Assassin's Creed

Näin Assassin's Creedin ensimmäistä kertaa vuoden 2006 E3-messuilla Los Angelesissa. Pelin konsepti oli virkistävän uudenlainen ja Assassin's Creed näyttikin erittäin lupaavalta. Yleisölle esiteltiin akrobaattisia toimintakohtauksia ja tungeksivien väkijoukkojen läpi luovimista. Tuolloin tutustuimme myös Assassiini-lahkon mystiseen palkkamurhaajaan Altaïriin, jonka tehtävänä oli puhdistaa maineensa ristiretkien aikaisessa Lähi-idässä.

Vuonna 2006 näimme myös vilauksen aiheesta, josta Ubisoft on sittemmin vaiennut. Nimittäin pelin kytkeytymisestä nykyaikaan. Liikkeellä on ollut spekulaatiota jos jonkinlaisesta DNA-pohjaisesta muistiin liittyvästä kytköksestä. Erään teorian mukaan Altaïr on Sam Fisherin kaukainen sukulainen. Salaisuus paljastuu heti pelin alussa, mutta Ubisoft haluaa vielä pitää meitä jännityksessä. Niinpä pelin kenttäsuunnittelijan Elspeth Toryn esitellessä viimeisintä pelattavaa koodia pääsen aloittamaan pelaamisen alun sijaan vasta lähempänä tarinan puoliväliä.

Peli alkaa Altaïrin epäonnistuttua toimeksiannossaan. Häneltä riisutaan Assassiini-lahkossa hankitut etuoikeudet, aseet ja asema. Aloitin pelaamisen kohdasta, jossa Altaïr on jo saanut osan entisestä asemastaan takaisin ja hänen heittotikareilleen, veitselleen ja tasanteilta roikkumisen mahdollistaville erikoishanskoilleen on jälleen kysyntää.

Assassin's Creediä on kuvattu ristiretkien aikakauden Lähi-itään sijoittuvaksi Grand Theft Autoksi. Parin tunnin pelaamisen jälkeen ymmärtää kyllä hyvin miksi. Kävin käsiksi Xbox 360 -versioon, joka julkaistaan marraskuussa samaan aikaan Playstation 3 -version kanssa. Pc-versiota saadaan odotella ensi vuoden puolelle asti.

Pelin alussa huomaan olevani vuoristokaupunki Masyafissa, jossa assassiinien valtaistuinkin sijaitsee. Pöydän takana seisoo mies, joka antaa minulle tehtävän. Seuraavat kohteeni ovat kolme miestä, joiden ahneus, itsekkyys ja pahuus uhkaavat tuhota assassiinien tavoitteet. Ei sitten muuta kuin veistä kehiin, paitsi että Assassin's Creed ei päästä pelaajaa ihan niin helpolla. Yksi miehistä on Jerusalemissa, toinen Accrassa ja kolmas Damaskoksessa. Nämä ovatkin ne kolme laajaa kaupunkia, joihin Assassin's Creedissä pääsee tutustumaan. En kuitenkaan itse saa valita kohdetta, jonka perään lähtisin. Elspeth ilmoittaa, että Damaskoksessa oleva mies täytyy tappaa ensin. Hän kertoo myös, että Assassin's Creedissä on suoritettava yhdeksän tällaista murhaa.

Täytyy myöntää, että en ollut kovinkaan vaikuttunut Assassin's Creedin taistelusysteemistä E3-messuilla, koska tuolloin taistelut näyttivät vielä hieman yksinkertaisilta. Mutta kun lopulta paneudun pelimekaniikkaan Masyafissa, ymmärrän, että tässä pelissä taistelut ovat aika pienessä roolissa. Niissäkin kuitenkin on hienostuneisuutta yksinkertaisesta ulosannista huolimatta. Assassin's Creedissä vartijoiden kanssa taistelua tärkeämpää on tuntea ympäristö ja osata olla näkymättömissä. Totta kai taistelukin on yksi mahdollisuus, mutta vihollisia ilmaantuu paikalle nopeasti lisää. Silloin on järkevämpää ottaa hatkat ja yrittää piiloutua, kuin yrittää torjua joka suunnasta rynnivien vihollisten iskut.

Taistelujen kulku on seuraavanlainen. Ristiohjaimella valitaan ase: heittoveitset etäällä olevia kohteita varten ja tikari tai miekka lähitaisteluun. Tietysti voi käyttää paljaita nyrkkejäkin, mutta siinä tapauksessa kannattaa varmistaa, että vartija on yksin. Kun oikea liipaisin on painettuna, Altaïr torjuu edestäpäin tulevat hyökkäykset. Selkäpuolelta tuleviin hyökkäyksiin tämä ei vaikuta, joten piiritettynä taisteleminen on vaikeaa. Hyökkääminen onnistuu x-nappia painamalla. Oikein ajoitetulla painalluksella, eli juuri ennen vihollisen hyökkäystä, voi saada aikaan kuolettavan vastaiskun. B-napilla puolestaan voi tarttua viholliseen ja viskata tämän vaikka seinää vasten. Jos Altaïr onnistuu hiipimään vihollisen taakse huomaamatta, on mahdollista päästää tämä maallisesta tuskastaan yhdellä terävällä veitseniskulla.

