Istuimme viime vuonna kaksi päivää ennen E3:a Los Angeles Convention Centerin läheisessä hotellissa katselemassa Assassin's Creed: Brotherhoodin demoa. Nyt, kaksi päivää ennen tämän vuoden E3:a istumme taas hotellihuoneessa, mutta tällä kertaa ruudulla pyörii Assassin's Creed: Revelations.
Jos kyseessä olisi mikä tahansa muu sarja, tämä aiheuttaisi varmasti pahan deja vun ja fiiliksen siitä että nyt kehittelijä lypsää sarjaa minkä vain ehtii. Onneksi Assassin's Creedin tapauksessa Ubisoft on todistanut pystyvänsä tuottamaan pätevän pelin lyhyelläkin aikataululla. Assassin's Creed: Brotherhood ilmestyi vain vuoden Assassin's Creed 2:n jälkeen, ja se oli täysipainoinen tripla-A -peli joka päti jotakuinkin kaikilla tasoilla. On vaikea sanoa josko Assassin's Creed: Revelations pystyy samaan, mutta tässä vaiheessa tilanne näyttää lupaavalta. Niin kauan kuin me, pelaajat, saamme hyviä pelejä, on yhtiöllä lupa lypsää sarjaansa aivan vapaasti.
Liitymme takaisin Ezion seuraan tämän lähdettyä mittavalle pyhiinvaellusmatkalle etsimään vastauksia salamurhaajien mysteereihin. Hän päätyy matkoillaan Masyafiin, vanhaan salamurhaajien tukikohtaan jonka näimme aikanaan ensimmäisessä pelissä. Sieltä hän löytää kammion joka on suljettu viidellä avaimella. Kaikenlisäksi temppeliritarit ovat valloittaneet Masyafin ja pyrkivät pääsemään käsiksi juuri tuon kammion aarteisiin. He ovat löytäneet yhden avaimista, jättäen neljä etsittäväksi Konstantinopolin laajasta kaupungista. Niinpä Ezion tarvitsee löytää nämä avaimet ennen temppeliritareita, ja vielä tämän lisäksi selvittää kuka on ritarien herra jolla viides avain on.
Näimme vain vilauksen Konstantinopolista demossa, mutta se on selvästi täysin erilainen kuin Assassin's Creed: Brotherhoodin Rooma. Projektin taiteellisen johtajan Alexandre Amancion mukaan kaupunki on itseasiassa hieman Roomaa pienempi, mutta siitä puuttuvat Brotherhoodin suuret, avoimet tilat. Se on vilkas metropoli joka on rakennettu erinäisille mäille ja rinteille, ja siinä sulautuvat yhteen lukemattomat eri kulttuurit ja sivilisaatiot. Näkemämme pieni kaupunginpalanen näytti kutsuvalta, enkä voi odottaa pääseväni tutkimaan sen kaikkia soppia ja saloja.
Huolestun silti hieman pelin hiekkalaatikkoaspektin puolesta Alexandren puhuessa siitä kuinka he halusivat nyt keskittyä enemmän juoneen ja tehdä siitä "merkityksellisempää". Päällisin puolin tämä kuulostaa tekosyyltä sen sisällön saksimiselle joka oli iso osa aiemman kahden pelin viehätyksestä. Minua kuitenkin rauhoitellaan kertomalla että tätä löytyy edelleen, jopa aiempaa laajemmassa muodossa. Alexandre tarkoittikin että pelin eri osioita on nyt juurrutettu paremmin osaksi kampanjaa.
Yksi Revelationsin uutuuksista on Ezion asekaappiin lisätty koukkuterä. Sillä voi liukua alas köysiä pitkin, mutta se on myös kätevä taistelussa. Ezio voi napata sillä kiinni vihollisista ja heitellä näitä ympäriinsä, joka tuo taisteluihin aivan uudenlaista jouhevuutta. Lopetusliikkeet näyttävät yhtä brutaaleilta kuin aina ennenkin, ja on pakko irvistää kun Ezio survaisee koukun vihollisen niskaan pidelläkseen tätä paikallaan rankkaa puukotusta varten. Se on nopeaa ja tappavaa, ja näyttäisi laajentavan Brotherhoodin jo mainiota taistelusysteemiä.
Päästessämme Revelationsiin Ezio on "vanhempi ja viisaampi". Tämä merkitsee enemmänkin kuin tyylikästä harmaata partaa josta Solid Snake voisi ottaa mallia. Myös Ezion tekniikoista on nimittäin tullut hiotumpia. Tämä on erityisen selvää uusitun Eager visionin kanssa. Nyt Eagle visionin nimeä kantava kyky on entistäkin monipuolisempi, ja sitä voi käyttää muun muassa "näkemään" vihollisia paksun savun keskellä, tai luomaan selkoa vartijoiden rutiineista.
Ezio ei ole silti ainoa hahmo jota pääsemme Revelationsissa ohjastamaan. Altaïr, ensimmäisen Assassin's Creedin päähenkilö tekee paluun ja näyttelee keskeistä roolia. Kuten pelin nimi vihjailee, sen tulisi ratkaista ja selittää monia niistä mysteereistä joita aiemmissa peleissä on pohjustettu, ja koska Altaïr oli niin tärkeä osa niitä, on vain järkevää tuoda hänet takaisin.
Kiintoisaa kyllä, tällä kertaa Desmond ei syöksy Altaïrin muistoihin, vaan kunnia lankeaa Eziolle. Altaïrin toimien kautta Ezio löytää tarvitsemansa vihjeet viittä avainta etsiessään. Avaimet itse ovat artefakteja ihmisen ensimmäisestä sivilisaatiosta, joka varmasti saa kakkososan glyphit suorittaneen kohottamaan kulmiaan.
Desmondista puheen ollen, hänellä ei mene lujaa. Pilaamatta Brotherhoodin loppua, sanottakoon että hän on jumissa koomassa, ja hänet laitetaan takaisin Animus-koneeseen jottei hänen mielensä vallan sulaisi. Jotakin menee kuitenkin pieleen ja Desmond tippuu Valkoisen huoneen lävitse Mustaan huoneeseen, Animuksen root-tasolle, jota Alexandre kutsuu Animuksen DOS-riviksi. Siellä hän ei palaa vain Ezion muistoihin, vaan kohtaa myös oman alitajuntansa ja Animuksen käsittelemien geneettisen muistojen syvimmät syöverit. Jos hän epäonnistuu tällä kertaa, kooma tulee olemaan hänen loppunsa.
Kyseessä on melko monimutkainen kertomus, eräänlainen teknologiapainotteinen salaliittoversio Päivien viemästä, ja tämä onkin Ezion tarinan päätös. Se takuulla pohjustaa sarjan seuraavaa osaa, oletettavasti Assassin's Creed 3:a, mutta Revelationsin lopussa meidän pitäisi viimein ymmärtää mitä hemmettiä viimeisessä neljässä pelissä on oikeasti tapahtunut. Miten Altaïr, Ezio ja Desmond sopivat yhteen, kuka on Koehenkilö 16 ja mitä tämän näyt tarkoittavat, sekä mitä onkaan lukittuna Masyafin alaiseen kammioon?
Lyhyt esittely ja demo eivät vastanneet näihin kysymyksiin, mutta ne antoivat meille silmäyksen Konstantinopolista ja siitä kuinka vanhempi Ezio liikkuu ja taistelee. Jäämme kärsimättöminä odottamaan lisää vastauksia, joita saamme myöhemmin tänä vuonna.
