Suomi
Gamereactor
arviot
Atomic Heart

Atomic Heart on melkein AA-luokan keinoälypainajainen

Kyberpunkkari neuvostojen maassa

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
HQ

Viimeisimpien konsolisukupolvien aikana videopelien tuotantokulut ja tekijöiden kunnianhimo ovat kasvaneet samassa tahdissa, mikä ei ole välttämättä huono asia muutamasta varoittavasta esimerkistä huolimatta. Vuosien varrella on nähty pitkään työn alla olleita ja kovaa ennakkohypeä keränneitä pelejä, jotka eivät sitten ilmestyessään ole pystyneet vastaamaan pelaajayhteisön odotuksiin.

Oppikirjaesimerkki tällaisesta tapauksesta lienee CD Projekt Redin pitkään työstämä ja joulukuussa 2020 julkaisema Cyberpunk 2077, joka on vasta pari vuotta myöhemmin oikeasti viihdyttävässä ja toimivassa kunnossa. Pelaajat pelkäsivät haistavansa samanlaista palaneen käryä pitkään trailereissa velhomaailmallaan kiinnostusta herättäneessä ja useaan otteeseen lykätyssä Hogwarts Legacyssa. Onneksi J.K. Rowlingin Harry Potter -kirjoihin nojaava avoimen maailman velhoseikkailu osoitti tässä hiljan ilmestyessään magian olevan pääasiassa ennakkohypeä väkevämpää.

Atomic Heart
Tämä on mainos:

Helmikuun 2022 lopussa PC-koneille ja konsoleille ilmestyy jälleen yksi pitkään odotuksia nostattanut peli, kun Mundfishin esikoispeli Atomic Heart räjäyttää tiensä pelikauppojen hyllylle. Onkin ollut mukavaa huomata, että Atomic Heartin sakeiden ja synkkien trailereiden tunnelma ei ole unohtunut tekijöiden suunnittelupöydälle. Ongelmistaan huolimatta kyseessä on omalaatuinen ja häiriintynytkin pelielämys, jollaista ei kieltämättä kovin usein pääse kokemaan.

Atomic Heart sijoittuu hieman Wolfenstein-pelisarjan hengessä vaihtoehtoiselle 1950-luvulle, jossa länsimaiden keskinäinen nokkimisjärjestys on lennähtänyt uusiksi. Toisen maailmansodan voittanut Neuvostoliitto on ottanut keksimänsä Polymer-ihmeaineen ja tehokkaan keinoälykehityksensä myötä huimia harppauksia todellisen supervallan suuntaan, ja kuten arvata saattaa, ylpeys johtaa tuhoisaan lankeemukseen heti Atomic Heartin alkumetreillä. Teknologiseen kaupunkikeskittymään vierailua tekevä rääväsuinen supersolttu P-3 pääsee todistamaan omistajiaan vastaan kuolettavasti kääntyvän keinoälyn aiheuttamaa tuhoa, kun ihmisten ja robottien kytkeminen samaan kollektiiviseen parviälyyn menee pahemman kerran pieleen.

P-3 ei ole onnekseen jostain syystä saanut otsaan kytkettävää erikoislaitetta toimimaan, vaan joutuu yhdistämään katkerasta asenteestaan huolimatta voimansa muiden selviytyjien kanssa selvitäkseen utopian raunioissa sekä selvittääkseen, miksi kytkentä oikeastaan meni pieleen. Onneksi kaikki keinoälykkäät laitteet eivät ole ihmisiä vastaan, vaan P-3:n vasemmassa ranteessa oleva Charles-hanska tarjoaa antureineen ja lonkeroineen apua vaaroja kuhisevien raunioiden tutkimiseen sekä hajonneiden laitteiden käynnistämiseen.

