväksi omaperäisissä hahmoissa, joissa yksityiskohtia riittää. Animaatiopuoli on kuitenkin hiukan rajallinen, ja useammat hahmoista ovat varsin staattisia ammuskellen vain paikaltaan. Rikkaat maailmat ovat täynnä tyylikkäitä efektejä, ja piirtoetäisyydet mahdollistavat uskottavan tunteen vieraista kulttuureista. Vihollisia niputtaessa pelaajalle avautuu lukuisia mahdollisuuksia hajottaa myös tiettyjä kohtia tasoista, jotka vaikuttavat hyökkäävien vihollisten kohtaloon. Peli rullaa sujuvasti tavallisella Playstation 4:llä, mikä onkin suotavaa näin nopeatempoisessa toiminnassa.
Mitä äänipuoleen tulee, laserit suihkivat ja avaruusoliot örisevät odotusten mukaisesti. Se mikä erityisesti jää mieleen on pelin sankarimusiikki. Eeppiset orkesterirallit ovat omiaan luomaan tunnelmaa, ja saavat olon tuntumaan kuin oikealla toimintasankarilla ja merkityksellisenä henkilönä maailmoja pelastaessa. Edes pieni toisto musiikkien parissa ei vaikuta negatiivisesti.
Unearthing Mars 2: The Ancient War on miellyttävä toimintarymistely, jonka vahvuudet ovat Aim-ohjaimen käytön lisäksi monipuolisessa toiminnassa ja vakuuttavassa audiovisuaalisessa ulosannissa. Pettymystä tulee pelin harmillisen lyhyestä kestosta, sillä Unearthing Mars 2:n tykittää keskivaikealla vaikeustasolla läpi muutamassa tunnissa. Tosin osa tästä ajasta menee yrittäessä ymmärtää pelin outoja valikoita, jotka näytetään ensimmäistä kertaa vasta pelin puolivälissä. Todellinen ärsytys kuitenkin tulee loppuvihollisesta, joka on muuhun pelilliseen antiin nähden aivan liian vaikea. Selätin koko muun pelin vain muutamilla kuolemilla, mutta loppuvihollisen kanssa neljänkymmenen yrityksen jälkeen loppuvihollinen oli edelleen pystyssä mutta hermoni olivat riekaleina, joten pelin tasapainossa on kyllä vielä hiomista.
