Kevään mittaan julkaistu The Tyranny of King Washington -lisäosa tarjoilee episodimaisen elämyksen tuoden rohkeasti uusia ajatuksia ja muutoksia Assassin's Creedin maailmaan. Ensimmäiseksi uusi rohkea suunta nousee esiin tarinassa, kun Ratonhnhaké:ton herää yllättäen maailmasta, jossa hänen äitinsä on elossa ja ihmiset ovat hädissään. Ympärillä riehuu mielipuoleksi muuttuneen miehen sota, ja keinot asian korjaamiseen ovat vähissä. Ratonhnhaké:ton ottaa velvollisuudekseen eliminoida "Hulluksi Kuninkaaksi" kutsutun miehen, George Washingtonin.
Tarina on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, mikä johtuu otteessaan pitävästä sekopäisestä asetelmasta kuin myös ihmetyksestä, miten tämä kaikki on voinut tapahtua. Pääsankari on yhtä pihalla tapahtumista kuin pelaajakin, joten tilanteeseen voi samaistua.
Kolmeen 10 euron hintaiseen jaksoon jakautuva tarina osaa noudattaa kiusoittelevaa tv-sarjojen tarinan kerrontaa, joten seuraavaa osaa jäi aina odottelemaan innolla. Tarinan loppu jättää kuitenkin hieman tulkinnanvaraa siinä, mitä oikeastaan tarinassa tapahtui, mutta sisältää myös opettavaisen sanoman. Tunne lopusta herättää ristiriitaa, mutta samalla hyvää mieltä ja halun jäädä pohtimaan jäljelle jääneitä kysymyksiä.
Pelillisesti Kuningas Washingtonin Tyrannia esittelee pelaajalle uusia taikavoimia, jotka antavat pelihahmolle suden näkymättömyyden, kotkan lentokyvyn sekä karhun voimat. Toisaalta voimat tuovat uuden mielenkiintoisen näkemyksen hiiviskelyyn ja taisteluun, mutta tuntuvat ylitehoisilta pelin muihin ominaisuuksiin suhteutettuna. Esimerkiksi näkymättömyydellä pelaaja voi kuristaa lauman vierekkäin seisovia vihollisia ilman kiinnijäämisen pelkoa. Jotain hienosäätöä olisi tarvittu ja rajoitteita olisi voitu miettiä tarkemmin, sillä nyt pelaaminen tuntuu liian helpolta läpihuutojutulta.
Voimien käyttö myös aiheuttaa kömpelyyttä nopeissa reaktiotilanteissa. Kun tarvitsee käyttää jousta, pistoolia tai muuta työkalua, taikavoimat tuntuvat olevan aina tiellä. Kyvyt tuntuvatkin pelin päälle liimatuilta ominaisuuksilta, jotka eivät sulaudu pohjaansa kupruitta. Tunnetta voi aavistuksen helpottaa pikanappien käytöllä, kun voimat ja työkalut on aseteltu tarkkaan, mutta silti tärkeitä valintoja on liikaa ja pikavalikko jää ahtaaksi. Pikavalikkoa olisi voitu helposti laajentaa, ja tällöin asia olisi ratkaistu kokonaan.
Oman vivahteensa peliin tuo erittäin tarkkanäköinen ja hyvää haastetta tarjoava uusi vihollistyyppi: vahtikoirat. Uusia vihollisia olisi kuitenkin toivonut enemmän, ja kuninkaan hulluus oli myös saanut näkyä sotilasjoukoissa pähkähulluina ilmentyminä.
Erilainen tarina olisi kaivannut tuekseen jotain uutta ja rohkeaa, mutta esimerkiksi musiikki on vain pääpelin kaltaista persoonattomaksi jäävää sinfoniaa. Kolmen episodin seitsemän tunnin yhteiskestoon voi olla kuitenkin tyytyväinen. Yhteishintaa pelillä 30 euroa, mikä ei ole sietämätön hinta varsin mukavan mittaisesta toiminnasta. Lisäpelattavaakin löytyy, jos tykkää ja jaksaa pelata sivutehtäviä, mutta mitään pääpeliä parempaa ei tällä saralla kannata odottaa. Hienosäädön puute johtaa hukattuun potentiaaliin, mutta paketti on joka tapauksessa mielenkiintoinen ja Ubisoftille voi nostaa hattua rohkeasta ideasta.