Atomic HeartAtomic Heart
Tämä on mainos:

Atomic Heartin pelimaailma on romahtaneine neuvostoutopioineen ja persoonallisine hahmosuunnitteluineen näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Fallout-pelien hengessä autioituneiden bunkkerien, laboratorioiden ja asuinrakennusten läpi kulkeva P-3 näkee ympärillään jos jonkinlaista kiinnostavaa yksityiskohtaa aina neuvostopropagandajulisteista sulavalinjaiseen scifitarpeistoon. Atomic Heartin pelimaailman suunnittelu retrofuturistisine sisustus- ja kuvasuunnitteluratkaisuineen tuokin Fallout-pelien sijaan mieleen niin ikään 50- ja 60-lukujen estetiikkaan nojaavan Deathloop-räiskinnän (2021). Atomic Heart osaa nimenomaan värikkäällä ja omalaatuisella kuvasuunnittelullaan houkutella pelaajaa selvittämään, mitä lineaarisen seikkailun seuraavassa huoneessa tai nurkan takana odottaa. Pelin voi tallentaa sinne tänne sijoitetuissa turvahuoneissa, joiden nurkkiin unohtuneissa televisioissa pyörii Kelju. K. Kojootin ja Maantiekiitäjän kilvoittelua ironisesti matkiva halpisanimaatio.

Atomic Heart onnistuu luomaan pelimaailmallaan erinomaisesti tunnelmaa, eikä touhu varsinaisesti petä seikkailunkaan osalta. P-3:n Charles-ihmehanska näyttää R1-painiketta näpäyttämällä ympäristössä olevat kiinnostavat kohteet, ja samaa namiskaa pohjassa pitämällä pelaaja voi imuroida laatikoissa ja lipastoissa olevat varusteet ja resurssit talteen P-3:n selkäreppuun. Mustilla minilonkeroilla varustettu Charles on näyttävä ja todella omituinen varuste muutenkin nyrjähtäneessä seikkailussa, ja laitteella hakkeroituminen eri laitteisiin lonkerot edellä on todella omalaatuinen näkymä pelitunnista toiseen.

Siellä täällä vuotanut Polymer-neste on jähmettynyt omituisiksi tunnelimaisiksi oikoreiteiksi, joiden seassa P-3 voi uida muuten saavuttamattomissa oleviin huoneisiin. Korviaan myöten huumaavassa Polymerissa polskiva P-3 kuulee uintireissuillaan omituisia ääniä ja muistoja, joiden tarkoitus selviää tarinan edetessä. Siellä täällä olevia taskunauriita purkamalla Charles pystyy soittamaan pelaajalle äänitiedostoja, jotka laajentavat kunkin peliympäristön ihmisten viimeisiä elinhetkiä.

Atomic Heart

Laadukas englanninkielinen ääninäyttely ja muutenkin Atomic Heartin säpsähdyttävä äänimaailma tekevät kauppansa, vaikka onkin harmi, ettei Atomic Heartin venäjänkielisestä ääniraidasta voi nauttia ilman, että peli vaihtaa kielensä käyttöliittymää myöten venäjäksi. Neuvostoliittoon sijoittuva peli nimittäin vähän kärsii siitä, että vahvasti joko amerikkalaisella tai brittiläisellä aksentilla juttelevat hahmot ovat kuitenkin nimiltään venäläisiä, ja jäänkin odottamaan, josko julkaisun jälkeiset päivitykset antaisivat mahdollisuuden pelata Atomic Heartia venäläisen ääninäyttelyn ja englanninkielisten ruututekstien yhdistelmällä.

Ennen julkaisuaan Atomic Heartin suurimmat bugit liittyvät harmittavasti juuri äänimaailmaan ja siitä nauttimiseen, vaikka muuten homma toimii teknisesti oikein hyvin. PS5-version latausajat ovat mukavan lyhyitä, ja peli näyttää niin bunkkereiden synkissä nurkissa kuin avoimemmissa ja metsäisissä ulkomaisemissa upealta persoonallisen kuvasuunnittelunsa ja skarppien pintagrafiikoidensa myötä. Valitettavasti edellä mainitut taskukelloista tongitut äänitiedostot tuntuvat toimivan aivan omalla logiikallaan. Pari kertaa kävi niin, että äänitiedostot pärähtivät päälle samaan aikaan, kun dialogi alkoi P-3:n ja erään toisen hahmon välillä. Huomasin myös, että Polymeriin pulahtaminen oli omiaan sekoittamaan puheiden kuuntelemiseen: ääniraita pysähtyy loogisesti Polymerissa polskiessa, mutta jäin pari kertaa turhaan odottamaan, että juttu olisi jatkunut pintaan noustuani.