On myös tärkeää tietää, että taistelusta voi paeta milloin tahansa painamalla vasenta liipaisinta. Joskus on tarpeen lyödä kylmäksi lähin takaa-ajaja ja jatkaa sitten pakomatkaa muut vainoojat perässään. Kun taisteluihin tottuu ja asennoituu niihin vain pienenä osana peliä, niin ne eivät enää tunnu merkittävästi huonontavan peliä. Assassin's Creedissä on nimenomaan tarkoitus löytää tasapaino taisteluiden välttämisen ja pakollisten taisteluiden voittamisen välillä.

Alkajaisiksi päätin lähinnä juoksennella ympäri Masyafia ja opetella hallitsemaan Altaïrin liikkeitä. Vartijoita, joiden kanssa taistelua voi harjoitella, on harvakseltaan ja talot eivät ole kovinkaan korkeita tai vaikeakulkuisia. Mutta ei tekemistäkään kovin paljoa ole. Huolellisesti luoduista ympäristöistä huolimatta Assassin's Creed ei ole mikään roolipeli. Masyafin toreilla ei voi tehdä ostoksia, eikä paikallisten kanssa voi keskustella. Hävitystä voi toki saada aikaan keräilemällä lippuja tai pelottelemalla ihmisiä, mutta ihmiset ja kaupungit ovat ensisijaisesti vain kulisseja. Pelin pääpaino on kuitenkin palkkamurhaajana olemisessa.

Kolmen suurkaupungin ja Masyafin lisäksi kaupunkien välissä on myös kosolti erämaata, jonka halki vilistetään ratsain. Ratsastaminen, laukkaaminen ja esteiden yli hyppeleminen toimivat kaikki sujuvasti ja matkan varrella vietänkin hieman aikaa tallomalla ihmisiä Grand Theft Auto -tyyliin. Hevosen selästä voi jopa miekkailla vartijoiden kanssa. Teiden varsille on ripoteltu runsaasti hevosia, joten jos uljas ratsu sattuu häviämään, niin uutta vain alle. Erämaassa on myös mahdollista suorittaa muutamia tehtäviä.

Mutta varsinainen kohteeni on edelleen Damaskoksessa. Damaskoksen kaupunginporttien vartijat voi ohittaa muutamalla eri tavalla. On mahdollista käydä suoraan vartijoiden kimppuun, harrastaa hieman tyylikästä parkouria tai soluttautua munkkiryhmään, jonka vartijat onnellisen tietämättöminä päästävät porteista sisään. Altaïr on jo hieman aiemmin ystävystynyt munkkien kanssa, joten nämä auttavat sankaria mielellään. Ehdin itse asiassa kokeilla kaikkia näitä keinoja, koska onnistuin kuolemaan useampaan kertaan heti kaupunkiin päästyäni. Välillä onnistuin ärsyttämään liian montaa vartijaa ja kuolin taistellen. Välillä taas ajoitin hyppyni väärin, jolloin kohtalonani oli hukkua vallihautaan. Edistyksen pystyy tallentamaan monella eri tavalla. Peli tallentuu, kun Altaïr löytää piilossa olevan lipun (jokaisessa kaupungissa on 100 lippua, kaikkien lippujen kerääjä palkitaan). Toinen tapa tallentaa on kiivetä korkeaan torniin, josta näkee uuden kaupunginosan.

Vartijoiden käyttäytymistä tulee analysoida tarkkaan. Miekkansa esille ottanut vartija on valmiudessa ja tietää palkkamurhaajan liikkuvan lähistöllä. Näitä vartijoita kannattaa vältellä tai ainakin varmistaa, että sulautuu luontevasti väkijoukkoon. Käsivarret ristissä seisova vartija on hieman huolettomampi. Kolmantena kategoriana ovat vartijat, jotka eivät epäile minkään olevan vialla. Vartijat kohottavat valmiuttaan välittömästi nähdessään jotakin epäilyttävää. Jos vartijalla on miekka esillä, voit olla varma siitä, että vartija näki kun tönäisit nurin ruukkua pään päällään kantaneen naisen. Kohta Altaïrin perässä juoksee kokonainen tokka vartijoita.

Vielä on mahdollista välttää taistelu pakenemalla vartijoilta ja piiloutumalla. Ensiksikin täytyy ravistaa vartijat kintereiltään, kunnes he menettävät näköyhteyden Altaïriin. Tällöin ruudun vasemmassa yläkulmassa olevan kolmion väri vaihtuu punaisesta (korkein vaara, Altaïr on paljastunut) keltaiseen (vartijat ovat vielä takaa-ajossa, mutta eivät tällä hetkellä näe Altaïria). Seuraavaksi täytyy kätkeytyä esimerkiksi ryömimällä heinäkasaan, piiloutumalla pieneen mökkiin tai istumalla penkille, jossa istuu jo kaksi muuta ihmistä. Altaïr paljastuu, jos vartijat näkevät hänet piiloutumassa. Parhaat piiloutumiskeinot on opittava nopeasti, koska vartijat ovat älykkäitä ja osaavat hajaantua sekä käydä päälle useista eri suunnista. Kiipeäminenkin onnistuu heiltä aivan yhtä hyvin kuin Altaïriltakin, joten korkeuksista piilopaikkaa ei löydy.

