Assassin's Creed Mirage vaikuttaa oikein hyvältä

Pelisarjana Assassin's Creed on aina antanut pelaajien kokea menneisyyden nykyajasta käsin. Assassin's Creed Mirage tekeekin paluun pelisarjan juurille. Pääsin kokeilemaan peliä kolmen tunnin ajan, ja vaikutelma on erittäin positiivinen.

Päähenkilönä on Basim, joka nähtiin myös Assassin's Creed Valhallassa. Eletään vuotta 861, ja Basim on vain taskuvarkautta harjoittava poika Anbarin kaupungissa, joka sijaitsee nykyisen Irakin alueella. Ensimmäisessä kokeilemassani tehtävässä seurataan lapsuuden ystävää Nehalia katoilla ja esteiden poikki. Parkour on tehnyt paluun tyylillä, sillä Basim hyppii esteiden yli, liukuu köysiä alas, kiipeilee seinillä ja suorittaa uutena ominaisuutena seiväshyppyäkin. Muu pelattavuus onkin sitten aiemmista peleistä tuttua, mutta se ei haittaa. Ajoittain tulee edelleen hypättyä harhaan, mutta ei samassa määrin kuin aiemmin.

Aloitusosuus on pian ohi, ja sitten on aika päätyä Alamut Castleen, joka sijaitsee nykyisen Iranin alueella, ja paikalla on yhteyttä aiempiin peleihin. Vuoristoinen alue toimii assassiinien harjoitusalueena, ja Basimin yrittäessä kuuluisaa uskon loikkaa hän onnistuu laskeutumaan takamukselleen heinäkasaan. Onneksi Alamut tarjoaa paljon mahdollisuuksia taitojen parantamiseen. Vaikka ei haluaisi mennä kuin kaupoilla käymään, on suoritettava kuolemaa uhmaava loikka tai useampi. Opettajana toimii kovapintainen nainen Roshan, joka käheän äänensä kanssa todellakin osaa taistella. Miragen taistelumekaniikka noudattaa Originsin ja myöhempien pelien mallia. Toisin sanoen väisteleminen ja oikea ajoitus ovat tärkeitä.

Parannettu taistelumekaniikka yhdessä hiotumman hiiviskelyn kanssa ovat avain voittoon, kun Basim lopulta saavuttaa Bagdadin. Käytössä on useita erilaisia työkaluja, ja niiden käyttäminen on pakollista. Roolipelielementit ovat aivan minimissä. Mukana on kyllä erillinen kykypuu, mutta eteenpäin ei pääse vain "grindaamalla" kokemustasoaan korkeammalle ja parempaa roinaa etsimällä. Hiiviskely on kerrankin pakollista.

Bagdad on assassiinin paratiisi, ja piilopaikkoja on tiheämmässä kuin missään muualla. Tasaiset katot ovat aina vain muutaman loikan päässä, ja maan pinnalla liikkuessa pääsee aina katoamaan väkijoukkoon niin aukeilla kuin kujillakin. Bagdad on paitsi erilaisten kulttuurien kohtauspaikka myös muinainen metropoli tuoden mieleen Revelationsin Konstantinopolin. Kaupunki on jaettu useaan eri osaan, ja jokainen kulma tuntui olevan täynnä omia arvoituksiaan.

Tehtävärakenne on hienovarainen ja vankka. Ubisoft Bordeaux on hakenut innoitusta siitä ensimmäisestä Assassin's Creedistä saakka. Tuolloin Altaïr etsiskeli johtolankoja matkalla maaliin, ja ydinpelattavuus koostui varsin yksinkertaisesta tekemisestä, jotka sittemmin laitettiin visusti sivutehtäviksi. Miragessa paikkojen tutkiminen on onneksi syvällistä touhua.

Aluksi löysin varastettua tavaraa kiinalaiselta kauppiaalta Tongilta. Hän lupasi viedä pelaajan erityiseen huutokauppaan, jos vain auttaisin häntä pienessä maahantuontiin liittyvässä ongelmassa. Moinen maksoi paikallisen satamapäällikön hengen, mutta sitten päästiinkin yhteen kaupungin basaariin. Tällä Tong ei vielä saanut puhutuksi pelaajaa huutokauppaan, joten oli lähdettävä metsästämään hiusneulaa heinäsuovasta ennen kuin lopulta pääsi perille. Siellä selvyys omasta kohteesta lopultakin valkeni.

Vaihtelu on melkoista jo siksikin, etteivät tehtävät ole lineaarisia. Samaan aikaan menoa monipuolistetaan etsivätoiminnoilla. Ubisoft Bordeaux lienee innoittunut Frogwaren Sherlock Holmes -peleistä, sillä enää maaliin ei johdata kartalla vilkkuva piste. Oli kuunneltava katujen puhetta tai vaikka lahjottava paikallisia virkamiehiä. Valuttaa tähän saa suorittamalla sivutehtäviä. Basaarissa ei suoraan neuvottu oikeaan paikkaan, vaan pelaajan oli katseltava ympärilleen ja kuunneltava keskusteluja. Kaupunki todellakin on onnistuttu herättämään eloon.

Huonoksi puoleksi on nostettava, että peli on yllättävän vaikea. Tämä saattaa johtua siitäkin, ettei pelin tunnelma oikein iskenyt. Mukana on sitä paitsi kevyitä hetkiä henkilöhahmojen kesken, joskaan Ezion päivien huumoriin ei olla palattu. Mirage onkin vakava peli, mutta tällaisten käsikirjoittamisessa Ubisoft ei ollut taitava enää pitkään aikaan. Joitakin graafisia bugeja tuli myös vastaan, mutta sellaista osasin toki odottaa ennen pelin julkaisua.

Kolmen tunnin testaamisen perusteella Assassin's Creed Mirage vaikuttaa oikein hyvältä. Ubisoft Bordeaux näyttää valikoineen huolella ominaisuuksia pelisarjan vuosien varrelta.