Assassin's Creed on yksi pelihistorian tunnetuimpia sarjoja. Salamurhaajien kymmenvuotiseen taipaleeseen on mahtunut todellisia klassikoita ja vähemmän pidettyjä tarinoita. Viime vuonna julkaistu Assassin's Creed Origins sai ylistystä sarjan uudistamisesta raikkaalla sisällöllään, johon varmaan osittain vaikutti kahden vuoden tauko edellisen pelin julkaisusta. Nyt sarjan uusin tulokas, Assassin's Creed Odyssey, tulee pelottavasti vain vuosi edellisen pelin julkaisun jälkeen, joten epäilykset heräävät vakuuttavasta sisällöstä. Sen verran olen kuitenkin sarjan parissa oppinut, ettei yhtäkään osaa kannata pureskelematta niellä. Suunnatkaamme siis muinaiseen Kreikkaan.
Assassin's Creed Odyssey kertoo tarinaa aikoinaan Kreikan saarelle huuhtoutuneesta spartalaisesta, joka nykyään toimii avustajana elättäjälleen. Erilaisia hanttihommia tekevän Kassandran (tai Alexiosin) taistelutaidot keräävät huomiota ja hänelle avautuu mahdollisuus vaikuttaa lähitulevaisuudessa siintävän sodan kulkuun tarjotun tehtävän kautta. Kassandra (tai Alexios) ottaa tehtävän vastaan, sillä samalla hän pääsee näkemään maailmaa kotisaarensa ulkopuolella. Tätä hän on toivonut jo pitkään.
Pelin tarina on varsin vetävä. Yhteydet historiallisiin henkilöihin ja -tapahtumiin istuvat nätisti kerrottuun juoneen, ja pelin hahmot ovat monisäikeisiä ja viihdyttäviä. Tosin päähahmo pääsee varsinaisesti matkaan vasta usean tunnin mittaisen esittelyjakson jälkeen, eikä tarinan yhteyttä Assassin's Creedin tunnettuihin elementteihin ole sidottu vielä mitenkään ensimmäisen kahdeksan pelitunnin aikana. Myös tarinan nykypäivän osuudet ovat minimissään tuntuen tarinan kannalta entistä turhemmilta. Kerronnan monipuolisuutta kuitenkin auttaa ensimmäistä kertaa Assassin's Creed -pelisarjassa mukana olevat roolipeliominaisuudet, jotka ilmenevät monivalintavaihtoehdoilla niin keskusteluissa kuin tietyissä hahmon toiminnoissa. Näillä valinnoilla voi olla isokin vaikutus pelin tuleviin tapahtumiin, joten peliä ja sen hahmojen kohtaloa voi viedä haluamaansa suuntaan tiettyjen rajojen puitteissa.
Muut huomioitavat pelilliset uudistukset ovat myös valintapohjaisia. Pelaaja voi valita hahmonsa sukupuolen ja saada näin hiukan erilaista perspektiiviä tarinaan valintansa myötä. Pelityyliään vahvistamaan pelaajalla on mahdollisuus valita myös hevosensa. Valittavissa olevat kopukat pystyvät esimerkiksi kulkemaan karuissa oloissa helpommin tai pärjäämään taisteluissa paremmin. Odysseyssa on myös uusi pelitila nimeltä Exploration Mode. Tekijöiden mukaan tämä on tila, jossa Assassin's Creed Odyssey on tarkoitettu pelattavaksi. Normaalitilaan verrattuna Exploration Modessa pelaajalle ei suoraan näytetä seuraavan kohteen tai tehtävän sijaintia. Sen sijaan pelaaja saa vihjeitä, joiden avulla pitää päätellä minne suunnata seuraavaksi. Koin tilan ainoastaan tekotaiteelliseksi tavaksi pidentää pelikokemusta ja hidastaa väkisin tarinan etenemistä varsinkin, kun pelissä on edelleen lukuisia indikaattoreita osoittamaan tehtävien ja mielenkiintoisten paikkojen sijainteja.