Kaupunkien katoilla on myös jousiampujia, jotka avaavat surutta tulen heti kun näkevät Altaïrin kiipeävän vartijoilta karkuun. Tässä kohdassa tuleekin heittoveitsille käyttöä. Mukana voi kantaa kerrallaan vain viittä veistä, joten veitset loppuvat nopeasti kesken. Veitsivarastoa voi täydentää tyhjentämällä kaupunkien kaduilla kävelevien pikkurikollisten taskuja. Roistot tunnistaa siitä, että he ovat hieman lihavampia ja karskimpia kuin muut asukkaat.

Assassin's Creediä pelatessa huomasi, että Ubisoftin Montrealin studioilla on vielä hieman viimeistelytyötä jäljellä. Erämaan halki ratsastaessa silmiin pisti melko paljon pop-uppia, eli tekstuureja, jotka tulevat näkyville vasta kun pelaaja on jo niitä lähellä. Kohtasin myös erikoisen grafiikkabugin, joka aiheutti ruudun värjäytymisen mustaksi ja violetiksi. Altaïr jäi myös paikoin jumiin tietynlaisilla tasanteilla kiivetessä. Tuntui myös siltä, että Ubisoftin täytyisi hieman säädellä vartijoiden tekoälyä. Välillä ne olivat aivan liian taitavia Altaïrin jäljittämisessä. Vartijoiden taitavuus nimittäin söi hieman palkkamurhaajana olemisen tunnetta. Mutta nämä ovat pikkuseikkoja, jotka Ubisoftilla ehditään varmasti ratkaista ennen pelin julkaisua.

Palataanpa taas tehtävääni. Seuraavaksi pitäisi keräillä hieman tietoa uhristani. Ensiksi täytyy ratkaista muutamat pikkutehtävät, joiden avulla pääsen lähemmäksi kohteen sijaintia. Tämä tapahtuu kapuamalla eri puolella kaupunkia sijaitseviin tähystyspaikkoihin. Altaïrin kiivettyä ylös tähystyspaikkaan hälvenee kaupunginosan karttaa ympäröivä sumu, ja esiin tulee lähemmäksi kohdetta vievä tehtävä tai tiedonjyvänen. Korkeisiin torneihin kiipeäminen sujuu vaivattomasti. Täytyy vain löytää paikka, josta voi kiivetä, tai tasanne josta voi heivata itsensä ylöspäin tms. Helppoa ja toimivaa. Joidenkin tornien huipuilla on vartijoita kun taas toiset ovat vartioimattomia.

Pikkutehtävät voivat koostua esimerkiksi keskustelun salakuuntelusta, jonkin esineen varastamisesta tai tiedonantajan uhkailusta. Istuin alas eräälle penkille ja kuuntelin kahden henkilön välistä keskustelua. Keskustelu koski juhlia, jotka ahne ja korruptoitunut uhrini oli pian järjestämässä. Tiedonjyvänen tallessa. Murhan suorittamiseen tarvitsee kaksi tiedonjyvästä ja pelaaja saa itse valita haluamansa tehtävät. Erilaisia tehtäviä on kokonainen joukko ja kaikkein pedanttisimmat pelaajat voivat jonkinlaisen erikoispalkinnon toivossa suorittaa ne kaikki. Päätän seuraavaksi toteuttaa kaksiosaisen tehtävän, jossa täytyy ensin kuunnella viereistä keskustelua salassa, ja varastaa sitten eräs asiakirja toiselta keskusteluun osallistuneelta henkilöltä.

Aluksi kaikki sujuu hyvin. Mutta sitten. Helvetti pääsee irti juuri kun olen lähdössä kohti assassiinien Damaskoksen kiltahuonetta suorittamaan tehtävän seuraavaa osaa. Onnistun nimittäin tönäisemään nurin ruukkua pään päällään kantavan naisen jo aiemmin valpastuneen vartijan silmien alla. Pian perässäni on kymmenkunta vartijaa pahat mielessään. Yritän löytää turvallista piilopaikkaa kymmenen minuutin ajan, mutta joka kerta kun satun löytämään sopivan paikan, ilmaantuu paikalle vartija juuri ennen kuin ehdin piiloutua.

Pelikello on tikittänyt jo sen verran, että on aika lopettaa. En ehdi päästää päiviltä kohdettani Damaskoksessa, mutta marraskuun 23. päivä kohtaan Altaïrin uudemman kerran. Sitten saan lopultakin selville hänen salaisuutensa. Näiden ensimmäisten Assassin's Creedin kanssa viettämieni tuntien perusteella odotan tuota päivää kuin kuuta valkeaa.

Suomennos: Jaakko Soudunsaari