Atomic Heartin pelimaailmassa olevista esittelypainikkeista on mahdollista käynnistää kyseisen osaston toimintoja esitteleviä äänitiedostoja, joiden tekstitykset eivät kuitenkaan juokse ruudun alareunassa, vaan ne jäävät kyseisen painikkeen päälle pyörimään, ja moisesta piperryksestä on todella hankalaa saada selvää isoltakaan televisioruudulta. Ilmeisesti PC-koneille ensisijaisesti kehitetyn Atomic Heartin juuret näkyvät vielä tässä vaiheessa hyvinkin selkeästi, ja toivottavasti julkaisun jälkeen ilmestyvät päivitykset antavat konsolipelaajille vaihtoehtoja tekstitysten esittämisen suhteen.

Vielä yksi soraääni liittyy päähahmo P-3:n nurjaan asenteeseen. Vastentahtoinen ja epätodennäköinen sankari on kaikessa turhautumisessaan todella rasittava hahmo, sillä muutamaa P-3:n mielenmaailmaa avaavaa dialogia lukuun ottamatta hahmo pysyttelee todella yksitasoisena tuttavuutena. Miehen "Crispy critters" -sutkautus jokaisen isomman juonenkäänteen tai paljastuksen jälkeen alkaa ärsyttää todella nopeasti: kyseinen maneeri on raivostuttavuudessaan toki ehtaa meemiainesta, vaikka unohtumattoman pelipersoonallisuuden rakennusaineena se ei vielä riitä mihinkään. Myös varusteiden kasaamista ja parantelua mahdollistavia korjausautomaatteja pyörittävä naisoletettu keinoäly seksuaalissävytteisine ehdotteluineen on suoraan sanottuna aika tylsä tuttavuus häiriköidessään ja supatellessaan P-3:n korvaan jos jonkinlaista ehdotusta. Itse asiassa sankarin ranteesta pelimaailman tapahtumia kommentoiva Charles on ainoa jotenkin kiinnostava ja samalla vähiten ärsyttävä hahmo. Onkin kuvaavaa, että Atomic Heartin pääosassa lienee juurikin sen häiriintynyt ja kummallinen maailma, jossa päästään tutkimisen lisäksi taistelemaan.

Atomic HeartAtomic Heart

Bioshock-toimintaseikkailuja pelanneet ovat välittömästi kotonaan Atomic Heartin kanssa, vaikka muutamia yllätyksiä toki on mukana. P-3:n rannevarusteesta lennähtää elementtipohjaisia erikoisiskuja, joista sähköllä voi hetkeksi lamauttaa päälle hönkiviä robotteja tai sitten käristää kasvipohjaisia kammotuksia tulella. Bioshockien hengessä pelaajalle tarjotaan kiinnostavasti vaihtoehtoja taktikointiin, ja nopeasti päälle käyvät vastustajat vaativatkin erilaisia lähestymistapoja. Pelaaja voi esimerkiksi ruiskuttaa maahan Polymer-lätäköitä, joihin sähköiskun johtamalla voi käräyttää sotkun päältä käveleviä robotteja. Hieman HBO:n Westword-sarjasta muistuttavia rujoja mannekiinimaisia peltiheikkejä on tyydyttävää hakata tai tulittaa P-3:n oikeassa kädessä olevilla lähitaisteluaseilla tai sitten tuliluikuilla, sillä tuhoisat jäljet jäävät raatoihin tai robotinjäänteisiin Bioshock-peleistä muistuttavalla tavalla.