Pelillisesti Assassin's Creed Odyssey on tutun turvallista kolmannesta persoonasta kuvattua toiminnallista seikkailua. Tavanmukaisen liikkumisen lisäksi hahmo pystyy nyt kiipeämään oikeastaan seinää kuin seinää ilman ongelmia, mikä miellyttävästi sujuvoittaa liikkumista ja antaa vapauden tunnetta. Taisteluun on tehty lisäyksiä runsaalla kädellä ja nyt lyönnin ja väistämisen lisäksi peli tarjoaa torjumista sekä lukuisia erikoishyökkäyskomboja. Itse asiassa jo epäselvän tutoriaaliosuuden aikana koin mielellistä ähkyä ja käsien motorista kankeutta nappiyhdistelmien kanssa. Hahmon saa lyömään nopeita iskuja tai raskaita lyöntejä ohjaimen oikeista liipaisimista. Vasemmilla liipaisimilla avautuu kaksi uutta valikkoa, joista molemmista löytyy neljä paikkaa lyönti- ja ampumaaseiden erityishyökkäyksille. Näitä hyökkäyksiä voi itse valita saatujen kokemuspisteiden avulla, joista suosikikseni nousi jo 300-elokuvasta tuttu spartalainen monotus, jolla saa vastustajan kuin vastustajan lentämään kaaressa. Lisäksi mukana on kahdella liipaisimalla suoritettava torjuminen, josta voi jatkaa nopeaan vastahyökkäykseen tai viime hetken ajoitettuun kierähtämiseen, joka hidastaa vihollisten liikkumisen iskusarjaa. Onneksi ohjattavuus on tarkkaa, ja pelaaja tottelee mukisematta käskytystä. Kyllä taisteluihin tottuu, kunhan ei liian montaa erikoishyökkäystä yritä harjoitella. Sitä paitsi salamurhaus on edelleen tehokkain ja siistein tapa jakaa oikeutta.
Maallisen taistelun lisäksi meritaistelut ovat myös mukana Odysseyssa. Laivan kapteenina pääsee upottamaan monia vihollisia pitkin Kreikan merta. Meritaistelut vaativat kuitenkin miehistöä ja tähän on kiinnitetty huomiota. Pelaaja voi kolauttaa maalla vastaantulevilta vastustajilta tajun kankaalle ja herättelyn yhteydessä tarjota heille mahdollisuutta osallistua osaksi hänen miehistöään. Nykypäivään verrattuna varsin erikoisen rekrytoinnin tuloksena omalle laivalleen voi saada erityisvahvistusta tiettyihin hyökkäysvaihtoehtoihin. Laivan kestävyyttä tai aseellisia tehoja voi myös lisätä päivittämällä purtiloa kerätyn roinan avulla. Jos pelkkä vihollisalusten upotus ei nappaa, vastustajan aluksen saa pehmitettyä tulittelulla ja törmäilyllä tiettyyn pisteeseen. Sitten pelaaja voi käynnistää laivan valtauksen tarpeeksi lähellä ollessaan. Valtauksessa pelaaja hyppää miehistöineen vihollisen alukseen ja ottaa yhteen vastustajien kanssa käsiasein. Voitettuaan viholliset laivasta voi vielä varastaa aarteita vaivanpalkaksi.
Taistelun ohella pelaaja pääsee suorittamaan erilaisia tehtäviä. Luonnollisesti suurin osa tehtävistä vaatii juurikin taistelua, mutta mukana on myös kaikenlaisia pelastustöitä, tavaran etsimistä tai vaikka sabotaasia. Sabotaasit yleensä toimivatkin osana suurempaa kokonaisuutta, jossa esimerkiksi tavoitteena on sabotaasilla heikentää alueen johtajan valtaa ja saada houkuteltua hänet näkyville lopullista viraltapanoa varten. Jatkuva meuhkaaminen niin maalla kuin merelläkin saa diktaattorihallitsijat suutuksiin, mikä nostaa hahmon tapporahan suuruutta. Tämä tietysti houkuttelee lukuisia palkkionmetsästäjiä pelaajan kimppuun. Näistä palkkionmetsästäjistä kehkeytyy tietynlainen taitavien taistelijoiden arvoasteikko, jota pelaaja pääsee kiipeämään voitokkaiden taistelujen siivittämänä. Korkeampi sijoittuminen asteikolla tarkoittaa parempaa taistelijan mainetta ja samalla suurempaa kolikkosummaa, jos pelaaja haluaa käydä päästelemässä ylimääräisiä höyryjä paikallisilla taisteluareenoilla.
Tavaran keruu on vahvassa yhteydessä hahmon kehityksen ja tarinan etenemisen kanssa. Kolikoita ja sattumanvaraista roinaa löytyy pilvin pimein niin maastosta kuin rakennuksistakin. Pelaaja voi kerätä kukkia, leikata puskia, raaputtaa kiveä, varastaa alttarilta ja sitä rataa. Kerätty tavara muuttuu erinäisiksi valuutoiksi, joilla ehostetaan ja tehostetaan niin hahmoa kuin sen apuvälineitäkin. Kukistetut vihulaiset jättävät myös jälkeensä tavaraa, joka pääsääntöisesti on aseita ja suojavarusteita. Koko ajan parempaan tavaraan vaihtaminen ja huonomman tavaran hajottaminen muuksi hyötyroinaksi hidastaa itse pelaamista jatkuvan valikoissa pyörimisen takia. Tämä on kuitenkin välttämätöntä, jotta alati kasvavaa vaikeustasoa vastaan on mahdollista pärjätä, josta pelin vaikeustason valintakin alussa muistuttaa. Onneksi saatavan tavaran määrästä ei ole pulaa, ja tarina rullaa eteenpäin ilman liiallisuuksiin menevää rasittavaa grindausta.
Grafiikka on aina ollut näyttävää Assassin's Creed -peleissä ja tekijöiden taito ei jää huomaamatta Odysseyksessakaan. Muinainen Kreikka on mallinnettu todella eläväksi ja uskottavaksi. Luonto on yksityiskohtaista, ja hahmot liikkuvat aidonoloisesti. Erityisesti hahmonmallinnus on mainiota, joista hyvänä esimerkkinä toimii pääosassa seikkaileva kaunis ja vahva Kassandra (tai Alexios). Efektit tukevat vahvasti realistista maailmaa auringonsäteistä heijastuksiin ja kirkkaista vesistä aina siellä uivaan monipuoliseen eläimistöön asti. Verrattuna esimerkiksi Assassin's Creed Originsiin Odysseyn maailma ei ole aivan yhtä rikkaan oloinen kaikkine yksityiskohtineen, mutta ei pelistä näyttävyyttä puutu. Tavallisella Playstation 4:llä pelattaessa olin jopa yllättynyt kuinka hyvä piirtoetäisyys pelimaailmassa on varsinkin, kun ottaa huomioon ettei minkäänlaista pykimistä ollut havaittavissa. Kaunis ja sujuvasti pyörivä grafiikka kuitenkin kostautuu huomiota herättävän pitkillä latausajoilla. Välillä jopa saman tilanteen välianimaatiosta takaisin peliin tai toisinpäin menevä latausaika on harmillisen pitkä. Tämä aiheuttaa ihmetystä vielä senkin puolesta, että välianimaatiot eivät ota huomioon pelaajan tekemiä vaatevalintoja, vaan animaatioissa hahmo on aina jonkinlaisissa perusvaatteissa.
Muutaman vuoden takaisen Assassin's Creed Unityn (2014) tasoisiin bugeihin ei Odyssey sentään yltänyt mutta ei Kreikan seikkailuista ihan puhtain paperein selviä. Välillä osa hahmoista päähenkilöä myöten tuntuu niin sanotusti räjähtävän, eli kehosta sojottaa kaukaisuuteen teräviä piikkejä. Osa tavaroista menee päällekkäin ja esimerkiksi vihainen ilves hautautui kummasti ison karhun ruhon alle, eikä onnistunut kuin tuijottamaan minua kunnes päästin sen päiviltä. Suosikikseni nousi kuitenkin näkymätön vesi, johon ratsastin vuorilla. Hevoseni pysähtyi kesken kaiken ja tipahtaessani kyydistä, huomasin kelluvani ilmassa. Jatkoin tästä matkaani uiden muiden normaalisti maassa kävelevien hahmojen yläpuolella pääsemättä alas. Vaikka bugit kuulostavatkin pahoilta, niitä esiintyi todella harvoin, eikä niistä ollut juuri haitaksi edistymisen kannalta. Kokonaisuutena näin järkälemäinen peli on todella huoliteltu.
Assassin's Creed Odyssey jatkaa vahvasti kuuluisan sarjan laadukasta seikkailua. Näyttävässä pelimaailmassa touhuaminen on rikasta ja taistelu monipuolista. Tarina ja sen hahmot ovat kiinnostavia, vaikka kokonaisuus alkaakin tuntua enemmän omalta seikkailulta kuin Assassin's Creedin jatkumolta. Olitpa sarjan fani tai jatkumon uusi tulokas, ei Odysseyta kannata jättää huomioimatta. Pelin parissa riittää mielekästä tekemistä kaikille tuntikaupalla.