Jotkut pelisarjat kehittyvät edetessään paremmiksi, siinä missä toiset eivät. Super Monkey Ball -pelisarja on esimerkki jälkimmäisestä. Kahden ensimmäisen ja erinomaisen pelin jälkeen sarja alkoi luisua jyrkästi alamäkeen Segan keksiessä apinoilleen uutta tekemistä samalla unohtaen sen, mikä teki ensimmäisistä peleistä niin muistettavia. Viimein Segalla kuultiin fanien ääntä, ja Super Monkey Ball Banana Mania niputtaa nuo kaksi loistavaa ensiosaa yhteen teräväpiirtoiseen pakettiin.
Apinapallot opittiin tuntemaan paljolti bilepeleinä, mutta ainakin itselleni ne ovat olleet ensisijaisesti taitopelejä. Nintendo Gamecuben julkaisupeleihin lukeutunut arcade-porttaus Super Monkey Ball imaisikin aikanaan pelitunteja huolella, ja sai aikaan unohdettavia ilonhetkiä sekä katkeria kirosanoja.
Idea on yksinkertainen: pallossa on apina, joka tulee vierittää kohti kentän päässä olevaa maalia lautaa kallistelemalla. Laudalla on banaaneja, jotka luonnollisesti tulee kerätä. Helposta ideasta jalostettiin erittäin haastava peli, joka olisi luultavasti jäänyt monelta hyllyyn ilman konsoliversioon lisättyjä bilepelejään. Super Monkey Ball 2 tarjosi pitkälti lisää sitä samaa, mutta kääräisi yksinpelin tarinamuotoon ja paransi bilepelejä entisestään.
Banana Maniassa on mukana kaikki sisältö näistä peleistä sellaisenaan, sekä tukku uusia juttuja. Mukana on esimerkiksi Deluxe-version kaikki kentät, sekä liuta uusia pelimuotoja, kuten Dark Banana, jossa banaaneja tulee vältellä. Pelit ovat pelimuodosta riippumatta edelleen entisensä: leppoisa ja aurinkoinen alku vaihtuu nopeasti todella tukalan vaikeisiin tasoihin, jotka saavat aikaan halua repiä hiukset päästä. Mutta juuri se haaste on Monkey Ballien paras juttu: haaste muodostuu jokaisen kentän oman jutun keksimisestä ja usein myös silkasta uskalluksen puutteesta. Rohkea rokan syö ja apinapallon maaliin lyö.
Koska etenkin ensimmäisen pelin vaikeustaso oli kieltämättä aika armoton, Banana Mania helpottaa elämää monella tavalla. Halutessaan päälle voi kytkeä Assist Moden, joka jeesaa apinat radoista läpi. Lisäksi koko peliä ei tarvitse enää pelata maratonina alusta loppuun, ellei sitten niin halua. Eri ratapaketit ovat näppärästi valittavissa erikseen edellisen selvittämisen jälkeen. Harmillisesti myös jokaisen vaikeustason alun perin piilotetut ja ekstravaikeat EX-kentät kuuluvat näihin paketteihin. Jo helpoimpien tasojen loppupää vaikeutuu tämän takia huomattavasti, minkä lisäksi EX-kentät olisi ollut kiva löytää itse vanhaan malliin.
Bilepuolella asiat ovat mallillaan. Kaikki eri bilepelit, kuten ikisuosikki Monkey Target ja monia iltoja viihdyttänyt Monkey Bowling ovat mukana. Segan kokemus urheilupelien tekemisestä näkyy näissä pikkupeleissä. Jokainen bilepeleistä on syvällisempi kuin mitä alkuun voisi kuvitellakaan ja myös niissä on lukuisia eri optioita ja kenttävaihtoehtoja illanviettoa piristämään. Vaikka Monkey Targetin voittanutta ei vieläkään ole, koko setti pitää puoliaan jopa helposti.
Kaiken kukkuraksi Banana Mania heittää mukaan vielä yli 700 haastetehtävää, joista tienatuilla kolikoilla voi avata uusia pelimuotoja, vaatteita hahmoille, sekä uusia hahmoja pelattavaksi. Uusien hahmojen joukossa on useita Segan muista peleistä tuttuja tyyppejä, kuten Sonic the Hedgehog ja Yakuza-sarjan Kazuma Kiryu. Etenkin Sonicilla viilettäminen sopii apinapalloon todella hienosti, ja jopa banaanit vaihtuvat silloin kentissä Sonic-peleistä tuttuihin sormuksiin autenttisten ääniefektien kera.
Myös pelillisesti kaikki on mitäkuinkin kunnossa. Segan oma pelimoottori on Banana Maniassa vaihtunut Unityyn, joka suoriutuu tehtävästä riittävän hyvin. Tiedä sitten, johtuuko asia parantuneesta ruudunpäivityksestä vai mistä, mutta jostain syystä peli tuntuu alkuperäistä liukkaammalta. Erityisesti kapeita kaistaleita pitkin edetessä kielen pitää olla entistäkin keskemmällä suuta, mikäli tyhjyyteen humpsahtamiset haluaa välttää. Peli tosin näyttää nätiltä, ja uuden musiikkiraidankin voi halutessaan korvata alkuperäisellä.
Super Monkey Ball Banana Maniasta on vaikea esittää selkeitä puutteita. Sisältöä on valtavasti ja kaikki oleellinen on mukana. Peli ottaa tyylikkäästi sarjan historian ja etenkin sen fanit huomioon, mistä kehittäjäporukalle erityiskiitos. Ajan hammas ei ole nakertanut apinapallon vierittelyä pätkääkään ja voi veljet sentään, se on luultavasti Banana Manian paras saavutus.