Pelaaja voi toki ratkaista taistot aseilla, mutta ilahduin Atomic Heartissa edetessäni, että peli houkuttelee kokeilemaan uusia kykyjä ja väistelemään tyydyttävästi vihollisten iskuja. Ohjaimen ympyräpainikkeella P-3 hilpaisee pois tulevan hyökkäyksen alta, ja oranssina välähtävät vihollisten hyökkäysanimaatiot vievät ajatukset pikemminkin Dark Souls -pelien suuntaan. Atomic Heartin kolmesta vaikeustasosta suopein antaa kuitenkin juuri sopivasti löysää taistoihin, kun P-3 kestää höykytystä huomattavan paljon, mutta haastavimmistakin vaikeustasoista on mahdollista selvitä harjoittelulla ja P-3:n kehittämisellä.

Atomic HeartAtomic Heart

Atomic Heartin bunkkerimaisemien ovissa olevat lukot ovat avattavissa mainion ja keskittymistä vaativan rytmipohjaisen tiirikointiminipelin muodossa, jossa pelaajan täytyy availla lukon osia laitteen eri kohdissa näkyvien valojen mukaisesti tai käännellä valopainikkeita lukossa olevien sarjakuvioiden mukaisesti. Pulmat pysyttelevät onneksi hyvin yksinkertaisina, ja ne ratkeavat kyllä keskittymällä ja yrittämällä. Atomic Heart lähtee kuitenkin seikkailemisensa osalta hieman omituisille vesille sisältäessään ensimmäisestä persoonasta pelattavana pelinä vähän riskialttiita kiipeilykohtia hieman Dying Light -pelien hengessä.

Ensimmäisen persoonan rajattu näkökulma tekee ympäristöjen hahmottamisesta ja niissä kiipeilystä hieman haastavaa, mutta keltaisella värjätyt kädensijat tekevät esimerkiksi pelin alkupuolella odottavassa varastossa ja sen hyllyillä kiipeilystä suhteellisen palkitsevaa touhua. Itse tavaroiden parantelu ja varusteiden rakentelu edellä mainituissa automaateissa on perinteistä valikkopohjaista roolipelitouhua, josta on kuitenkin helppoa innostua säännöllisesti P-3:n matkaan tulevien uusien rakennusohjeiden myötä.

Charles pystyy nykäisemään kuolleista vihollisista tai romuraudaksi muuttuneista roboteista irti arvokkaita resursseja, joiden irtoaminen tohjoksi hajonneista vihollisista on aika hurmeista viihdettä. Orgaanisemmat viholliset hajoavat resursseja repiessä kappaleiksi veren ja lihan roiskuessa ympäriinsä. Tämä väkivallalla häpeilemättä mässäilevä tehoste tekee Atomic Heartin tyydyttävästä ja näyttävästä väkivaltaviihteestä vielä vähän häiriintyneempää ja ehdottomasti K18-ikärajan veroista meininkiä.

Atomic HeartAtomic Heart

Atomic Heart on ongelmistaan huolimatta antoisa aikamatka vaihtoehtoiseen menneisyyteen. Kokonaisuuden ja tarinan kaikki osat eivät harmittavasti aina aivan tue toisiaan, ja välillä tuntuukin siltä, että Mundfish on päässyt takomaan esikoispeliään huomattavan mittavan budjetin kanssa. Onneksi tujut tuotantoarvot ovat selvästi päässeet hyödynnetyiksi tyylitietoisen ja tunnelmallisen pelimaailman muodossa, sillä kiville karahtanut neuvostoutopia on omalaatuinen ja ikimuistoinen pelielämys kiireestä kantapäähän. En todellakaan panisi pahakseni, jos Mundfishilla työn alla olevat lisäosat tarjoaisivat vähän uusia tasoja ja sävyjä Atomic Heartin erikoiseen maailmaan.

HQ
HQ
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Näyttävä ja persoonallinen pelimaailma yksityiskohtineen, tyydyttävä ja taktinen supervoimainen taistelu, vauhdikas ja verinen toiminta, pelaamisen ja tekemisen määrä
-
Tekniset ongelmat ja bugit nimenomaan äänipuolella, hieman tylsät ja yksiniitisiksi jäävät hahmot
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä