Baja: Edge of Control

Varsin kilpailluille aavikko- ja hiekkarallipelien taipaleille puskee jälleen uusi yrittäjä. Baja: Edge of Controlin myyntivalteiksi on suunniteltu valtavat kentät, laaja auto-, kenttä- ja pelimuotovalikoima sekä hieman yllättäen realismia kohti kallistuva ajotuntuma. Etenkin jälkimmäinen puuttuu päättömään rälläämiseen ja näyttävään ulkoasuun panostavista kilpailijoista. Baja tuntuukin tuoreelta.

Bajasta käy ilmi pari asiaa välittömästi. Ensinnäkin valikoimaa on paljon. Eri ajoneuvoluokkia on yhdeksän, bonusajoneuvona avattavista mikroautoista ja kuplavolkkarimodifikaatioista isoihin avolava-autoihin asti. Peli ei anna minkäänlaista tietoa ajoneuvojen välisistä eroista niitä ostettaessa, ja koska erot ovat suurimmillaan todella merkittäviä, on tiedon pihtaaminen iso moka. Saman autoluokan autoista toisella ajaa voitosta voittoon ja toista saa olla jatkuvasti kaivamassa ojista takaisin tielle.

Määrittelevin tekijä luokkien välillä on niiden nopeuserot, mutta myös ohjattavuudessa löytyy vaihtelua. Ajoneuvoja voi myös parannella monilla viritysosilla voitto- ja sponsorirahojen puitteissa. Valitettavasti kilpailijat tuntuvat päivittävän ajokkejaan samaan tahtiin pelaajan kanssa, joten uuden moottorikannen asentaminen ei tunnu antavan kilpailuetua. Selkeää apua paremmista konehuoneen palikoista on pitkissä kisoissa, joissa esimerkiksi renkaat tai vaihteisto kuluvat. Parempilaatuinen osa parantaa lisäksi mahdollisuuksia pärjätä useita eri ajoneuvoluokkia sisältävissä kisoissa. Jos sisäistä rasvanäppiä kutkuttaa, käsiksi pääsee myös jousitukseen, jarrutasapainoon ja niin edelleen. Pärjäämiselle pakollista se ei kuitenkaan ole.

Kenttätyyppejä on myös runsaasti. Hiekkaa pääsee puskemaan punakivisissä kanjoneissa, rantakohteissa ja aavoilla aroilla. Jokaisen kenttätyypin sisältä löytyy useita eri ratoja lyhyistä rykäisyistä pitkiin ja kiemuraisiin. Lisäksi ajotuntuma eri alustoilla (asfaltti, kova hiekka, märkä hiekka jne.) vaihtelee autovalinnasta riippuen, ja tuo ehdottomasti kouriin tuntuvaa eroa maiseman vaihdoksen ohessa. Pelimuotoina ovat normaali rata-ajo, moniosainen pisteestä pisteeseen ajettava ralli, eri ajoneuvoluokkia sisältävä Open Class, jyrkkää meininkiä tarjoava mäkikisa sekä ajoneuvoja ja kuskia koettelevat Baja 250/500/1000 -kisat. Jälkimmäisin tarjoaa rautaiset istumalihakset ja peukalot omistaville peräti 3-4 tunnin ajokokemuksen.

Eri kisoja pääsee vääntämään sekä uusia ajoneuvoja avaavassa uratilassa että yksittäisissä kisoissa itsekseen tai kavereiden kera jaetulla ruudulla. Eri kentillä pääsee fiilistelemään ilman maalia ja kilpailijoita myös vapaassa ajotilassa.

Bajan parasta antia on sen ajotuntuma. Hommassa on selkeästi enemmän realismia kuin muissa hiekkakaahailuissa, mutta liiallisuuksiin ei mennä. Erillisjousitetut tekniikan ihmeet paahtavat 120 kilometriä tunnissa uralla, jonka rinnalla härmäläinen metsäpolku näyttää moottoritieltä. Silti jokainen suorallakin reitillä oleva hiekkamöykky kannattaa ottaa huomioon. Pelin lisänimi "Edge of Control" on harvinaisen osuva, sillä pelissä tasapainoillaan jatkuvasti hurjan paahtamisen ja männikköön lentämisen rajalla. Puolirealistinen tuntuma vaatii hieman opettelua, mutta hommassa on ajamisen meininkiä. Pelistä nimittäin puuttuu monet ajopelit latistava kuminauhatekoäly. Kilpakumppanit eivät saa jälkeen jäädessään mystisesti lisävauhtia, eivätkä vastaavasti jää odottelemaan töppäilevää pelaajaa. Jokainen ohitus tuntuu siltä, että pelaaja on sen ajamalla ansainnut. Samalla jokainen kämmi tuntuu itse aiheutetulta.

Harmillisesti kilpakumppanit eivät tunnu aina välittävän siitä, onko pelaaja ajolinjalla vai ei. Välillä tuhriintuu sekunteja kilpailijan puskiessa sinnikkäästi sivuovesta sisään. Pieni radoilta poikkeaminen sallitaan, mutta selkeistä ja välillä myös vähemmän selkeistä oikaisuista rangaistaan palauttamalla ajokki takaisin reitille.

Bajan ulkoasu on kaksijakoinen. Lääniä ja piirtoetäisyyttä riittää lähes rajattomasti, mutta samalla yleisilme on hieman kliininen. Hiekka pöllyää kivasti, mutta viimeinen puserrus jää puuttumaan niin pintakuvioiden rapeudesta kuin tehosteistakin. Äänipuoli on hyvissä kantimissa. Eri autot ärisevät mukavasti dyynejä kyntäessään ja taustamusiikki hoitaa hommansa. Valikoimasta löytyy The Hivesin ja autopelien kestosuosikki Wolfmotherin edustaman menorokin lisäksi elektronista ja hiphopahtavaakin materiaalia.

Baja yllätti dyynin takaa. Alun tuskaisen puurtamisen ja lähestulkoon luovuttamisen alta kuoriutui ajotaidoista palkitseva ja kavereiden kanssa jaetulla ruudulla oikein rattoisa ajopeli. Jos haet peliltäsi satunnaisia sessioita ja ulkokultaisuutta, kannattaa kokeilla jotain muuta ajopeliä. Hieman realistisempaa meininkiä hakevalle Baja on kelpo valinta.