Arvostelu: ARC Raiders onnistuu monella osa-alueella

Tämä arvostelu käsittelee Playstation 5 -versiota ilman pro-tukea.

ARC Raiders. Nimike, josta en ollut kuullut mitään ennen tämänvuotisen lokakuun alkua, jolloin pitkäaikainen peliveteraani suositteli ja hehkutti sitä maasta taivaaseen. Pelimaku on usein osunut yksiin kyseisen hepun kanssa, joten jäin kiinnostuneena odottamaan julkaisupäivän saapumista.

Eipä aikaakaan, kun ympärille kertyi kiinnostuneiden kavereiden joukkio, sillä hyvät porukkapelit ovat olleet harvassa kuluvana vuotena. Tiimiin ei tosin mahdu kuin kolme jäsentä, mutta se on noin 20 pelitunnin otannalla vaikuttanut erittäin sopivalta varsinkin karttojen kokoon nähden.

Seikkailemaan voi lähteä halutessaan myös soolona, joka ehkä hieman yllättäen on osoittautunut pelaajaystävälliseksi vaihtoehdoksi. Jatkuvasti ei nimittäin tarvitse olla varpaillaan ja pelätä henkensä puolesta, sillä tähänastisten kokemusten perusteella ryhmät kohtaavat ryhmiä ja sooloilijat yksittäisiä seikkailijoita. Pääpaino vaikuttaisi olevan enemmän keräämisessä silmittömän lahtaamisen sijaan, tai sitten on vain käynyt hyvä tuuri samanhenkisiä menijöitä kohdatessa. Parhaimmillaan tämä tulee esille etenkin silloin, kun taistellaan hyvässä yhteishengessä suurempaa ARC-vihollista vastaan.

Ryhmätyössä on myös se positiivinen puoli, että tiimitovereiden tekemät suoritteet kirjautuvat myös oman taistelijan tilille, joka vähentää turhaa kilpailullisuutta. Yksi positiivinen puoli pitää mainita, mikäli pohdit tarvikkeiden riittävyyttä esimerkiksi kuoleman jälkeen, kun kaikki tavarat menivät sen sileän tien: omassa tukikohdassa voi aina valita tarvikesetin, jolloin saa kohtuulliset varusteet ilmaiseksi käyttöön. Tämä on ehdottomasti pelattavuutta lisäävä asia.

Pelin henkeen luonnollisesti kuuluu pieni jännitys sen suhteen, miten onnistuu ennakoimaan muiden ihmisten käyttäytymistä ja millä asenteella itse lähestyy heitä. Oma vakiotiimini on lähtökohtaisesti aina ollut liikkeellä suuren saaliin toivossa, ja tavallisesti vain morjenstamme mahdollisia vastaantulevia pelaajia valmiiden komentojen kautta. Löytyypä valmiskomennoista myös pätkä "don't shoot", eli "älä ammu", joka on osoitus ystävällismielisyydestä, vai sittenkin pelkkää puppua ennen liipaisinsormen koukistamista? Koskaan ei voi olla varma, jännitys on joka kerta mukana omana kiinnostavana elementtinään.

Yhteen erään on varattu aikaa maksimissaan 30 minuuttia, jonka päätyttyä valtava meteoriitti tuhoaa kaikki liian pitkään alueella kierrelleet intohimoisimmat seikkailijat, elleivät nämä ole ehtineet poistumisalueen luvunlaskualueelle. Välitön tuhoutuminen vaikuttaa hyvältä ratkaisulta sen sijaan, että vaara-alue alkaisi kutistua, kuten PUBGissa, Fortnitessa tai Vigorissa, joista jälkimmäisessä radioaktiivinen alue pyyhkäisee vauhdikkaasti kartan yli ajan loputtua. Puoli tuntia voi ensituntumalla vaikuttaa pitkähköltä yhden erän kohdalla, mutta monesti aika kuluu kuin siivillä paikkoja tutkittaessa, ARC-koneita vastaan taisteltaessa ja tukikohtaa kansoittavien eläväisten tehtäviä tehdessä. Alueelta voi myös halutessaan poistua koska tahansa.

Yhden asian haluan nostaa jalustalle: harvassa pelissä olen törmännyt näin hyvin ennalta-arvattaviin kontrolleihin. Kevyehkö tutoriaali toki madalsi kynnystä perusasioiden suhteen ennen tositoimiin hyppäämistä, mutta silti lähes kaikki toiminnot pystyi helposti päättelemään. Ainoa hieman kritiikkiä ansaitseva asia koskee inventaariossa navigointia, sillä se ei iskostu selkärankaan sormien napsauttamisen nopeudella ja vaatii enemmän toistoja.

DualSenseen on toki ohjelmoitu kaikenlaisia käteviä oikopolkuja, mutta huomaan silti liian usein siirtäväni kaiken roinan yksi kerrallaan reppuun. Myös ahneus tuottaa pulmia, sillä joskus vaara on ilmestynyt juuri silloin, kun tavarapaljoutta joutuu purkamaan osiin ja isompiin pinoihin. Kaikeksi onneksi pelaajilla on käytössään lokeroita, jotka on nimetty "turvataskuiksi". Näitä voi olla parhaimmillaan jopa 3 kappaletta, ja ne toimivat noutajan tullessa tärkeimpien löytöjen "pelastajana".

Koskaan aiemmin en ole antanut Gamereactor-arvioissani kymmentä pistettä millekään pelille, mutta ARC Raiders yltää siihen tähän asti koetun perusteella. Teknisesti peliä rikkovia bugeja on osunut kohdalle vain äärimmäisen harvoin, ja oletettavasti ne pienet lastentaudit on jo korjattu muutaman saapuneen päivityksen perusteella. Kovin usein ei tule sitä tunnetta, että haluaisi laskeutua "lootin valtakuntaan" yhä uudestaan, selvitä uudemman kerran kaikista vaaroista ja palata kotiplaneetalle täysin taskuin. Näin valmiin oloista julkaisua on ollut ilo pelata, enkä usko huuman laantuvan kovin pian.

Pelinkehittäjät sanoivat lokakuun jälkimmäisellä puoliskolla, että eivät pelkää julkaisunsa osumista samoihin aikoihin kuin Battlefield 6 tai tuleva Call of Duty: Black Ops 7. Tuolloin ARC Raiders oli 10 päivän päässä julkaisustaan, ja sen näkemisen jälkeen nämä sanat on helppo alleviivata.

Arvosanaan vaikuttaa myös eräänlainen yllätysmomentti, sillä ikään kuin puskista pompannut julkaisu tehoaa mieleen paremmin kuin pitkään aivoissa hautunut ajatus ennakkoon hehkutetusta pelistä. Mikäli keräily, ammuskelu ja tiimipelaaminen maistuvat, tässä on oivallinen hankinta näiden halujen tyydyttämiseksi.