Assassin's Creed Shadows on tutun laadukas

Uusi Assassin's Creed -peli saa aina kohinaa aikaiseksi pelimaailmassa, mutta Ubisoftin historiallisen salamurhasarjan viimeisin tulokas on ollut todellisessa myllerryksessä jo pitkään ennen julkaisua. Assassin's Creed Shadows vie pelaajat vihdoinkin paljon toivottuun ja odotettuun salamurhaajien mekkaan eli Japaniin. Niinkin hienoa kun tämä on, Shadowsin pääosissa yllättäen onkin ensimmäistä kertaa kohdemaan kanta-asukin sijaan afrikkalainen orja Yasuke. Historiaa uskottavasti seuraava peli kompastui vielä nolosti tosiasiaan, että Yasuke oli rakennettu pitkälti tekaistujen tietojen pohjalta vieden uskottavuuden koko hahmolta ennen kuin pelin pariin edes päästiin. Ei siis ihme, että Ubisoft viivästytti Shadowsin julkaisua reippaasti yrittäessään paikata mokiaan. Katsotaan miten tässä onnistuttiin.

Japanilaisten maaherrojen kanssa sopimuksia tekeviä portugalilaisia pappeja tahtomattaan palveleva Yasuke on päässyt mukaan neuvotteluihin ja herättää kiinnostusta Japanissa ainoana mustana ihmisenä. Japanilainen maaherra näkee Yasuken potentiaalin ja kahdeksassa kuukaudessa entisestä orjasta on leivottu samurai, joka puhdistaa kyliä vihollisista pienissä omantunnon tuskissaan. Tuhon levitessä kyliin soturin kasvattama Naoe saa isältään ennennäkemättömän piiloveitsen ja tehtäväkseen noutaa mystisen laatikon, jonka sisällön turvaaminen on elintärkeää. Sodan keskellä laatikko joutuu kuitenkin tuntemattoman, mutta laatikosta tietoisen, samuraiorganisaation käsiin, ja samalla Naoen isä pääsee hengestään. Naoe vannoo saavansa laatikon takaisin ja kostaa isänsä kuoleman.

Ubisoftin hätäiset korjaukset näkyvät selkeästi tarinankerronnan tasapainottomuutena. Peli käynnistyy noin 15 minuutin kohtauksella Yasuken parissa, minkä jälkeen hahmon vaihduttua Naoeen miehestä ei mainita mitään lukuisiin tunteihin. Toisaalta tämä on hyvä, sillä peli rakentaa Yasukesta puolijumalaista sankaria, joka yliluonnollisine voimineen muun muassa heittelee miehiä kuin räsynukkeja metrien päähän ja juoksee linnakkeiden paksujen puuovien läpi vauhtia hidastamatta. Naoe on taas huomattavasti maanläheisempi oikea ihminen, joka kärsii menetysten ja syyllisyyden painaman taakan alla. Suoran taistelun sijaan hiiviskelyä suosivalle ninjamaiselle Naoelle luodaan tietämättään suora yhteys ajan läpi toimiviin salamurhaajiin, ja maailmaa lähdetään kokemaan hänen kauttaan.

Perinteiseen tapaan Assassin's Creed Shadowsin päätavoitteet ovat vihollisorganisaation kukistamisessa tappamalla järjestön monipäinen päällystö yksi kerrallaan. Kohteiden jäljille päästään tehtävistä saatujen vihjeiden avulla ja näiden perässä juostaan pitkin isoa kartta-aluetta. Vapaasti liikuttava ympäristö tarjoaa kasapäin sivutehtäviä ja erilaista kerättävää kauhkaa, joiden pohjalta avataan muinaista japanilaista elämää ja tarinallisia tietoja. Monipuolista tekemistä riittää yllin kyllin, ja liian usein matkalla seuraavaan tehtävään huomaa pysähtyvänsä auttamaan jotain kyläläistä tämän ongelmissa tai vaikka vain silittämään suloista akita-koiraa. Keskusteluihin on annettu monivalintavaihtoehtoja, mikä tekee pelikokemuksesta persoonallisemman ja mielenkiintoisemman, kun pelattavan hahmon asennetta saa muokattua edes hieman haluttuun suuntaan. Tarpeen tullen tämän monivalintatyylin voi ottaa pois käytöstä asetuksista varmistaakseen pelintekijöiden halutun ja mahdollisimman kokonaisvaltaisen tarinan etenemisen.

