ATV Offroad Fury 4

"Kuin esikuvansa, mutta parempi" lienee ollut tämän pelin tuotekehittelyn ohjenuorana. Innovaatiokalastelijat voivat tässä vaiheessa vaihtaa lampea, sillä mitään uutta ei ole tarjolla. Sen sijaan tämä bensiininkatkuinen revittelykimara keskittyy tekemään jo kertaalleen nähdyt asiat huomattavasti kilpailijoitaan paremmin.

Kuten lukemattomissa vastaavissa ajopeleissä, myös ATV Offroad Fury 4:ssä ajoneuvomallisto on monenkirjava. Massatuotannossa olevista moottoroiduista menopeleistä on edustettuna kaikki traktoreita ja leikkuupuimureita lukuun ottamatta. Kisamaastot kattavat lajityypille uskollisesti tutut rapa-areenat, soramontut, lehtimetsät ja aavikot. Maastoa pääsee pöllyttämään pikakisoissa ja urapelitilassa. Eikö kuulostakin petollisen tutulta?

Genrelle tyypilliset kuviot toistuvat myös äänimaailmassa. Moottoriäänet ovat tuttuja pörinöitä ja hevosvoimien sijaan voitaisiin puhua mehiläiswateista. Laadukas musiikkiraita koostuu pääasiassa punkahtavasta kitaranvingutuksesta, tuttua tämäkin.

Jotain uuttakin onneksi löytyy. Peli tekee pesäeroa muihin monttuorgioihin tarinallaan. Urahuipun häämöttäessä päähenkilömme nuppiin kilahti litratolkulla keltanestettä, joten ajohommat lyötiin hetkeksi jäihin. Pelaajan hypätessä motoristilupauksen ajohaalareihin on aika tehdä comeback. Vaikka juonella ei Oscar-pystejä kalastellakaan, antaa se motivaatiota kaahailemiseen aivan eri tavalla pelkän pistetilin kartuttamisen sijaan.

Tarinansa puolesta peli on valovuosia edellä kilpailijoitaan, mutta hämmentävästi myös grafiikka on parempaa kuin esimerkiksi MX vs ATV: Untamedissa. Vaikka alla on Playstation 2, piiskataan vanhasta kehäraakista irti viimeisetkin tehonrippeet. Silmien eteen avautuvat maisemat ovat uskomattoman laadukasta jälkeä, kun huomioidaan laitteen suorituskyky. Rautaa saattaa olla radalla samaan aikaan roppakaupalla, mutta tarkka grafiikka ei hidastu missään vaiheessa diaesityksen tasolle.

Myös ohjaus on toteutettu kertaluokkaa paremmin kuin tusinassa muussa ajopelissä. Ajoneuvon käyttäytyminen iskostuu nopeasti selkäytimeen ja kulkine menee sinne minne pitääkin. Untamedia vaivannut kiikkeryys on poissa ja ajotuntuma on mukavan jämäkkä. Laihan pistesaaliin tekosyyksi ei siis kelpaa kontrollien puutteellisuus.

Jos ajoura ei urkene, monessa pelissä syyttävä sormi osoittaa huijaavaa tekoälyä. Tässä pelissä tietokone pelaa reilusti. Töhöilystä sakotetaan, eikä kone jää odottelemaan pelaajaa. Tasapuolisuuden nimissä konekuskitkin törttöilevät. Sijoituksiin riittää vaatimatonkin suoritus, mutta palkintopallille saa tosissaan yrittää. Missään vaiheessa haaste ei kuitenkaan tunnu epäreilulta.

Uutta ei tarvitse keksiä, kun maailma on vanhaa pullollaan. Tätä mantraa soveltamalla on saatu aikaan maittava ajopeli, joka lainaa kilpailijoiden parhaat piirteet ja jalostaa niitä edelleen. Pelin suurimmaksi kompastuskiveksi muodostuukin se, että kaikki on nähty ennenkin. Jos et ole aikaisemmin vieraillut digitaalisella soramontulla, kannattaa tämä peli poimia mukaan. Jos taas hyllystä löytyy joku raparalligenren edustajia, hankintaa on syytä harkita.