Assassin's Creed: Brotherhood

Assasin's Creed-pelisarjan viimeisin osa Brotherhood on viimein ilmestynyt myös PC:lle. Käännöstyö on tehty huolella ja julkaisu on vähintäänkin yhtä pätevä kuin viime vuoden lopulla nähnyt konsoliversiot. Tällä kertaa Ubisoft on pitänyt myös PC-version kopiosuojauksen siedettävänä, eikä peli vaadi toimiakseen kertatunnistuksen jälkeen jatkuvaa yhteyttä nettiin. Tehokoneella grafiikka-asetusten virittelyn jälkeen saa pelin maisemat parhaimpaan loistoonsa. Pelin hintaan tietokoneilla kuuluu myös konsoleilla erikseen maksullinen ladattava lisäosa The Da Vinci Disappearance.

Avoin pelimaailma asettaa pelinkehittäjille monia haasteita. Tämän lajityypin peleissä olennaisinta on hyvä pelattavuus, kiinnostava ympäristö, pelimaailman uskottavuus ja sankarihahmon vaivaton liikkuminen paikasta toiseen. Assasin's Creed: Brotherhood on menestys näistä jokaisella osa-alueella. Siinä missä ylistetyn Grand Theft Auto -pelisarjan päähenkilön ohjaaminen on aina kankeaa ja vaivalloista, Assasin's Creedin salamurhaajasankari liikkuu ketterästi kaupungin rakennuksien katoilla ja taistelee tarkasti vastustajiensa kanssa. Pelaajalla on useita vaihtoehtoja vastustajiensa kukistamiseen, ja nyt mukana ovat myös taustatukea antavat salamannopeat apulaiset. Peli onkin taisteluidensa osalta varsin helppo. Vasta esimerkiksi huomaamattomuutta edellyttävät tehtävänannot ovat vaikeampia.

Renessanssiajan Rooma peliympäristönä on erinomainen valinta; pelaajalle riittää lukuisia historiallisia rakennuksia ihailtavaksi ja kiipeiltäväksi. Pelin henkilöhahmot tuntuvat jo historiallisen ajanjakson ja ympäristön myötä kertaluokkaa kiinnostavimmilta kuin kilpailevissa peleissä. Vaikka parkour-vapaajuoksun harrastaminen renessanssiajan Roomassa on tietysti ilmiselvää anakronismia ja koettelee uskottavuuden rajoja, sopii se avoimeen pelimaailmaan erinomaisesti. Missään muussa pelissä ei ole mahdollisuutta kiivetä hetkessä mahtavan Colosseumin yläosiin katsomaan Rooman kaupunkihorisonttia ja tarkkailemaan alhaalla liikkuvia ihmisiä. Muutenkin paikasta toiseen liikkuminen on tehty kiitettävän helpoksi, ja sankari voi tarvittaessa viheltää ratsun paikalle tai käyttää nopeaan siirtymiseen kaupungin tunneliverkostoa.

Edelleen Assasin's Creed -sarjan perustavanlaatuinen ongelma on sen tieteistarinamaisessa kehyskertomuksessa. Siinä missä peli on parhaimmillaan historiallisen ympäristön ja ihmisiä vilisevän kaupungin esittämisessä, on kehystarinana toimiva väkinäinen lähitulevaisuuteen sijoittuva osuus varsin tarpeeton kokonaisuuden kannalta. Tulevaisuuden päähenkilön Desmondin DNA-muistinlukuoperaatio ei tunnu uskottavalta eikä kiinnostavalta. Pelin käyttöliittymään ja muuten niin upeaan graafiseen ulkoasuun on upotettu kehystarinan Animus-muistinlukulaitteen tuottamia häiriöitä, jotka turhaan haittaavat pelaajan uppoutumista pelimaailmaan. Samalla häiriöt ikään kuin muistuttavat pelaajalle kyseessä olevan vain videopeli. Renessanssiajan Ezion elämä on kertaluokkaa kiinnostavampi kuin Desmondin synkkä lähitulevaisuus, jossa aikaa ei tosin onneksi juuri tuhlata. Peli hyötyisi keskittymisestä yhteen ajanjaksoon, eikä juonenkerrontaa tarvitsisi pirstaloida tarpeettomasti.

Kokonaisuutena PC-Brotherhood on erittäin tasokas konsolikäännös ja pelinä lajityyppinsä parhaimmistoa.