Shadows pelataan kolmannen persoonan perspektiivistä kameran jättäessä hahmon takana hyvin tilaa ympäristön huomioimiseen. Huoliteltu pelattavuus taipuu ongelmitta hahmon monipuolisiin toimintoihin ryömimisestä taisteluun ja sukeltelusta kiipeilyyn. Ihan jokaista pintaa hahmot eivät voi nyt kiivetä, mikä aiheuttaa paikoittain hieman ihmetystä varsinkin täysin selkeiden pintojen, kuten vinoon kasvaneiden puiden runkojen parissa, joihin tällainen keski-ikäinen peliarvostelijakin kykenisi kiipeämään. Naoella on kiipeilyssä apunaan heittokoukku, jonka avulla voi näppärästi kiivetä muuten ulottumattomissa oleviin rakennelmiin, kuten temppelin katolle tai vaikka ninjailla vartijoita piiloon huoneen katon rajaan.

Huolimatta Naoen vihjeistä lurkkia varjoissa ja välttää kiinnijäämistä, taisteleminen on pelin keskiössä. Yhteenotot hoidellaan selkeästi neljän komennon voimin, joista kehkeytyy sopivan monipuolinen ja miellyttävän dynaaminen kamppailukokemus. Hyökkäykset toteutetaan kahden erillisen lyöntinapin kanssa, joita yhdistelemällä ja pohjaan painamalla hahmo tekee vielä erilaisia iskuja. Välttääkseen haavoittumasta vihollisten iskuja torjutaan tai väistellään riippuen hyökkäyksen vaarallisuudesta, mikä on merkattu erilaisin värivihjein. Naoen ja Yasuken taistelutyylit eroavat toisistaan jonkin verran antaen lisää monipuolisuutta pelattavuuteen.

Shadowsissa on käytössä aikaisemmistakin Assassin's Creed -peleistä tuttu tasojärjestelmä, mikä pisteyttää niin pelattavat hahmot varusteineen kuin myös viholliset kehityksen mukaan. Tämä siis tarkoittaa, että jos sattuu saamaan vaikka korkeamman tasoisen miekan, mitä oma arvo on, ei hahmo pysty tätä käyttämään. Samalla tavalla jos onnistuu harhailemaan liian aikaisin väärään paikkaan, pääkallolla merkatut viholliset eivät vahingoitu hyökkäyksistä, mutta tappavat yhdestä osumasta, mikä tuntuu edelleen tylsältä ja vanhentuneeltä tavalta pakottaa pelaaja etenemään tiettyä reittiä.

Hahmot kehittyvät pelaamisen myötä ja siitä palkitaan kokemuspistein, jotka voi sijoittaa vapaasti hahmon erilaisiin taitoihin. Mukana on tyypilliseen tapaan hahmon kuntoon ja taisteluvalmiuteen liittyviä parannuksia, mutta myös uusia erikoishyökkäyksiä ja sniikkailutaitoja. Hahmon kehittelyn ohella pelaajalle avautuu mahdollisuus myös erilliseen tukikohdan rakenteluun. Simsmaisessa rakennustilassa pelaaja voi lisäillä rakennelmia tiluksilleen ja koristella paikkoja kerättyjen resurssien avulla. Pihalle saa työstettyä kaikkea kivipuutarhoista alttareihin ja apua tarjoavien hahmojen ohella tukikohtaan saa tuotua löydettyjä koiria ja niiden pentuja. Tukikohdan ylläpitäminen ja kehittäminen tarjoaa pelaajalle erilaisia hyötyjä seikkailuun muun muassa uusien tavaroiden ja entisten päivittämisen muodossa. Koin kuitenkin, että feodaaliajan Ikea-sisustaminen vie pääpainoa itse tarinalta ja pelin ydintyyliltä, joten onneksi siihen ei ole pakko juurikaan aikaa laittaa, jos kodin leikkiminen ei kiinnosta.

Visuaalisesti Shadows on suorastaan upea. Erityisesti vapaasti koluttava maailma lähentelee realistisuutta kaikkine yksityiskohtineen, muuttuvine vuorokauden- ja jopa vuodenaikoineen. Vehreä maasto mukailee tuulenpuuskia ja auringonvalo polttaa HDR-tehosteilla näyttävät dynaamiset varjot ympärilleen. Mainiona yksityiskohtana bambua ja muuta puskaa pystyy pilkkomaan tieltään teräasein, mitä vihollisetkin tekevät etsiessään epäiltyjä. Eläimiä on kiitettävästi luonnossa elävöittämään maisemia, tosin ihmisiä tuntuu olevan hieman harvakseltaan. Hahmojen kasvot ovat hieman muovisia ja kummasti turvonneita, mutta tarpeeksi yksityiskohtaisia luomaan uskottavia ilmeitä. Liikeanimaatiot ovat hahmoilla pieniä eleitä myöten sulavia ja realistisia. Xbox Series X:llä oli nähtävissä vain paikoittaista nykimistä, mutta yleisesti peli rullaa nätisti kaikki herkut aktivoituna, tosin tuulettimet myös pörisevät sen mukaisesti.

Assassin's Creed Shadowsissa voi valita englannin kielen sijaan hahmot puhumaan japania ja portugalia aidomman tunnelman luomiseksi. Koska jatkuva tekstien lukeminen vie huomiota pelin muulta menolta, pitäydyin englannin kielessä, jossa osa puheista on silti muilla kielillä. Yleisesti ääninäyttely on sujuvaa ja ammattimaista mutta pääosissa oleva Naoe kuulostaa paikoittain hieman väkinäiseltä yrittämiseltä eikä niinkään luonnolliselta reagoimiselta tilanteisiin ja keskusteluihin. Yasuken puhetyyli on taas hieman liian amerikkalaisesti katu-uskottavaa ollakseen satojen vuosien takaisesta orjasta lähtöisin. Pelin musiikki onnistuu hienosti vangitsemaan feodaaliajan Japanin tunnelmoinnin perinteisillä soittimilla ja mystisillä soinnuillaan, tosin tietyissä tilanteissa rävähtävät rokkirallit särähtävät korvaan ja vievät pois tunnelmasta, vaikka ovatkin japaniksi laulettuja.

Tässä sitä taas ollaan. Kaikista ja pitkälti itse aiheutetuista ongelmista huolimatta Ubisoft on jälleen kerran kyhännyt upean avoimen maailman seikkailun, jonka yksityiskohdat ja tekemisen monipuolisuus paljoudesta puhumattakaan tekevät vaikutuksen. Ei tässä edelleenkään olla kovin suuria muutoksia jo hyväksi todettuun malliin lähdetty tekemään, joten kummoisia yllätyksiä ei ole luvassa. Teknisesti sujuva kokonaisuus jaksaa kiinnostaa ja muinaiseen Japaniin tutustuminen on mielenkiintoista ja hauskaa. Peli on lähempänä upeaa Ghost of Tsushimaa (Sucker Punch Production, 2020) kuin hieman ontoksi jäänyttä Rise of the Rōninia (Team Ninja, 2024), mutta väkinäiseltä tuntuvan Yasuken ujuttaminen tarinaan rokottaa kokonaispisteitä.